Äitini taitaa olla kateellinen
kun minulla menee hyvin. Hän siis "kasvatti" minut ja siskoni yksinhuoltajana, oli työtön ja oikein kunnon juoppo. Rahaa ei ollut ikinä eikä iloa elämässä. Miehet vaihtuivat hänellä tiuhaan tahtiin.
Nyt aikuisiällä minä olen onnellisesti naimisissa ja hyväpalkkaisessa työssä. Äiti edelleen työtön, joskaan nyt ei juo. Ostelen hänelle välillä kaupasta ruokaa jos ollaan yhdessä kaupassa, kuskaan autolla häntä mihin tarvitseekaan mennä ja ostan pikku lahjoja. Lainasin hänelle juuri parisataa euroa johonkin velkojensa maksuun ja annan myös meille turhia tavaroita hänelle, joko niin että hän saa ne käyttöön tai että saa myydä eteenpäin jos haluaa (hänellä siis kirpparipöytä). Eli mielestäni huomioin ihan riittävästi.
Silti kun käymme esim. ulkomailla, hän on tosi tyly lähtömme alla ja samoin poistullessa ei edes kiinnostu että miten meni tms. Samoin muissa hankinnoissamme on jotenkin tylyn oloinen, enkä siis tosiaan hehkuta mitenkään ihmeemmin, kerron vain jos on jotain kerrottavaa, tai jos hän huomaa jonkin uuden hankinnan eikä hän palkkaani tarkalleen tiedä. Sitten kuitenkin loukkaantuu, jos en vaikka viikkoon ole muutoin yhteydessä kuin facebookin kautta jotain kommentoin.
Mielestäni huomioin häntä riittävästi (ja jos ajattelisin lapsuuteni kurjuutta, en huomioisi häntä ollenkaan), mutta onko näin vai pitäisikö tehdä vielä jotain enemmän?
Kommentit (8)
seuranneena sanoisin, että ole varovainen äitisi kanssa. Hänen aivonsa on viinalla marinoitu josta järki ja häpeä puuttuvat!
Itsekkyys ei ole hävinnyt, joten voit varautua kasvavaan manipulointiin. Rahan kanssa olisin erityisen tarkka enkä opettaisi häntä satasiin.
Tämä hyvin tuntemani tapaus tosin on myös ´´lopettanut´´ viinan ja käy osa-aikatyössä. Olemme huomanneet, että naukkailee edelleen. Rahaa hänelle ei kukaan anna nyt eikä huomenna!
meillä äiti aina painotti, että pitää käydä kouluja koska hän ei aikanaan päässyt. Ja nyt hän on sitten kateellinen siitä.
rahaa olen hänelle lainannut ennenkin, ja takaisin on kyllä maksanut, eli siitä en kanna huolta. Mutta muuten vähän ihmetyttää että mitä hän minulta oikein odottaa? Joo, hän on työtön ja vähärahainen, mutta ei kai minulla ole velvollisuutta käyttää rahojani häneen (tämän enempää)? Ei hän ainakaan minua ajatellut silloin kun koko lapsuuteni ja nuoruuteni ryyppäsi kaikki rahat niin että me siskon kanssa kärsimme siitä ihan todella.
Jotenkin tuntuu että hän ajattelee että minun pitäisi hänelle ostella tavaroita enemmän ja antaa rahaa jne. Ei hän näitä siis suoraan ole sanonut, mutta tunnen hänet ja olen pienistä sanoista huomannut että jollain tavalla hän nyt kokee että kohtelen häntä väärin.
että hän ei voi koskaan olla vilpittömästi iloinen mistään minun asioistani. Kaikki päätökseni ovat hänen mielestään vääriä ja jos onnistun jossakin, niin saan kuulla vain jotakin latistavaa kommenttia kehujen sijaan.
Hän vihaa lapsiani ja miestäni.
Jos pyydän lastenhoito apua niin suostuu mutta jaksaa sitten muistuttaa koko ajan millaisessa kiitollisuuden velassa olen. Jne. Kaikkein mieluiten ei ehkä tapaisi perhettäni ollenkaan.
Pikkusiskoni on ollut aina hänen lempilapsensa ja kaikki hänen tekemisensä ovat olleet oikeita. Hänen miehensä on niin hyvä ja upea ja koulutus ja työura.
On saanut aina kaiken mitä haluaa ja päässyt ilmaisille matkoille ym.
ARGH oikein puistattaa kun ajattelen koko asiaa.
äitisi pitää itseään uhrina. Hänhän on ponnistellut kovasti omasta mielestään ja elättänyt teidät!! Muista, että alkoholistilla on vääristynyt kuva kaikesta siksi sinun pitäisi olla varovainen hänen kanssaan.
Äitisi ihmettelee mikset ymmärrä hankkia hänelle mukavuuksia:))
äitisi pitää itseään uhrina. Hänhän on ponnistellut kovasti omasta mielestään ja elättänyt teidät!! Muista, että alkoholistilla on vääristynyt kuva kaikesta siksi sinun pitäisi olla varovainen hänen kanssaan.
Äitisi ihmettelee mikset ymmärrä hankkia hänelle mukavuuksia:))
olla noin? Siis viitonen ja ap on sama ihminen, aina unohdan sen ap:n sieltä perästä.
En osannut ajatella asiaa tuolta kantilta, mutta tuo voi tosiaan olla tottakin että hän ajattelee niin että hän on se joka on uhrautunut kun on meitä elättänyt aikanaan (vaikka ei toki elättänyt, sukulaisten avulla pärjättiin ja omilla töillä sitten vähän vanhempana). No, tuohon en kyllä lähde mukaan, en ole hänelle mitään velkaa.
ap
Kyse on luonteesta. Oma mutsini on ihan samanlainen, eikä ole alkkari. Ko. ihmistyyppi ei vain osaa nähdä omissa teoissaan mitään väärää ja päätyy siksi syyttämään muita vaikeuksistaan ja odottaa, että muut tekisivät asiat hänen puolestaan.
Meiltä yleensä kysytään mitä uudet tavarat maksoi. Ja sitten niihin kommentoidaan ett maksoittepa ylihintaa. Ja kerrotaan mistä ois muka saanu puolet halvemmalle... Tai mitä muuta paljon järkevämpää ois samalla rahalla saanut.
Yleensäkin kaikkea perheesemme koskevaa väheksytään. Lasten harrastukset on ihan tyhjänpäiväisiä, lomamatkat ajan tuhlausta...
Ja nämä arvostelijat on työttämiä, alkoholin suurkuluttajia. Sellasia jotka ei oo saaneet itse mitään aikaiseksi.