Omituinen häätapa

Itse menin miehen vierellä. Meillä olikin kaksi lasta jo ja oma huusholli ollut vuosikausia. Olisi ollut tosi kummallista, jos isä olisi ottanut siinä vaiheessa "saattovastuun"-pelkkä ajatuskin on tosi huvittava :D

Ällö ja umpivanhanaikainen tapa. No kohta joku täällä naukuu, kuinka perinteitä pitää kunnioittaa. Ei kaikkia tarvi!

Näin siksi, koska vanhempani erosivat ollessani 4v. Isäni ei ole alkon käytön vuoksi suurta roolia elämässäni pelannut, joten olisi ollut omituista, jos hän olisi minut "luovuttanut". Tosin, en muutenkaan pidä tuosta vanhasta tavasta.

En itsekään pyytänyt isääni taluttajaksi. Halusin kävellä mieheni kanssa käytävää yhdessä....Siskoni meni naimisiin 20-vuotiaana, minä menin 29-vuotiaana kun olin jo pitkään asunut omillani jne. Ihan ok perinne, mutta en kokenut sitä omakseni. Isä sai kyllä pitää puheen ja istua kunniapaikalla. Eivätkä vanhemmat maksaneet häitämme, pidimme mielluummin pienet ja yksinkertaiset häät.

mutta kirkkoon kävelimme kyllä miehen kanssa yhdessä. Outo tapa minusta tuo morsiamen luovutus nykyaikana. Morsianten mielestä se on varmaan vaan "hieno show" vaihtoineen ja maneereineen, ja siksi sen haluavat häihinsä. Minusta se on/olisi lähinnä hassua.

mieltä. Minusta varsin kuvottava tapa. Tai no minusta kuvottava, koska en isääni arvosta, mutta vaikka arvostaisinkin niin minusta tuo on juuri niin naista aliarvostava juttu kuin olla saattaa.

Jaa, me käveltiin ihan kaksin sinne häähuoneeseen maistraatissa.



Mun mielestäni on ällöttävä tapa kuulua kirkkoon vain mennäkseen naimisiin kirkossa "jumalan edessä", vaikka ei siihen pätkän vertaa usko.

tuo tapa on kammottava ja naurettava. En olisi ikinä sitä tehnyt, vaikka isäni olisi ollut elossa. En voi ymmärtää, mitä naisten päässä liikkuu, että tuollainen voisi tuntua hyvältä.

Ihanaa että isäni saattoi minut, ainoan lapsensa ja tyttärensä alttarille. En sen kummemmin vaali perinteitä, enkä ajattele syvemmin mitä se kuvaa vaan minulle se oli ainutkertainen tunteellinen hetki

Se oli hänelle tärkeä tehtävä.

Ihanaa että isäni saattoi minut, ainoan lapsensa ja tyttärensä alttarille. En sen kummemmin vaali perinteitä, enkä ajattele syvemmin mitä se kuvaa vaan minulle se oli ainutkertainen tunteellinen hetki

vaikka en olekaan ainoa lapsi enkä edes ainoa tytär. Minulle hetki oli tärkeä ja halusin jakaa sen rakkaiden ihmisten kanssa. En ajatellut sitä luovutus-hetkenä. Ainoastaan, että hetki oli minulle tärkeä ja tunteellinen jonka halusin jakaa rakkaiden kanssa.

siinä puolimatkassa. Muutin kuitenkin mieleni ja pyysin isäni kulkemaan kanssani, mikä osoittautui ihan hyväksi ratkaisuksi. Olin niin jännittynyt ja tunnekuohun vallassa, etten olisi varmaan yksin lähtenyt morsiushuoneesta ollenkaan. Olen ollut sellaisissakin häissä, joissa koko morsiamen perhe (Äiti, isä ja kaikki sisarukset puolisoineen) oli saattamassa morsianta altarille.



Miksi muuten AV:llä on pakko aina haukkua kaikkien muiden häätavat? Eikö voisi vain todeta, että me teimme kuten hyväksi näimme ja muut toimivat toisin.

Mutta kaipa tuo isän saattaminen liittyy jotenkin myös siihen että pyydetään isältä sitä tyttären kättä.

Suomessa, vaan matkittu amerikkalaisista elokuvista. Sinänsä minulle ihan sama, jos joku sitä haluaa noudattaa, mutta se ei todellakaan ole mikään vanha perinne.

Ja että viritellään jokin pakanaperinteiden mukainen, yleensä valkoinen, kolttu ylle. Aivan käsittämätöntä.



Sen ymmärrän, että kahden ihmisen välinen sopimus käydään maistraatissa allekirjoittamassa.

Ensin asutaan yhdessa ja tehdaan lapsia, sitten halutaan suuret kirkkohaat valkoisine prinsessapukuineen ja huntuineen ja perassa taapertaa kakaroita kuin sorsanpoikasia.

Lahjojakin odottavat vierailta vaikka niiden lahjojen tarkoitus on ollut auttaa nuorta paria kodin perustamisessa.

aiheuttaa aina myötähäpeän tunteen ja katselen muualle. En tajua. Ei se edes ole suomalainen perinne vaan jenkkileffoista kopsattu tänne viime vuosina. Naurettavaa tosiaan, että miehen kanssa asuttu 10 vuotta, koulutettu ja fiksu nainen ja hyvässä lykyssä lapsiakin, niin iskä "luovuttaa" tyttärensä. Ei voi olla nolompaa enää.



Mun mies muuten luovutti tyttärensä ja sinänsä oli ymmärrettävää, koska tyttö oli nuori ja lapseton. Silti mieskin sanoi selän takana, että kokee vähän hassuna, kun asuvat jo yhdessä ja hän ei tyttöään omista.

Kun minä en tehnyt jotain, niin ei kenenkään muunkaan kuulu niin tehdä koska se on mielestäni sitä tai tätä.



Hankkikaa oikeasti elämä. Se ei ole teiltä pois jos joku niin tekee. Ja tiesittekös niihin häihin ei ole pakko mennä.

heittäytyy pelleksi omissa häissään... Vaikea jäädä poiskaan.

Kun minä en tehnyt jotain, niin ei kenenkään muunkaan kuulu niin tehdä koska se on mielestäni sitä tai tätä.

Hankkikaa oikeasti elämä. Se ei ole teiltä pois jos joku niin tekee. Ja tiesittekös niihin häihin ei ole pakko mennä.

on vanha ja arvostettu tapa. Isa talutti tyttaremme alttarille ja sita ennen heilla oli yhteinen hetki kahdestaan ennen seremonian alkua. Molempien mielesta erittain muistiinjaanyt.

Isillahan ei suomalaisissa haissa ole mitaan roolia, kunhan tulevat paikalle (ja ehka maksavat jotain kuluja).

Tasa-arvosta en tassa yhteydessa kylla sanoisi mitaan suomalaisena naisena. Teidan "tasa-arvonne" on sellaista satua etta joskus ihan itkettaa.