Äitiys vs naiseus

ettei kaikilla riitä enää aikaa tai voimavaroja.

Se on usein se suurin syy.

Arvotkin saatttavat muuttua lapsensaannin myötä, saatetaan kokea turhana ja pinnallisena itsensä laittaminen.

Onko meikkaamaton äiti vähemmän nainen? Näin voisi sinulta kysyä.

eli itsensä laittaminen ja itsestään huolehtiminen. Kyse ei ole pelkästä ripsiväristä vaan yleisolemuksesta.. Mitä sitä haluat viestiä muille omalla ulkonäölläsi?

eli itsensä laittaminen ja itsestään huolehtiminen. Kyse ei ole pelkästä ripsiväristä vaan yleisolemuksesta.. Mitä sitä haluat viestiä muille omalla ulkonäölläsi?

Haluan vain olla rauhassa ilman sitä häiritsevää jatkuvaa tunnetta, että pitäisi tehdä sitä ja pitäisi tehdä tätä ja kaikki muutkin jaksaa huolehtia itsestään. En jaksa. Ehkä tässä pikkuhiljaa nyt kun viimeisin lapsista lähentelee vuotta, yöt on jokseenkin kestettävät ja raskauskilot lähteneet, alan voida kuvitella panostavani enemmän itseeni. Ihan vielä en vain jaksa, joten antakaa minun olla rauhassa.

Minua on pidemmän aikaa häirinnyt se, että monet naiset , jotka ovat ennen äidiksi tulemistaan huolehtineet itsestään ja ulkonäöstään viis veisaavat enää itsestään saatuaan lapsen.

Miksi näin ?

Raskauskilot jää, ei käydä enää kampaajalla . Meikkipusii pölyttyy hyllyllä ja pukeudutaan telttavaatteisiin.

Onko itsestään huolehtiva nainen vähemmän äiti?

Mä olen ajatellut että jos se on vaan väliaikaista joidenkin kohdalla?

Mä en kotona ollessa pahemmin laittaudu, mutta kun ulos lähden niin silloin kyllä. Vaatetus on aika erilaista hiekkalaatikolla kuin shoppaillessa, mutta se onkin vaan järkevää.

Naisellinen olen kokenut olevani aina. Jopa aamulla herätessäni tukka sekaisena. Tosin siitä iso kiitos kuuluu myös mun miehelle joka kehuu vaikka en varmasti aina näytä kovin hehkeeltä :)

Kiloja oli ylimääräisiä ja en jaksanut paljon kampaajilla käydä ja meikkejä laitella. Olen samaa mieltä, että onneksi sain olla rauhassa ja kukaan ei tullut vaatimaan viereen, että sun pitäis olla sitä ja tätä.

Kun nuorin täytti 6 kuukautta, aloitin laihduttamisen ja tiputin kilot pois. Aika aikaansa kutakin. Ihan nainen olen ollut silloinkin, vaikka olinkin väsynyt ja en jaksanut meikata ja ostella tyylikkäitä vaatteita. Päällimäisenä oli huoli lasten terveydestä niinä vuosina.

Antakaa naiset muiden naisten olla rauhassa ja älkää niin kamalasti vaivatko päätänne muiden asioilla. Kannattaa hankkia omaan elämään sisältöä, ei tarvitse niin hirveästi pohtia muiden elämää.

t, nainen ja äiti, joka jo työnsä vuoksi joutuu joka päivä pukeutumaan tyylikkäästi ja laittamaan hiuksensa ja meikkaamaan kevyesti.

eli itsensä laittaminen ja itsestään huolehtiminen. Kyse ei ole pelkästä ripsiväristä vaan yleisolemuksesta.. Mitä sitä haluat viestiä muille omalla ulkonäölläsi?

