mies kosi ja suostuin, mutta häitä ei tulekaan? :(

Olisin kyllä huolissani, jos mieheni olisi noin välinpitämätön, vaikka olisi lapsikin tulossa. Siitähän tässä on kyse, eikä ap:n juhlahaluista.



Ehkä mies suostuu juhliin, jos ap järjestää itse kaiken, ettei miehen tarvitse tehdä mitään? Vai onko tässä joku ongelma, että mies ei halua mennä 2sti naimisiin kirkossa papin edessä?



Minusta läheisimmät sukulaiset ja ystävät pikku kirkossa ja sen jälkeen vastaanotto jossain kivassa ruokapaikassa ei todellakaan ole liikaa vaadittu ja jos mies ei suostu, niin herää kysymys hänen motivaatiostaan vaimonsa suhteen.

luovu sen vuoksi että miehen ex on saanut juhlat ennen minua! ei sen minulta pitäisi pois olla! minulla ei ole muuta toivetta kuin että saisin juhlia häitäni, ei mielestäni liikaa vaadittu vai onko? odotan myös että mies suhtautuisi asiaan hieman toisin, ja niin kauan kun hän on valmis "uhrautumaan" ei voida puhua yhteisistä häistä. itse luovuin jo kirkkohäistä, vaikka sekin olisi ollut mulle tärkeää, uskonnollisia kun olemme molemmat. mutta ettei juhlia ollenkaan, koska hänellä on jo yhdet juhlat ollut? eipä kuulosta kovin reilulta! ap

mutta kuitenkin harrastaneet seksia ennen avioliittoa? Yleensahan se menee niin etta ensin mennaan naimisiin ja sitten tehdaan niita lapsia.

Miettikää omalla kohdallanne, ellette olisi saaneet mitään kunnon häitä!

Häät ovat tärkeä asia elämässä ja ensimmäistä kertaa naimisiin menevällä on oikeus tehdä päivästä mieleinen!

Jospa voisitte lykätä vähän häitä ja ajan kanssa sopia sellaiset häät, mitkä molempia miellyttäisi.

Itse olin naimisissa ja erosin. Sitten menin naimisiin miehen kanssa, joka ei ole koskaan ollut naimisissa.

Mies halusi todella isot ja näyttävät juhlat. Minulle olisi riittänyt siinä vaiheessa vaikka maistraatti.

Mutta ilomielin suostuin mieheni vuoksi suuriin juhliin, onneksi miehen vanhemmat vieläpä maksoivat ruokatarjoilun.

Mutta itsekin muistelen päivää hyvin lämmöllä.

Ja ymmärrän täysin ap:n tuntemukset.

Sinä ansaitset juhlat!!!

Jos kuulutte kirkkoon, niin eikö se lapsi kasteta ja sitten juhlitaan kuitenkin? Laittakaa häät samalle päivälle, samaan yhteyteen. Ei tarvitse miehen juhlia "häitä", vaan juhlitte lasta ja romanttinen (ja liikuttava) vihkiminen tehdään siinä sivussa. Vaikka sitten kirkossa! Meillä tehtiin juuri näin (olemme molemmat kerran eronneet), ja koska kyseessä oli ristiäiset, ei edes etukäteen kerrottu kenellekään vihkimisistä vaan se tuli vieraille yllätyksenä. Oli hauskaa :)

Miksi ihmeessä et näe metsää puilta?



Avioliitto on tässä se päämäärä, ei se, että saat haluamasi bileet, jotka ovat samanlaiset kuin exälläkin. Olet kateellinen etkä halua olla se kakkosvaimo. Fakta on, että sellainen olet, sait sitten isot hääkemut tai ihan pienet. Onko miehelläsi jo lapsia? Jos on, on mies tässäkin asiassa kakkoskierroksella ja koko miehen puoleinen suku on jo kokenutu ne tärketä hetket häistä lapsen syntymään. Tämähän sinua oikeasti kaihertaa. Haluat juhlia, jotta saat näytettyä miehen suvulle ja exälle, että olet ihan yhtä hyvä, yhtä arvostettu, yhtä merkittävä...



