En taas jaksa...

yritä saada hänet perheterapiaan! Tsemppiä ja voimahaleja!

voittehan palata yhteen jos mies tajuaa tilansa ja hakee apua. uskon että sulle olisi hyvä ja voimaannuttava kokemus huomata että pärjäät tosi hyvin yksinkin, ja että on helpottavaa kun ei tarvitse paimentaa isoa ihmistä pienten ihmisten lisäksi. sinä et ole miehesi äiti, lakkaa käyttäytymästä kuin olisit.

mitä jos ottaisit yhteyttä teidän paikkakunnan perheneuvolaan (onko teillä?) ja varaisit ajan ihan omin päin. sitten kertoisit miehelle että tällainen aika on, ja että jos mies ei lähde mukaan niin sinä jätät hänet. selvää kiristystähän se on, mutta tarkoitus ei ole vahingoittaa miestä vaan auttaa teitä molempia.

Ei oo kun yksi lapsenvahti, joka sekin asuu kaukana. Eikä ole varaa palkata.



Ap

usko, että mies tulee mukaan, kun hänen asioistaan ei kuulemma ulkopuolisille puhuta. Suuttuisi, jos edes tietäisi, että anonyyminä kerron asioistaan...



Ap

Minkä ikäiset lapset teillä on? Jotkut miehet eivät "osaa" hoitaa pieniä lapsia, vaan vasta vähän isompia. Ei tietenkään paljon lohduta...



Tietääkö mies, miten koet nämä asiat? Osaatko kertoa hänelle?



Valitettava tosiasia on, että jos parisuhteessa voi toinen huonosti, pian voivat molemmat. Joskus auttaa käänteinen taktiikka: vaikka toinen olisi kuinka hankala ja tämä tuntuisi sinusta epäreilulta, yritä huomioida häntä positiivisesti. Tee ruokaa, ole iloinen, anna seksiä, keskustele, huomioi, tee asioita, ennenkuin toinen edes tietää niitä haluavansa. Hiero niskaa, huolehdi kodista jne. Älä pakota häntä mihinkään, älä nalkuta ja muistuta tekemättömistä asioista. Kehu häntä hyvistä asioista, sulje silmät huonommilta. Älä' käytä hänen kanssaan alkoholia (no tuskin käyttäisitkään, jos teillä on vauvakin). Jos mahdollista, vietä aikaa hänen kanssaan kahden, usein miehet voivat tuntea itsensä ulkopuolisiksi, kun puoliso hoivaa vain perhettä. (Mehän tiedämme, ettei se oikeasti mene niin.) Sano, että rakastat. Anna hänen hetken aikaa olla Mies.



Kuulostaa hullulta, eikö? Luulen, että myös miehesi on masentunut - monet alkoholia liian paljon käyttävät ovat. Jos kaikesta tästä huolimatta hän ei muutu, anna hänen mennä tai lähde itse pois - et joudu koskaan miettimään, ettet yrittänyt! En siis tarkoita paluuta patriarkaaliseen perheeseen, vaan vähän huijausta. Hyvä olo kertaantuu - sinä teet hänet onnelliseksi, hän sinut.



(Parastahan olisi, jos saisit hänet terapiaan - parisuhde, aa tms. Mutta jos se ei onnistu, pane hänet huomaamaan, mitä hän menettäisi, jos lähdet.)

Olen kyllä suoraan sanonut ja vielä kirjoittanutkin, mitä asioista ajattelen. Pyytänyt kirjoittamaan takaisinkin, mutta ei häntä kiinnosta.



Pitkään oli tosi hermoheikko ja raivosin miehelle, mutta eihän se mitään auttanut. Nyt lähinnä vaan sivusta seuraan miehen elämää... Välillä tuntuu kuin emme olisi samaa perhettä, mies vaan asuu täällä.



Täytyy kai vaan yrittää olla mahdollisimman ahkera. Mä vaan olen miehelle niin katkera, kun en saa omaa aikaa ja kun väsyttääkin. :( Ja raha-asiat pelottaa. Nyt ei hätää, kun asutaan sukulaisten nurkissa, mutta ei tällä menolla voi mihinkään vuokrakämppään muuttaa, kun mies käyttää kaikki rahat ja mä en todellakaan voi 300 euron äitiysrahalla ja parinsadan lapsilisillä kaikkea maksaa.



Alkoholia en muutenkaan juuri käytä, nyt en ollenkaan kun imetän. En ikinä osta miehelle alkoholia ja hän kyllä tietää kantani. Mutta minkäs teet, kun pakko on korkata. :(



Positiivisuutta varmaan seuraavaksi kokeilen. Kyllähän se on totta, että huono olo tarttuu, niin varmaan myös sitten hyväkin. :)



Ap

Takana oikeastaan ihan samanlainen tarina. Miehen käytös muuttui pikku hiljaa toisen lapsen raskausaikana ja vauvan synnyttyä paheni. Tiuski ja puhui todella rumasti mulle ja isommalle lapsellekin, työpäivät venyivät, ei halunnut keskustella mistään, kalja alkoi maistua ja alkoi käydä useammin ja useammin viikonloppuna baarissa. Ensin olin myös raivona, huusin ja vaadin, sitten en enää jaksanut, ihan kuin ap:kin sanoi, seurasin sivusta miehen elämää. Rahat käytti itseensä, mä ostelin sitten visa-kortilla kalliita erikoismaitoja (vauva oli allerginen). Aiemmin oli siis ihan kunnon mies, ei suurempia ongelmia, hoiti esikoista yms. Tätä oli jatkunut pari vuotta, kunnes ei sitten yhtenä kertana tullut kotiin baarireissultaan ja selvisi, että oli 'eksynyt' työkaverinsa luokse, saman jonka kanssa peliä oli ollut koko tämä aika. Mulle raivoaminen ja tiuskiminen oli siis huonon omantunnon purkamista. Me erottiin, siitä on nyt puolitoista vuotta. Toivottavasti teillä ei ole tästä kysymys, valitettavasti tiedän vain useita vastaavia tarinoita, ja AINA takana on ollut toinen nainen. Tsemppiä!