Haluan vain olla rauhassa ilman sitä häiritsevää jatkuvaa tunnetta, että pitäisi tehdä sitä ja pitäisi tehdä tätä ja kaikki muutkin jaksaa huolehtia itsestään. En jaksa. Ehkä tässä pikkuhiljaa nyt kun viimeisin lapsista lähentelee vuotta, yöt on jokseenkin kestettävät ja raskauskilot lähteneet, alan voida kuvitella panostavani enemmän itseeni. Ihan vielä en vain jaksa, joten antakaa minun olla rauhassa.

mutta todennäköisesti hänellä on enemmän aikaa huolehtia itsestään, enemmän voimavaroja, paremmin nukuttuja öitä ja enemmän lastenhoitoapua kuin toisilla.



Myönnän ihan auliisti, että kuulun juuri niihin naisiin, jotka eivät ole lasten saamisen jälkeen käyttäneet läheskään niin paljon aikaa ulkonäöstään huolehtimiseen kuin mitä ennen lapsia käyttivät. Siihen on montakin syytä - ensimmäisen syntymän jälkeen en saanut nukkua yhtään yötä lähes 1,5 vuoteen, vaikken olekaan yksinhuoltaja. Miehen vaan piti jaksaa käydä töissäkin, joten minä valvoin yötä päivää kurkku suorana karjuvan lapsen kanssa. Syyt lapsen itkuun löytyivät vasta lapsen ollessa lähes 4-vuotias. Sori, mutta ei ollu hiuslakat eikä meikit ekana mielessä aamulla...



Lastenhoitoapuja ei ollut silloin eikä juuri ole nytkään, tosin on vähän enemmän nykyään kuin silloin oli. Nykyään vaan lapsia on kolme, ja jos niistä yhden saa joskus jonnekin pariksi tunniksi hoitoon (yleensä esikoinen, joka käy naapurissa leikkimässä silloin tällöin), sepä ei paljon hetkauta, kun on edelleen ne kaksi pientä siinä. No, kerran viidessä viikossa olen miehen kanssa saanut neuvoteltua itselleni kaksi tuntia omaa aikaa, ja sinä aikana teen tai teetän kestovärjäyksen ripsiin ja kulmiin sekä hoidan kynnet Trindin taikaviilalla perussiistiin kuntoon. Kampaajalla en käy, mutta kahdesti vuodessa ystäväni, joka on ammatiltaan kampaaja, leikkaa hiukseni. Mallin vaan on oltava sellainen, joka kestää puolen vuoden kasvamisen, eikä tarvi värjäyksistä haaveilla. Toivottavasti en ala ihan äkkiä harmaantua. Jumppiin tai lenkkeihin ei aikaa heru kuin korkeintaan yöllä, jolloin lapset nukkuvat ja kuntosalit ovat kiinni, ja minäkin arvostan huomattavasti enemmän tunnin pidempiä yöunia kuin tunnin juoksulenkkiä. Onneksi kuulun vielä siihen naisryhmään, joka on päässyt kiloistaan eroon ihan itsestään, tekemättä sen enempää.



Minähän olen pääsääntöisesti äiti, ainakin toistaiseksi. Nainen olin joskus muinoin ennen lasten syntymää, ja ehdin olla sitä sitten taas, kun nämä kasvavat sen verran isoiksi, etteivät tarvitse joka hetki valvovaa aikuista. Niin kauan kun tarvitsevat, ei mulla ole vaihtoehtoja - muita aikuisia, jotka heitä valvoisivat, ei vaan ole niin paljon, että mulle liikenisi aikaa huolehtia itsestäni ja ulkonäöstäni. Ja suoraan sanottuna ajatus siitä, että maksan lapsenvahdista saman verran kuin hiustenvärjäämisestä neljän viikon välein, tai että maksan tuplamaksun jumppatunneiltani koska lapsille täytyy palkata hoitaja, tuntuu järjettömältä. Kyllä niille rahoille muutakin käyttöä löytyy, anteeksi vaan.

eli itsensä laittaminen ja itsestään huolehtiminen. Kyse ei ole pelkästä ripsiväristä vaan yleisolemuksesta.. Mitä sitä haluat viestiä muille omalla ulkonäölläsi?

yhtään mitään. Miksi ihmeessä edes pitäisi, jos vaikka elämässä on jotain tärkeämpää, kuin itsensä laittaminen?