Hankipa nainen nyt ensin itsetuntoa ja tajua, että miehesi on kakkoskierroksella ja että hän on kokenut tämän kaiken jo ennenkin. Sopeudu siihen tai eroa. Ei ole järkeä mennä naimisiin, jos ei kestä sitä, että miehen ex on kokenut samoja asioita miehesi kanssa ja että miehellä itsellään voi olla niistä ikäviäkin muistoja. Onko sinusta hauskaa laittaa miehesi käymään läpi isot häät, joissa hän muistelee ensimmäistä, epäonnistunutta liittoaan? Eikö ihan itsesikin takia olisi kiva löytää jokin sellainen juttu, joka olisi vain teidän kahden ja joka saisi teidät molemmat muistelemaan vain toisianne ilman sen kummempia taakkoja menneisyydestä?



Olen pahoillani, kun olen näin julma, mutta minusta sinulla on velvollisuus ymmärtää miestäsi - olethan täysin tietoinen siitä, että hänellä on tietynlainen menneisyys. Olisi tärkeää, että kykenisit näkemään ohi omien halujesi ja tajuamaan, että isot kirkkohäät ovat pikkutyttöjen unelmia, ei poikien eikä miesten eikä kai kovin monien aikuisten naistenkaan (?).



Kerron esimerkkejä tuttavapiirini erilaisista häistä.

1) Pariskunta lähti lomalle Yhdysvaltoihin ja meni Las Vegasissa naimisiin. Matkan jälkeen läheiset ystävät ja sukulaiset saivat kauniin kortiin, jossa luki: Menimme naimisiin Las Vegasissa. Tervetuloa juhlimaan avioliittoamme... Ja näissä juhlissa sitten oli enemmänkin bilemeininki, vaikka morsiamella olikin valkoinen hääpuku (tyylikäs, ei prinsessamainen). Muistaakseni kävivät Suomessa ennen hääjuhlia maistraatissa, kun lasvegasmaiset häät eivät ole päteviä Suomessa,ja todistajina siellä oli omat vanhemmat.

2) Pariskunta kutsui sukulaisia (vanhemmat ja sisarukset) kotiinsa kahville, paikalla odotti pappi ja hääpukuinen emäntä. Vihkiminen kesti alle puoli tuntia ja sen jälkeen oli morsiamen valmistama hääateria. Yllättyneet sukulaiset olivat kyllä aika innoissaan.

3) Pariskunta kutsui alle 30 vierasta ihan kunnollisiin häihin (vihkiminen kirkossa, hääjuhla meren rannalla vuokrapaikassa, pitopalvelu tehnyt ruoat). Vieraista 17 oli sukulaisia (vanhemmat, isovanhemmat, sisarukset lapsineen) ja loput kavereita, joten juhlissa oli läheinen tunnelma ja hauskaa.

4) Pariskunta kutsui vieraita mökillensä. Paikalla olikin pappi (tai henkikirjoittaja/notaari, kun en nyt muista ihan tarkalleen, tästä on jo 20 vuotta), joka vihki mökkirannassa rennosti pukeutuneen pariskunnan ja hyvin rennosti pukeutuneet vieraat. Tarjolla oli kalakeittoa ja ruisleipää, kahvin kanssa mansikkakakkua. Olin tuolloin teini ja pitkään nämä olivat unelmahääni! Ei tosiaan ollut pönötystä ja ikimuistoinen juhla, kun lapset uivat ja saunoivat (ja myöhemmin aikuisetkin) ja yöllä grillattiin makkaraa ja syötiin voileipiä. Morsiamella oli ihana pitkä tukka, johon hän oli pujottanut päivänkakkaroita. Ei morsiuskimppua vaan lumpeen kukka kädessä? tai ehkä vadissa, en muista. Pöydillä terassilla ja pihalla oli koriseina luonnonkukkia maljakossa. Asuna morsiamella oli vaalea kesämekko, jossa taisi olla jotain väriäkin ehkä.

