Miksi kärsivä eläin pitää lopettaa, mutta kärsivää ihmistä ei saa auttaa kuolemaan?

Onko tämä liian yksinkertaista.

kuin eläintä. Ei ihmisiä myöskään syödä. Tai oteta lemmikiksi.



Elämä on arvokasta, myös vanhuksen ja sairaan. Eikä ole ihmisen päätettävissä elämän pituus.

vain henki ja ihmisellä sen sijaan on.



Mutta kunhan tästä vielä irtaannutaan lisää ja siirrytään pitämään lääketiedettä ja teknologiaa uskontona ja elämää ylläpitävänä asiana niin saat varmasti tappaa ihan kenet haluat.

On esim. vakavasti sairas ja tiedossa on vain kivulias ja hidas loppu. Vai oletteko sitä mieltä että silloinkin se tuleva kuolema on vaan ahdistava uhka?



Ja ihminen ei päätä elinpäivien määrää on ihan bullshittiä. Oletteko kuulleet esim. lääkäreistä jotka pelastavat ihmisiä, lisäävät heidän elinpäiviensä määrää eivätkä vain seisoskele käsiään levitellen että ei kuulkaas ole meidän asia. Ja tietty sitten ne negatiivisemmat puolet, kuten itsemurhat ja murhat, kuolemanrangaistus yms.

Minusta eutanasia testamentin voisi toteuttaa hieman tähän tyyliin:



1. Kirjaat selkeästi tahtosi versioon yksi, jonka todistavat oikeaksi 2 muuta sekä siihen liitteeksi lääkärin lausunto, että olet mieleltäsi terve ja kuntoinen päättämään tällaisesta asiasta ja se on sinun vakaa tahtosi.



2. Mahdollisen sairauden sattuessa pitää e-testamentti päivittää, eli käyt lääkärin juttusilla, myös ehkä psykiatrin, jossa uudelleen ilmaiset halusi pitää ko. paperi voimassa ja se vahvistetaan ja varmistetaan, ettei sinua ole painostettu.



3. Kun se tilanne tulee eteen niin ennen mahdollista h-hetkeä sekä lääkäri että psyk. haastattelevat ja varmistavat vielä kerran, että tahtosi on todellakin testamentin mukainen ja ymmärrät sen seuraukset. Jos esille ei tule mitään estäviä seikkoja esim paranemisen mahdollisuus niin saat toteuttaa tahtosi ennalta sovitun lääkärin kanssa. Lisänä tulee olla myös liite siitä, että todellakaan ei ole mitään tehtävissä enää, mutta olet kyllin järjissäsi päättääksesi asiasta.

Mikä siis tekee siitä sielun, eikä vaan henkeä?

vain henki ja ihmisellä sen sijaan on.

Mutta kunhan tästä vielä irtaannutaan lisää ja siirrytään pitämään lääketiedettä ja teknologiaa uskontona ja elämää ylläpitävänä asiana niin saat varmasti tappaa ihan kenet haluat.

kuin abortti: ihmisarvoa pidetään koskemattomana.



Itse kyllä kannatan eutanasiaa, jos asianomainen on siihen antanut luvan silloin kun hän on ollut hyvissä sielun voimissa ja tiedetään varmasti, ettei parannuskeinoa ole. Hirveissä tuskissa eläminen ei ole mitään ihmisarvoista elämäänOnneksi kärsivän eläimen saa lopettaa. Toivottavasti kaikki muistavat tämän, jos kohtaavat luonnossakin vaikeasti loukkaantuneen eläimen.

Eläimet ovat ihmisten vastuulla. yleensä on kyse tuotantoeläimistä tai lemmikeistä, tai ihmisten lähiympäristössä asuvasta kärsivästä yksilöstä. Eläin voi olla ihmisen omaisuutta, mutta ihminen ei voi olla. ihmiselämä on sen verran arvokas, ettei muilla ihmisillä ole valtaa päättää sen lopettamisesta, paitsi erikoistapauksissa.

Ihminenkin on eläin. Ihminen on yksi eläinlajeista. Hihhuleille vain pieni muistutus. Toisekseen ei ole todistettu, että ihmisillä olisi jokin "sielu", jota eläimillä ei olisi. Korkeintaan IQ, lajityypillinen käytös ja kommunikaatio ovat erilaisia.



Tosin en ota kantaa eutanasia keskusteluun.

Ihmiselämällä ei ole mitään erikoista arvoa ilman sosiaalisia ja kulttuurisia konstruktioita. Ihmiselämällä on ollut arvoa vasta hyvin vähän aikaa historiassa.



Vielä muutama sata vuotta sitten ihmisarvoa ei ollut juuri kenelläkään. Ihmisiä sai orjuuttaa, omistaa, aiheuttaa kärsimystä ja tappaa sai ihan niin paljon kuin sielu sietää varsinkin jos ne sattuivat olemaan eri etnisyyttä/heimoa. Orjuutta jne. on esiintynyt oikeastaan kaikissa sivilisaatioissa ympäri maailmaa. Ihmisarvo ei sinänsä ole mikään automaatio eikä mikään periaatteessa tee automaattisesti ihmistä elukkaa spesiaalisemmaksi.



Toivottavasti samoin eläimillekin tullaan tulevaisuudessa antamaan enemmän arvoa kun ihmisoikeudetkin ovat hieman muutamalla viimevuosisadalla kehittyneet.

Ihminenkin on eläin. Ihminen on yksi eläinlajeista. Hihhuleille vain pieni muistutus. Toisekseen ei ole todistettu, että ihmisillä olisi jokin "sielu", jota eläimillä ei olisi. Korkeintaan IQ, lajityypillinen käytös ja kommunikaatio ovat erilaisia.

