Akateemiselle äidille kotiäitiys on riski heti valmistumisen jälkeen

Kotiäitiys on ihan hyvä juttu, jos sitä haluaa, mutta kannattaa maisteriksi valmistuneiden äitien hankkia vähän työkokemusta ennen kotiäitysvuosia. Olen vastaanottanut paljon työhakemuksia 30+ naisilta, jotka eivät ole tehneet juurikana oman alan töitä valmistumisen jälkeen. Se johtaa sitten aika huonoon tilanteeseen työmarkkinoita ajatellen.

Vaikka itse olen erittäin lapsimyönteinen, en tietysti voi esim. virkaan valita ihmistä, jolla ei ole työkokemusta, jos hakijoissa on kokeneempia. Oikeuteenhan siinä päädyttäisiin. Vaikka kuinka symppaan tilannetta, pakko siinä on ajatella työnantajan etua.

Tehkää naiset töitä ennen kuin alatte tehdä lapsia. Tai, jos selviätte muutaman vuoden kituuttamalla, tehkää lapset opintojen ohessa, mutta älkää antako kuitenkaan sen valmistumisen venyä hirveästi yli kolmenkymmenen.

Nämä yleisinä vinkkeinä. Tilanteet ovat tietty erilaisia. Mutta esim. valtiolle hyvääkään tyyppiä ei voida palkata, jos työkokemus puuttuu.

pitää turvautua siihen joka on pätevin ja se taas edellyttää kokemusta. Toisaalta ei viitsi nuorta lapsetonta naistakaan oikein ottaa, koska jos hän on parisuhteessa niin takuulla jää äitiyslomalle vuoden sisällä vakituisen työsuhteen alkamisesta. Työnantajan näkökulmasta sellainen ei ole järkevää toimintaa eikä riskiä kannata ottaa.

koska jos tekee lapset heti valmistuttuaan, ei saa töitä. Jos ei tee lapsia, ei saa töitä koska kohta kuitenkin tekee niitä lapsia. Kyllä on hienoa elää tasa-arvoisessa maassa.

Minä rekrytoin aina yli viideksi vuodeksi. Siihen mahtuu kyllä äityslomat, eli meillä se ei ole mikään ongelma. Mutta valitettavasti monella muulla ei näin ole.



Edellinen esimieheni, keski-ikäinen, nyt jo eläkkeellä oleva mies, on ottanut 8. kuulla raskaana olevan töihin, vakituiseen virkaan. Totesi vain ihmettelijöille, että "no ei se ikuisesti lapsiaan hoida ja oli pirun pätevä". Siitä tuli minun mottoni.

koska jos tekee lapset heti valmistuttuaan, ei saa töitä. Jos ei tee lapsia, ei saa töitä koska kohta kuitenkin tekee niitä lapsia. Kyllä on hienoa elää tasa-arvoisessa maassa.

Ei se ole.

Olen akateemisen koulutuksen saanut. Ennen opintoja olin töissä neljä vuotta, oman alani töihin pääsin kiinni heti tokana opiskeluvuonna, opiskelin töiden ohella.



Kun valmistuin, olin ehtinyt tehdä alan töitä seitsemän vuotta.



Kaksi lastani tein ja hoidin kotona niin, että pyöritin samalla firmaani kotona.

Edellinen esimieheni, keski-ikäinen, nyt jo eläkkeellä oleva mies, on ottanut 8. kuulla raskaana olevan töihin, vakituiseen virkaan. Totesi vain ihmettelijöille, että "no ei se ikuisesti lapsiaan hoida ja oli pirun pätevä". Siitä tuli minun mottoni.

Minulle taas henkilostopaallikko sanoi vasten kasvoja palkankorotusta hakiessani, etta "Ei sinun ikaisillesi naisille mitaan korotuksia jaella, ole onnellinen, etta saat olla toissa". Onneksi han ei maarannyt, kenet sai palkata ja kuinka pitkaksi aikaa.

itselläni ura tyssäsi täysin kolmeen lapseen. Olin siis kaikkien lasten välillä töissä, tietenkin, ura ei kestä todellakaan mitään kolmen vuoden poissaoloa per lapsi, eli max. yhdenjaksoinen poissaoloni oli vuoden. Silti, ja siitä huolimatta vaikka uraan panostin, sain kolmen lapsen takia sellaisen "äitileiman" joka on aivan väärä, mutta miehet sen antavat.



