Kun työnteko ei kiinnosta, ajatuskin siitä ahdistaa ja lamaannuttaa :(
Ahdistaa hirveästi tämä asia. Haluaisin hetken levätä, olla tekemättä mitään, kerätä voimia, irtautua tästä jatkuvasta oravanpyörästä. Mutta sitten leimaannun loiseksi, yhteiskunnan elätiksi, sosiaalipummiksi. Lapsiperheen arki ja työelämän yhdistäminen käy liikaa mun voimille tässä elämän vaiheessa. Miksi en saa levätä? Olenko syntynyt tänne vain tekemään työtä kunnes väsyn loppuun ja kuolen pois?
Kommentit (4)
Voisitko pitää esim. vuorotteluvapaata?
Me suomalaisnaiset olemme ihan liian lujilla!
kuka sua estää? Saathan sä olla tekemättä mitään vaikka loppuelämäsi! Ainoa mitä pitää miettiä, on sovittaa tulopuoli loppuelämässä pärjäämiseksi. Sehän oli tietysti sinulle itsestään selvää. Mukavaa loppuelämää.....
Sitä varten voi saada sairaslomaa.
Oikeasti, kuulostat siltä, että kaipaat hengähdystaukoa. Ajattele niin, että ellet sitä ota, palat loppuun ja sitten sinusta ei ole hyötyä töissä, ei kotona, ei itsellesikään.
Hae sairaslomaa. Tai kysy vuorotteluvapaata. Anna itsellesi aikaa. Mieti, oletko sinulle mieluisassa työssä.
Minä ahdistuin omassa työssäni. Jouduin jakamaan huoneen lähimmän esinaisen kanssa, joka oli koko ajan kiukkuinen. ahän istui sermin takana ja kiroili koko ajan. Viiden minuutin välein kuuli "helvetti", "perkele", "vittu". Se oli tosi ahdistavaa.
Minulla ei myöskään ollut töissä mitään järkevää tekemistä. Akateemisesti koulutettu ja kaikki hommat, mitä yritin ehdottaa, oli esivallan mielestä turhia. Minulle osoitettiin vaan jotain kaapin ja varaston puhdistamista ja kakkukahvien järjestelyä.
Otin ja lähdin. Perustin oman pienen yrityksen, se oli mahdollista säästöjen turvin. Nyt olen tasapainoinen.
mitään leimaa.
Tee valintasi ja seiso sen valinnan takana. Jos siis sinulla on mahdollisuus tehdä valintoja.
Jokaisen tulee huolehtia omasta hyvinvoinnistaan ja jaksamisestaan, ei muuten jaksa huolehtia toisista.
T. kotiäiti jo 18 vuotta