Mä tiedän mitä tarkoitat ja olen hämmästynyt, ettei kukaan muu näin tee. Häät on naiselle iso juttu. Niistä on haaveiltu vuosia (vuosikymmeniä?) ja sitten joku torppaa toisen unelman sanomalla "ettei mua nyt huvita"

Ja sä olet jo tullut puolitiehen luopumalla kirkosta ja isoista juhlista -mikä on se perinteinen toive.



Mä en ikimaailmassa olisi voinut mennä maistraatissa naimisiin ja jatkaa arkea sen jälkeen as usual. No way! Teidän tapauksessa ymmärrän maistraatin, koska miehellä toinen avioliitto -monet ei toista kertaa halua kirkkohäitä. Mutta tämähän olikin sulle ok joten sen suhteen ei ongelmaa.



Sitten ne juhlat. Hääpäivä on once in a lifetime -juttu (ainakin se eka hääpäivä, joka toivottavasti on myös vika). Ei ne ole mitkään tavalliset bileet tai "ihan vaan juhlat" ne on HÄÄT!



Se, montako vierasta sinne tulee ja kuinka yksityiskohtaisesti asiat on suunniteltu on varmaan se juttu, jossa voit tulla vastaan. Eli välttää suuria kliseitä ja turhia krumeluureja, mutta kyllä se nyt hemmetti on niin, että jos sä haluat pöytäliinat ja hääkarkit niin ne on oltava. Mies todellakin nyt vaan taipuu niihin.



Se, missä sä olet nyt martyyri on se että miehen pitäisi olla jotenkin todella innoissaan hääjuhlista. Ei ne oo. Ei mun mies ainakaan ollut yhtään kiinnostunut mistään kutsukorttien sineteistä, mutta oikein kiltisit painoi niitä keskellä yötä, koska mä halusin. Eli jos miehesi on kerta luvannut "uhrautua" sun eteen ja suostua niihin juhliin niin nyt martyyriyden sijaan sanot kauniisti "kiitos kulta" ja järjestät ne juhlat.

niin tee niistä sellaiset kuin tykkät!



Naimisiin se mies sun kanssa haluaa, ja se on ihan eri asia kuin se et miten haluaa juhlia vai haluaako ollenkaan. Ja kai ne häät on yhtälailla sulhasen kuin morsiamenkin häät, en oikein tajua miksi ne pitäisi mennä just naisen mielen mukaan.



Ja oletko ap ajatellut et miehesi ei halua toistaa sinun kanssasi samaa mitä teki exän kanssa, ei ehkä halua muistella/tulla muistutetuksi exästä ja heidän häistään silloin kun menee naimisiin SINUN kanssasi.

voihan vaikka mennä jossain pienessä kappelissa naimisiin kahden todistajan läsnäollessa.



Mitä mä en ymmärrä siinä, että maistraatti tekee häistä pienet?

Itekin oon jo kerran mennyt naimisiin "isosti" ja ero tuli. Tuntuisi hassulta pitää toiset isot häät varsinkin kun ero sai mut tajuamaan, että koko häävouhotus on ihan naurettavaa, avioliitossa on kyse aivan muusta kuin romanttisesta hömpän pömpästä, hääpuvuista, hääkarkeista jne. Kyse on sitoutumisesta toiseen, ja siinä ei paljon hääkarkit paina. Nyt jos menisin naimisiin, haluaisin kauniin pienen seremonian ja mukaan vain oikeasti läheiset ihmiset.

haluaisin että HALUAA mennä kanssani naimisiin, eikä niin että uhrautuu juhlia varten, koska minä haluan.

Mielestäni tässä lauseessa ei ole järkeä. Ehkä sen pitäisi olla "HALUAA juhlia kanssani häitä, eikä niin että uhrautuu avioliiton vuoksi, koska minä haluan hääjuhlat"? Häät on eri asia kuin naimisiinmeno ja avioliitto. Jos tämän ketjun perusteella pitäisi arvioida, niin se on miehesi joka haluaa naimisiin, ja sinä haluat ensisijaisesti häät. Sinun mielestä se häiden läpikäyminen on mieheltä osoitus siitä halusta päästä naimisiin, monelle taas ne häät on vaan sellainen aika vaivalloinen juttu, jonka ihan hyvin voi skipata.

