Asiantuntijatasoiset tietotyöläiset, kysymys teille

useimmissa tehtävissä ei vaan ole mahdollista tehdä yhtä hommaa koko viikoa ja seuraavaa hommaa seuraavaa viikkoa. Ei sittenkään, vaikka niihin molempiin menisi 28,25 työtuntia. Tämä siksi, että molemmissa projekteissa todennäköisesti on muitakin kuin sinä, joiden pitää myös päästä hommissaan eteenpäin, mutta joiden hommat ovat jotenkin kiinni sinun osuudestasi. Jotta molemmat projektit etenisivät kaikkien osalta aikataulussa, on niitä vaan thetävä yhtä aikaa.



Tottakai kaikki _mieluummin_ keskittyisivät kunnolla yhteen hommaan. Se ei vaan käy, koska sillä tavalla joku muu joutuu seisoskelemaan peukaloitaan pyöritellen odottamassa, että sun keskittyminen on valmis.



Sua itseäsi auttaa tässä priorisoiminen. Oikeasti kaikkia noita hommia EI tarvitse hoitaa 100% skarpisti. Siellä on hommia, jotka pitää, mutta sitten siellä on toisia, joissa 70% riittää ihan hyvin, vaikka nekään eivät ole vasemmalla kädellä hoidettavia rutiineita. On osa sun ammattiatitoasi ja asiantuntjuuttasi, että sä pystyt erottamaan, missä todella on oltava skarppina, ja missä vähempikin riittää.

nostan

jos sitä saisi tehdä omassa tahdissa ja yhteen asiaan kerrallaan keskittyen...



Tee lista, mitä sinulla on tehtävä, päivitä listaa koko ajan ja mieti, mitkä asiat on pakkomtejdä, mitkä asiat on pakko tehdä tänään, mitkä viimeistään huomenna jne. Eli priorisoi ja aikatauluta.



Tsemppiä!

.. minusta tää on nykysen työelämän ongelma, ainakin omalla (it-) alallani, tuntuu että kun istutaan avokonttoreissa ja tehdään tiimityötä ketterin menetelmin, niin aina kun alat keskittyyn johonkin tehtävään, tulee joku (ihminen / meili / kommunikaattoriviesti) joka keskeyttää sen.



Tuntuu että useat työkaverit ovat kuormitettuja just sen takia, ettei saa ja anneta aikaa keskittyä yhteen tehtävään välttämättä edes sitä yhtä TUNTIA kerrallaan.

en tykkää yhtään rutiinesta. Monen asian yhtä aikaa tekminenkin on kivaa. "Tulipalojen" sammuttaminen oli joskus tosi kivaakin kun tiesi mitä teki. Harmi että ei enää ole tuollaisia hommia.

Voisitko lainata jotain esimiestaitojen opasta? Olen samaa mieltä edellisen kanssa priorisoinnista. Oman työn johtaminen vaatii pitkää harjoittelua, voi esimerkiksi tehdä itselleen lukujärjestyksen, jossa on varattu selkeä yhtäjaksoinen aika asiantuntijatehtäville. Loput sitten voivat olla kuvaamaasi silpettä.



Nykyään monesti asiantuntijat laitetaan/joutuvat myös johtamaan koko projekteja. Tämä on vähän hölmöä, koska molempiin on harvalla lahjakkuutta ja järkevintä olisi kun työntekijät saisivat keskittyä siihen missä ovat hyviä.



Mutta siis ehdotuksenani on perinteisen lukujärjestyksen tekeminen aluksi. Voit sulkea ovet ja puhelimet, kun teet aivotyötä. Kerro tästä myös työkavereille.

Tuollainen tunne, ettei pääkoppa pysy työn tahdissa, on aika tyypillinen burn outin ensioire.



Minä olen ulkomaantoimittaja ja joudun jatkuvasti perehtymään uusiin asioihin. Saman päivän aikana voin joutua kirjoittamaan uutisia monesta eri kriisistä ja maasta. Minusta se on hauskaa, saa ihan palkalla sivistää itseään!



Mutta työstressi kyllä uuvuttaa, vaikkakaan en siis kytke sitä niinkään uusien asioden omaksumiseen kuin ylipäätään yleiseen työtahdin kireyteen.

no kyllä tuo on niin tyypillistä ko. alalle, sanoisin että on osin uranvalintakysymys. tehtävät vaihtuvat päivän aikana tiuhaan, toki omalla priorisoinnilla voi hieman auttaa asiaa.

Saatan tehdä 5-6 eri hommaa/projektia päivän aikana. Yleensä kuitenkin yritän keskittää aamupäivät varsinaisiin kehitysprojekteihin ja sitten jos hommat pysähtyy niin teen iltapäivällä noita pikkufiksejä/korjauksia. Mulla ei ole tarvinnut koskaan tehdä pitkää päivää, vaan olen ehtinyt tehdä hommani työpäivän puitteissa. Näin ollen minulla ei juurikaan ole työperäistä stressiä. Työ sopii minulle ja aika kuluu hyvin. Tein aiemmin toimistotöitä ja turhaannuin rutiineihin.



Töissä jaksamisessa ei ole ongelmaa, mutta ongelma näkyy sitten kotona. Olen hajamielinen ja ajatuksissani. Saatan istua telkkarin ääressä näkemättä ja kuulematta mitään. En muista hoitaa töissä yksityisasioita, esim jos pitää varata aika jonnekin päivän aikana tms. Ilmeisesti tuo pään maksimiprosessointikyky on rajallinen ja se täyttyy työpäivän aikana. Virtaa ei riitä enää muuhun!

Yhtenäistä työskentelyaikaa ei saa raavittua kokoon oikein mistään, kun erilaisia palavereita on sijoitettu pitkin viikkoa sirpaleisesti. Paliksista ei saa olla pois, ei ainakaan jatkuvasti, se on selvä.



Varsinainen ajattelutyö pitää hoitaa varhain aamulla kun on vielä hiljaista, tai sitten myöhään iltapäivällä. Tai kotona tai viikonloppuisin...

Käytännössä vaativimpia suunnittelutehtäviä, etenkin niitä joissa pyörää keksitään uudelleen, ei voi tehdä kuin puolet työajasta.



Tai voisi tehdä enemmänkin, mutta silloin tekeminen on tehotonta nyhertämistä.



Käytännössä olen ratkaissut asian siten, että teen vaativaa työtä sen aikaa kun vireystaso pysyy hyvänä. Sitten teen jotain aivan muuta.



Tuo moneen eri asiaan paneutuminen työpäivän aikana ei välttämättä ole ongelma. Silloin toinen asia voi olla hautumassa. Siirtymille pitää olla tietty oma aikansa.

ei haittaa, päinvastoin kyllästyn helposti jos täytyy samaa tehdä pitkään. Siksi olen tällaisessa business consulting tiimissä missä saan tehdä hyvin monenlaisia tehtäviä päivän ja viikon aikana.



Mutta kyllä alalta löytyy sellaisiakin töitä joissa saa pitkäjänteisesti tehdä samaa hommaa, jos sellainen itseä enemmän kiinnostaa. Olen itse (softakehittäjänä) ollut projekteissa joissa tehdään yhtä tuotetta, ja sitä tehdään päivästä, viikosta, ja vuodesta toiseen sitä samaa.

koska edessani avautuu piakkoin hyvin raskas ja vaativa tyo. Pelottaa etten selviydykaan.



Otan ehka esiin jotkut vanhat monisteet, joista voin kerrata.