Itsestään voi huolehtia hyvinkin vaikka pukeutuisikin hieman ei-trendikkäästi tai ei heti säntää jumppiin ja lenkille vauvan saatuaan.

Kuten sanoin, kaikki eivät ehkä jaksa eikä kykene. Jokainen kokee äitiyden erilailla eikä se tee vähemmän naista siitä äidistä siltikään.

t.2

olevan aika monenkin ongelma tuo naiseudesta luopuminen. Sääli. Itsestään huoltapitäviä suomalaisäitejä on ilo katsoa !



T: mies

olevan aika monenkin ongelma tuo naiseudesta luopuminen. Sääli. Itsestään huoltapitäviä suomalaisäitejä on ilo katsoa !

T: mies

Täysin turhanaikaista miettiä tuollaisia. Jokainen huolehtikoon itsestään ja perheestään niin kuin itse haluaa.

Tai siis niitä ei oikeastaan tullut.



Mua ei jaksa kiinnostaa oma ulkonäköni, koska en jaksa huolehtia siitäkin. Lisäksi ketään ei se kiinnosta, joten aivan sama, miltä näytän.

olevan aika monenkin ongelma tuo naiseudesta luopuminen. Sääli. Itsestään huoltapitäviä suomalaisäitejä on ilo katsoa !

T: mies

Täysin turhanaikaista miettiä tuollaisia. Jokainen huolehtikoon itsestään ja perheestään niin kuin itse haluaa.

Nimimerkki Mies taisi sohaista aikamoiseen muurahaiskekoon... ;)

Täällä vastaa toinen mies, joka oli myös koti-isä.

Mieheltä kukaan ei niinkään laittautumista vaadi, mutta itselläni ulkonäkö on kysymys lähinnä töihin lähtiessä. Kun ei aamulla ollut minnekään menossa, niin miksipä se partakaan olisi tullut ajattua tai hiukset kammattua. Rahaakin oli vähän, niin ei tullut ostettua kunnon ulkoiluvaatteita - siis päivät meni puistoissa ulkoillessa tai avoimessa päiväkodissa.



Ja kuka niitä äitejä katselee? Niitähän siellä puistoissa oli - tosi mahtavia tyyppejä, joiden kanssa oli kivaa jutustella elämän suurista ja pienistä kysymyksistä. Ei mitään muistikuvaa kuka käytti meikkiä ja kuka ei. Sen muistan, että useimmilla oli käytännöllisemmät ulkoiluvaatteet - niistä olin vähän kade, kun omat tossut kastu sohjossa.

eli itsensä laittaminen ja itsestään huolehtiminen. Kyse ei ole pelkästä ripsiväristä vaan yleisolemuksesta.. Mitä sitä haluat viestiä muille omalla ulkonäölläsi?

Kun on elämäänsä tyytyväinen juuri sellaisena kuin se on eikä ole hakemassa miestä, ystävää, työpaikkaa tai misseyttä ei tarvitse viestiä ympäristöönsä yhtään mitään. Eli tälläisen ulkonäön viesti juuri sinulle on "sori, ei viestejä". Hanki muita viestittelykumppaneita.

Kyllä mä pesulla käyn ihan samoin kun ennenkin ja puhtaat vaatteet laitan. Mutta tosi on, että lapset vievät aikaani niin paljon, että ylenmääräinen itsensä puunaaminen on jäänyt ja ihan hyvä niin. Ei ole tervettä tuijotella vain peiliin ja höseltää ulkonäkönsä kanssa.

Nykyään oikeastaan huolehdin itsestäni enemmän koska lasten takia tulee syötyä terveellisemmin ja kapakkaillat ovat jääneet pois.