Siitä näkökulmasta, ettei ne häät ole sen suurempi juttu kuin vaikka kihlajaisjuhlat, on ihan naurettavaa ottaa se häiden pito kynnyskysymykseksi koko avioliittoon. Miksi ajattelet, että mies sanelee kaiken, jos hän kerran ei ole alunperin halunnut häitä lainkaan ja sinä taas olet halunnut suuret häät ja nyt mies ehdottaa jonkinlaisia pienempiä juhlia.

Ainakin on ihan selvää, että teidän täytyy opetella vähän aikuisemmin puhumaan tästä asiasta ja luopua minäminä-tyylistä. Teidän avioliitto, teidän yhteiset häät. Kummankaan ei pitäisi sanella toiselle mitä pitäisi haluta, eikä kyllä myöskään kiristää erolla tai itkulla jos toinen ei heti veny määrättyihin ehtoihin vaan ehdottaa omiaan. Tunteensa, toiveensa ja pelkonsa ja mitä mikäkin asia itselle merkitsee voi ja pitää selittää, mutta molempien pitäisi olla etsimässä sitä ratkaisua mikä toiselle olisi hyvä, eikä murjottaa niin kauan että toinen antaa periksi. Joskus käy niin, että itse täytyy aloittaa se sovinnon hakeminen ihan todellisella myönnytyksellä ja avoimuuden osoituksella. Mielestäni parisuhteessa pitäisi olla valmis tällaisissa yhteisissä luopumaan "neuvotteluasenteesta" ja aloittamaan ihan puhtaalta pöydältä, eli luopua ensin kokonaan omista toiveista alkuun. Eikä sitä pitäisi tehdä marttyyrina, vaan siksi että haluaa ja osoittaa luottavansa kumppaniin, eikä odota hänen käyttävän avuttomuuttasi hyväkseen. Teidän molempien pitäisi haluta kuunnella, mitä voisi tehdä toisen hyväksi, eikä ajatella että oma halu menee kaiken edelle.

Sinä voisit sanoa miehellesi että häät on sinulle tärkeä virstanpylväs, ja (jos olen tulkinnut oikein) jos teillä ei ole hääjuhlia, sinusta tuntuisi kuin olisit miehelle vain joku matkaan tarttunut, jonka kanssa jatkaa siitä mihin eksän kanssa jäi. Ja kun mies sanoo, että hän ei halua nyt häitä koska on jo yhdet viettänyt, se vain vahvistaa sitä sinun tunnettasi, että olet se kakkonen jonka kanssa pitää nyt sitten mennä naimisiin vaikka ei millään jaksaisi. Sinulle kuitenkin teidän liitto on ainutlaatuinen ja häät olisivat osoitus siitä, että myös mies haluaa ilolla ystävien ja perheen kesken sitä juhlistaa. Ja siksi alat nyt olla kauhuissasi, ei sen vuoksi että haluaisit tietynlaiset häät, vaan siksi että koet miehen asenteen kylmäksi, ja osoitukseksi välinpitämättömyydestä sinua ja teidän tulevaa perhettä kohtaan.

Sitten sinun pitää kuunnella tarkasti, mitä miehellä on sanottavaa. Voi olla, että hän sanoo että hän ei pitänyt niistä edellisistä juhlista ollenkaan. Voi olla, että hän sanoo pelkäävänsä esiintymistä tai jotain. Silloin teidän pitäisi lähteä liikkeelle siitä, mikä asia miestä pelottaa ja miten saisitte häät tehtyä niin, että kaikilla on mukavaa. Eli ei kaupankäyntiä.

Voi olla, että hän sanoo ettei ylipäätään ole kiinnostunut mistään juhlista ja ei ymmärrä koko tätä häslinkiä, mutta myöntyy lopulta että jos asia on tärkeä sinulle niin hän tulee kyllä paikalle. Silloin sinun täytyy hyväksyä se, että et ole menossa naimisiin minkään säkenöivän romanttisen showprinssin kanssa, vaan jos haluat häät, joudut ne itse järkkäämään ja hyväksymään sen asian, että mies tulee ohjeittesi mukaan paikalle ehkei-niin-kovin-innostuneena, puoli pakotettuna. Saat kuitenkin hääsi, ehkä mieskin vähän liikuttuu tai edes hymyilee, ja seuraavana päivänä jatkatte elämäänne. Joudut luopumaan ajatuksesta, että miehen täytyy haluta häät, ja joudut elämään sen ajatuksen kanssa että mies suostuu häihin. Tsemppiä teille!