Tämä "äitileima" tarkoittaa sitä, että vaikka olisi miten kunnianhimoinen ja valmis ponnistelemaan uralla, ajatellaan että tämä nyt on kuitenkin sellainen ihminen joka on ensisijaisesti äiti ja työ on vaan puuhastelua. Että naisen intressit ovat vaan perheessä, ei se jaksa oikeasti mitään töitä tehdä. Ja että ei sille palkankorotuksia tarvitse antaa, kun ei sitä eteneminen kiinnosta.



Äitileima on kohdallani aivan aiheeton, sillä minua kovempaa työntekijää saa firmastamme etsiä, mutta kun sen on kerran saanut niin se on sitten siinä. Ura eteni pörssiyhtiön keskijohtoon asti ja sitten lasten myötä tyssäsi täysin.



En ole todellakaan tyytyväien sellaiseen uraan joka olisi "vain" äitiys, vaikka ilman muuta lapseni ovat minulle kalleimpia ja rakkaimpia. Minulla vaan on kapasiteettia paljon muuhunkin ja haluaisin sitä hyödyntää. Olen harkitsemassa yrittäjyyttä, sillä työskentelen sen sortin tehtävissä että osaamiseni olisi helppo tuotteistaa. Mikään ei ole masentavampaa kuin se että vaikka miten annat näyttöjä ja ponnistelet osaamisen ylärajoilla, sitä ei noteerata. Ja noteerauksen puute johtuu siitä että miesten silmissä olen "vain äiti".



PS: loppukaneettina ja itsekin työhän ihmisiä rekrytoineena sanoisin että äitiys ei sinällään pätevöitä mihinkään, mutta antaa hiton paljon enemmän opetusta sitkeydestä, määrätietoisuudesta, kärsivällisyydestä ja oman itsen unohtamisesta tietyissä tilanteissa kuin mikään muu. Äidit venyvät työlämässä sellaisiin suorituksiin välillä, johon ei tod. lapsettomat pystyisi. Siksi kohtuullinen määrä äitiyttä ja perhevapaata on itse työnantajana esiintyessäni minulle ainakin MERIITTI.

Minulla on ystävä, joka sai heti maisteriksi valmistuttuaan lapsia ja oli kotona 4 vuotta, alkoi sitten etsiä töitä, mutta ei ole vieläkään niitä löytänyt omalta alaltaan, vaan on koulutustaan vastaamattomissa hommissa vielä melkein kymmenen vuotta valmistumisen jälkeen.



Itse menin töihin 23 vuotiaana jo opintojen aikana ja sain 25-vuotiaana tutkinnon valmiiksi. Ensimmäinen lapsi syntyi, kun olin 29 ja minulla oli ensimmäistä kertaa työpaikka, johon palata äitiysloman jälkeen. Nyt odotan toista ja minulla on jälleen pitempi määräaikaisuus, johon voin palata kotona olon jälkeen. Muuten en uskaltaisikaan äitiyslomalle jäädä.



Työkokemusta oman alan töistä on nyt jo 9 vuotta, mutta vakituista työtä ei vieläkään. Ei ole tosiaan kovin helppoa olla 30-vuotias nainen työmarkkinoilla.

Oikeesti, meille haki töihin nainen, joka oli kolmen lapsen äiti ja tehnyt näiden muksujen kanssa maisterintutkinnon viidessä vuodessa. Oli tietty myös pätevä. Pakkohan se oli ottaa pois kuljeksimasta. Enkä ole katunut!

Siksi kohtuullinen määrä äitiyttä ja perhevapaata on itse työnantajana esiintyessäni minulle ainakin MERIITTI.

Allekirjoitan ap:n havainnon. Naiset sinetöivät itsensä alisuoriutumiseen, kun emme tosiaan elä tasa-arvoisessa työmarkkinatilanteessa. Valmistuessaan naiset eivät tajua, miten ratkaisevat ne muutamat seuraavat vuodet ovat urakehityksen kannalta, ikä painaa ja lapset pitäisi laittaa..toiset odottaa vielä muutaman vuoden ja sitten ovat iäkkäitä äitejä tai kärsivät lapsettomuudesta. Miehet taas etenevät hyvin urallaan, kun ovat perheellisiä.