Tosin en ota kantaa eutanasia keskusteluun.

sanonnan "täysissä sielun voimissa". Mitä tulee tulee ihmisen ja eläimen eroon, yleensä keskustellaan tietoisuuden tasosta eli missä määrin eläimillä on tunteita ja kykeneekö se kärsimään. Tämän keskustelun pohjalta esim. delfiineille ja valaille vaaditut yksilönoikeudet (ihmisoikeudet) eivät ole ollenkaan niin absurdeja kuin äkkiä luulisi.

Minä uskon siihen, ettei eläimelle saa aiheuttaa kärsimystä. Eläimiin voi suhtautua myös muuna kuin hyöty- tai tuotantoeläiminä.

olla oikeus päättää omasta elämästään, elääkö sairaana vai kuoleeko.

Oikeuteen syntyä, ei voi itse vaikuttaa mutta oikeuteen kuolla, pitäisi.

Loukkaannun että minua verrataan eläimeen (kaikella kunniotuksella eläimiä kohtaan) loukkaannun myös että elämälläni ei olisi arvoa ja olisi mielestäni täällä sattumalta.

Isä, poika ja pyhähenki,

henki sielu ja ruumis

ruumis ei elä ilman henkeä, Sielu on Jumalan ihmiseen asettama ja sen elo jatkuu sitten vielä kun ruumis vanhenee ja romuttuu.

Käsite sielu

Sielulla tarkoitetaan Raamatussa mm. ihmispersoonallisuuden kokonaisuutta ja sen korkeinta arvoa, kuten yllä (vrt. "uskon päämäärä sielun pelastus", 1. Piet. l: 9) mutta usein myös sisäistä olemustamme erotukseksi ruumiillisesta olemuksestamme (vrt. "... tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta pois", Luuk. 12:20). Raamatussa käytetään yleisesti tätä kaksijakoa ihmisestä puhuttaessa (vrt. .. 'tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua', Matt. 10:28), mutta myös tarkempi kolmijako ruumiiseen, sieluun ja henkeen on selkeä (vrt. "...säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana", 1. Tess. 5:23).

Sieluamme voidaan kutsua välirenkaaksi henkemme ja ruumiimme välillä. Ruumiin välityksellä olemme yhteydessä aineelliseen maailmaan ja fyysisiin tarpeisiin. Hengen välityksellä olemme yhteydessä Jumalaan ja hengelliseen todellisuuteen. Tämä elämän kokonaisuus koetaan sielussa, jossa tunnemme, ajattelemme ja tahdomme ja teemme valintoja sekä maallisten että hengellisten asioiden suhteen.

Sielu (hepr. ’napas") merkitsee Raamatussa toisinaan myös samaa kuin ’elämä" tai "henki’ .

Siksi sanotaan esim. että ’lihan sielu (elämä) on veressä’, 3. Moos. 17:11. Raamattu tarkoittaa tällöin, että veri on kaiken fyysisen elämän ydin ja siksi sanotaan myös, että ’veri on sielu’ eikä että sielu vain on veressä, 5. Moos. 12:23. Veri on myös lunastuksemme väline, ja siksi

pyhänä pidettävä. Tästä johtui verensyöntikielto esim. Mooseksen laissa. Käsitys, jonka mukaan

ihmisen sielu persoonallisen tietoisuuden merkityksessä (eläimillä ei ole sielua) olisi myös veressä pohjautuu siis virheelliseen raamatuntulkintaan.

Käsite henki

Vain Jumalalla on elämä itsessänsä (Joh. 5:26) niin, että Hän voi tehdä luomansa olennot eläviksi. Ihmisen kohdalla oli kuitenkin kyse enemmästä kuin vain ruumiillisesta elämästä, kuten eläimillä. Raamatun alkuteksti 1. Moos. 2:7: ssä puhuu hengen (hepr. ’ruah’= henki, tuuli) antamisesta Aadamille itse asiassa monikossa:’...puhalsi hänen sieraimiinsa elämien hengen.’ Jumala antoikin maan tomusta tehdylle ihmisruumiille hengen kolminkertaisessa merkityksessä:

1. Ihminen sai fyysinen elämän ruumiiseensa, kuten eläimetkin

2. ihminen sai henkisen (psyykkisen) elämän, joka teki hänestä eläimistä poikkeavan persoonan, ’sielun’

3. ihminen sai hengellisen elämän, jonka kautta hän oli yhteydessä Jumalaan

Ihminenkin on eläin. Ihminen on yksi eläinlajeista. Hihhuleille vain pieni muistutus. Toisekseen ei ole todistettu, että ihmisillä olisi jokin "sielu", jota eläimillä ei olisi. Korkeintaan IQ, lajityypillinen käytös ja kommunikaatio ovat erilaisia.

Tosin en ota kantaa eutanasia keskusteluun.

sanonnan "täysissä sielun voimissa". Mitä tulee tulee ihmisen ja eläimen eroon, yleensä keskustellaan tietoisuuden tasosta eli missä määrin eläimillä on tunteita ja kykeneekö se kärsimään. Tämän keskustelun pohjalta esim. delfiineille ja valaille vaaditut yksilönoikeudet (ihmisoikeudet) eivät ole ollenkaan niin absurdeja kuin äkkiä luulisi.

Minä uskon siihen, ettei eläimelle saa aiheuttaa kärsimystä. Eläimiin voi suhtautua myös muuna kuin hyöty- tai tuotantoeläiminä.

http://www.nic.fi/~jlindell/sielu.htm