Voi olla myös, että mies sanoo jotain ihan muuta, perustelee hienosti sen miksi hän on sitä mieltä mitä nyt on, ja te päädytte viettämään kauniin intiimin hääjuhlan ja elätte onnellisina elämänne loppuun asti.

aikanaa. Mies oli aiemmin ollut naimisissa, mutta minä en. Käytiin maistraatissa, koska mies ei kuulunut kirkkoon, mutta koska molemmat haluttiin juhlia kavereiden (+ muutama sukulainen) kanssa, niin saatiin lopulta sovittua, että siunaaminen kirkossa - yleensä jos kutsua häihin tulee, niin vieraat varmasti odottaa vihkimistä/siunaamista myös, eikä pelkkiä juhlia. Mutta kyllä siinä keskusteluja käytiin moneen kertaan, ennen lopullista päätöstä.

Minäkin olen kerran mennyt naimisiin ja sen jälkeen eronnut. Nyt olen uudessa parisuhteessa. Jos joskus menen vielä naimisiin, en todellakaan pysty kuvittelemaan itseäni taas valkoisessa morsiuspuvussa ja isojen hääjuhlien keskipisteenä. Se on kerran koettu, toinen kerta tuntuisi kornilta.



Ymmärrän siis ap miestäsi.

kun itken samalla, on niin paha mieli tästä kaikesta. purin kihlauksenkin, kun ei tässä mitään häitä nyt ole tulossa.

Siis meinaat, että jos mies kosii, hän automaattisesti suostuu sen jälkeen kaikkeen, mitä sinä satut haluamaan? Mies varmaan kosi, koska haluaa kanssasi naimisiin, ei siksi, että saisi juhlia.

Jotkut vaan kammoksuvat isoja juhlia. Varsinkin sellaisia joissa pitäisi olla itse keskipisteenä.



Mies kuitenkin selvästi haluaa kanssasi naimisiin, jos on kosinutkin. Nyt teidän pitäisi vain rauhassa pystyä keskustelemaan ja löytää joku kompromissi. Kumpikin voisi tulla vähän vastaan.

että mies on jo kerran mennyt isosti naimisiin, minä en ikinä. hän perustaa nyt siihen että toki ymmärtää että minä haluan mutta hän ei enää halua.



ei kai sen minulta pitäisi pois olla? haluaisin että HALUAA mennä kanssani naimisiin, eikä niin että uhrautuu juhlia varten, koska minä haluan.



olen varmaan liian herkkä joo, olen raskaanakin.

mies tosiaan voi tulla vastaan ja suostua maistraattivihkimiseen ja sen jälkeen pieniin juhliin (ei ystäviä, vain perhe), mutta minusta kuulostaa siltä ettei nämä minun hääni olisikaan, kun mies sanelee kaiken.



lisäksi juuri se, etten minä halua olla "ne tokat, pakolliset häät"-tyyppi.



ehkäpä etsin jonkun joka haluaa viedä juuri minut vihille.

laitat toiseen vaakakuppiin parisuhteesi...

luovu sen vuoksi että miehen ex on saanut juhlat ennen minua! ei sen minulta pitäisi pois olla!



minulla ei ole muuta toivetta kuin että saisin juhlia häitäni, ei mielestäni liikaa vaadittu vai onko? odotan myös että mies suhtautuisi asiaan hieman toisin, ja niin kauan kun hän on valmis "uhrautumaan" ei voida puhua yhteisistä häistä.



itse luovuin jo kirkkohäistä, vaikka sekin olisi ollut mulle tärkeää, uskonnollisia kun olemme molemmat. mutta ettei juhlia ollenkaan, koska hänellä on jo yhdet juhlat ollut?



eipä kuulosta kovin reilulta!



ap