Mikäli haluaa tämän riskin välttää, pitää lapset tehdä opintojen aikana. Itse tajusin tämän tehdä ja sain hoitaa lapset kotona eskari-ikään asti, kun tein opinnot loppuun. Kun nyt aloitan valmistuessani työelämässä, on mulla kouluikäiset lapset, vanhempainvapaita pidetty niin paljon kuin sielu sietää - aion täysillä tätä argumenttia hyödyntää..

itselläni ura tyssäsi täysin kolmeen lapseen. Olin siis kaikkien lasten välillä töissä, tietenkin, ura ei kestä todellakaan mitään kolmen vuoden poissaoloa per lapsi, eli max. yhdenjaksoinen poissaoloni oli vuoden. Silti, ja siitä huolimatta vaikka uraan panostin, sain kolmen lapsen takia sellaisen "äitileiman".

että jos ura on kaatuakseen hoitovapaaseen, niin sitten saa kaatuakin. Mikään ei takaa, ettei kävisi kuten sinulla ja ura tyssäisi vaikka olisin kuinka vähän aikaa kotona lapsen kanssa. Ja sitten todella harmittaisi: Olisin menettänyt sekä ajan lapsen kanssa, mutta urakin tyssäisi. En saisi kumpaakaan.

Toisaalta minun on aika helppo sanoa, kun on vain yksi lapsi ja toistakaan ei välttämättä hankita. Kolmatta ei nyt ainakaan tehdä.

työuran jarru. Mutta varsinkin vastavalmistuneelle - mutta siinäkin taas, ihan kaikille äideille, ei pelkästään akateemisille.

Opintoaikaan uppoaa hyvin kotiäitivuodet, työnantajat ymmärtää opintojen aikaisen vähäisen työkokemuksen, kun lapset on hoidettu samalla.

...suurtalouskokin helpompi päästä töihin tai sairaanhoitajan. Tai edes työuraan kiinni.

13, ei ole jarru, jos opiskelee samalla

Opintoaikaan uppoaa hyvin kotiäitivuodet, työnantajat ymmärtää opintojen aikaisen vähäisen työkokemuksen, kun lapset on hoidettu samalla.

OPISKELIJA eikä kotiäiti...

Isovanhemmat vai?

Opintoaikaan uppoaa hyvin kotiäitivuodet, työnantajat ymmärtää opintojen aikaisen vähäisen työkokemuksen, kun lapset on hoidettu samalla.

Tästä pitäisi puhua jo opintojen aikana

Allekirjoitan ap:n havainnon. Naiset sinetöivät itsensä alisuoriutumiseen, kun emme tosiaan elä tasa-arvoisessa työmarkkinatilanteessa. Valmistuessaan naiset eivät tajua, miten ratkaisevat ne muutamat seuraavat vuodet ovat urakehityksen kannalta, ikä painaa ja lapset pitäisi laittaa..toiset odottaa vielä muutaman vuoden ja sitten ovat iäkkäitä äitejä tai kärsivät lapsettomuudesta.

Juurikin noin! Moni tekee sen virheen, että pyöräyttää lapset heti opiskelujen jälkeen, ajattelee, että "ehtiihän sitä töitä tehdä myöhemminkin..."

Niin ehtiikin, mutta MILLAISIA TÖITÄ? Jos haluaa edes jollain tavalla menestyä työelämässä niin se jalka on saatava ovenväliin heti opiskelujen jälkeen, mielellään jo niiden aikana. Hiekkalaatikon kulmalta ei ponnisteta työuralle.

Työelämä ei voi koskaan olla siinä mielessä tasa-arvoista, että nainen kun on se joka synnyttää ja imettää niin katkoja tulee väkisin työuraan. Toisilla vähemmän, toisilla enemmän...

vaan pitäisi olla niin kuin mies. Nainen ei tajua että elämä on valintoja ja jostain on tingittävä, joko perhe-elämästä tai urasta. Kumpaakin ei voi täydellisyydessään saada, vaikka naistenlehdet väittäisi mitä.



Ennen oli ehkä helpompaa kun naisen ei tarvinnut painia ristipaineessa.



Olen akateeminen, mutten suvaitse että joku tulee naamalle toitottamaan että tee lapset silloin ja silloin ja toimi työelämässä näin ja näin. Teen kuten itselle sopii ja jos se tarkoittaa työttömyyttä niin so be it. Omapa on elämäni ja elän sen niin kuin hyvältä tuntuu. Tosin minun elämääni ei mahdu urasuorittamista, onnelliseksi minut tekevät ihan muut asiat. Esim. se perhe.

Oikeesti, meille haki töihin nainen, joka oli kolmen lapsen äiti ja tehnyt näiden muksujen kanssa maisterintutkinnon viidessä vuodessa.

TTI.

[/i

Mä olen tällainen. 28v maisteri. Lapset tehty opiskeluaikana. 3 kpl. Pelkään työllistynkö ikinä lasten takia..

no hyvä että sinä nro 21 olet tyytyväinen vaatimattomampaan työhön perheesi ohella. Minä en ole, vaan haluan sekä perheen että menestyä urallani, tähän kyllä naisella pitäisi olla oikeus ettei tarvitse valita vain toista"!