Olenko narsisti? Auttakaa!

Haluaisin kuulla minkälaisia ajatuksia teille muille tulee minusta

Pelkään myös vahingoittavani poikani kehitystä omalla ongelmallani ja käyttäytymiselläni. Pitäisikö minun hakea apua? Ja minkälaista apua voisin tarvita?

No narsisti et kyllä ole, mutta muuten voisi olla hyvä hakea jotain apua itsetunto-ongelmiisi. Koska itsetunnossasi taitaa olla korjaamisen varaa. Olen itsekkin ollut aika samanlainen, mutta vuosien keskustelut terapeutin kanssa ovat onneksi saaneet itsetuntoni nousemaan.

Ap, olet kuin minä, tosin mulla ei ole miestä tai lasta, mutta ajatusmalli on sama. Mä kärsin depressiosta, mutta mitään persoonallisuushäiriötä mulla ei ole, vaan lääkärin mukaan itsetunto-ongelmat johtuu masennuksesta. (olen puhunut avoimesti näistä ongelmistani lääkärille)

Joten kannattaisiko sunkin mennä lääkärin puheille, ehkä sullakin masennusta?

Ei osaa ajatella kuin itseään.

Kumppanille jauhaa miten tämä ei selviäisi ilman häntä yms.



Minusta sinulla ei ole itsetuntoa.

Paha sanoa tuosta itsensä rumaksi sanomisesta onko syynä huono itsetunto, suhteen haastaminen (toinen lähtee jos suhdetta ryttää ja tätä tekemällä tiedät ettei mies jätä sinua) vai mikä? Ehkä sinä et pidä itseäsi rumana mutta kaipaat mieheltä sanallista kehua.



Se että lapsi ei sinulle hymyilisi voi olla osa suurempaa kuviota: oletko lapselle kasvot jotka hymyilee lapselle -lapsihan vastaa ilmeillä joita hän saa vai oletko kenties masentunut etkä vaan näe kaikkea?



Meissä kaikissa on narsistisia piirteitä.



Tai jos et ole masentunut niin saatat olla vaan häkeltynyt siitä millaista elämä on perheenä ja siitä miten se ei vastaa kuvitelmaasi.



Puhuminen miehen kanssa auttaa mutta minä suosittelen että otat asian puheeksi myös neuvolassa ja pyytäisit lähetettä neuvolaterapautille.



Ei sinussa ole mitään vikaa. Tunteet on tunteita mutta ne voi alkaa vaikuttamaan ihmissuhteisiin ja omaan mielialaan jos niitä ei käsittele.

Yhdyn edellisiin: itsetuntosi on keskimääräsistä huonompi. Ja vaikka kuinka ymmärtäisi ja rakastaisi ihmistä, tyyppi, joka koko ajan hakee tunnustusta (esimerkiksi tuolla "ole niin ruma" -kuviolla) on väsyttävä.



Lopeta ainakin lapsesi kehityksestä huolestuminen. Lapsi ei mene helposti rikki ja täydelliset äidit ovat harvinaisia. Kaikilla meillä on haasteemme ja heikot hetkemme. Sinä olet täysin riittävän hyvä äiti, sen näkee siitäkin, että mietit asiaa ja haluat tulla paremmaksi.



Miehesi pettämiselle et voi mitään, jos hän sen haluaa tehdä. Asiasta jauhaminen ja surkeilu ei ainakaan asiaa auta, ennemmin päinvastoin.



Et voi muuttua toiseksi ihmiseksi, mutta ajatuskuvioita voi tervehdyttää sitkeällä työllä ja mielellään ammattilaisen avulla. Katkaise surkutteluajatukset heti, kun niitä tulee, vakuuta itsellesi, että et ole muita huonompi ja että kelpaat. Ja nauti vauvastasi ja miehestäsi, ksekity heihin enemmän kuin itseesi.

Jos olisit narsisti, et edes ymmärtäisi kysellä oletko sitä. Eli et ole narsisti.

Kiitos vastauksistanne. On helpottavaa kuulla, etten ole teidän mielestänne mikään kamala narsisti. Parantamisen varaa kyllä on muissa asioissa. On vaan niin vaikea aukaista suutaan ja kertoa miltä tuntuu kun päässä kaikki on niin sekavaa, tämä kirjoittaminen on helpompaa.. Helppo on myös vaan sanoa neuvolassa, että kaikki on ok. On niin vaikea selittää muille ihmisille miltä tuntuu ja mikä on vialla kun ei oikein itsekään tiedä.

Googlaapa se ja kerro, oletko samaa mieltä?

Narsisti ei ikinä epäilisi itse olevansa narsisti, päinvastoin! Narsisti luulee olevansa muille välttämätön tuki ja turva ja kokee olevansa muiden puolesta uhrautuja.

Äsken yritin tähän kirjoittaa mikä niistä kriteereistä ei pätisi minuun mutta kun tarkemmin ajattelin niin kyllähän ne käykin, ainakin osittain.. Haluan tehdä aina oman pääni mukaan enkä välittää mitä kukaan muu ajattelee mutta aina loppupeleissä päädyn sellaiseen mistä kellään ei ole pahaa sanottavaa. Samoin olen kyllä riippuvainen puolisoni ja lapseni hyväksynnästä.. Mieheni joutuu koko ajan todistelemaan, että rakastaa minua oikeasti.. kamalaa. Varmasti hänelle väsyttävää. Ja todellakin minulla on huono itsetunto..

Narsisti ei ikinä epäilisi itse olevansa narsisti, päinvastoin! Narsisti luulee olevansa muille välttämätön tuki ja turva ja kokee olevansa muiden puolesta uhrautuja.

Mutta eikö narsisti kuitenkin voi ajatella asiaa salaa itsekseen tai nimettömänä keskustelufoorumilla? On luulotautisiakin ihmisiä, jotka miettivät jokaisen mahdollisen oireisiin sopivan taudin, ja joskus osuvat oikeaankin.

Juu, en ole asiantuntija, mutta omia kokemuksia kirjoitan... exästä... Onhan niitä tietoja netisäkin...

Narsistin lähipiiri voi huonosti. Alussa narsisti on voinut olla poikkeuksellisen mukava, mutta se muuttuu. Narsisti voi haukkua rumastikin puolisoaan tai puolisonsa vanhempia ja kavereita. Sitten itse vaihtaa mielialaansa nopeasti ja ihmettelee, että mikä sille nyt tuli kun ei halua olla mun kaa. Narsisti voi olla puolisoaan kohden mukava kun ollaan kylässä, mutta kahden kesken meno on erilaista ja voi olla kylmää, puolisoa ei esim. edes noteerata jos hän tulee kotiin töistä vaikka hetkisen liian myöhään.

Ei kestä sitä, että joku neuvoo häntä. Voi suuttua jopa silloin, kun joku auttaa (hänen mielestä toinen osoittaa siten paremmuuttaan). Suuttuu jos hänestä lasketaan leikkiä, siis jos joutuu huumorin kohteeksi tai jos hänelle huomautetaan virheestä (muut eivät sitten paljoa uskalla huomautella, jotta välttäisivät suututtamisen). Mutta itse hän voi sanoa toisille suoraan kaiken sen, mitä ajattelee ja olla hyvin ylpeäkin suorasanaisuudesta. On kärsimätön, ei jaksa odotella jos toinen on harkitsevainen ja miettisi. Antaa ristiriitaisia viestejä, esittää marttyyriä. Osaa hymyillä tekohymyä tarpeen mukaan vaikka se ei sopisi tilanteeseenkaan. Vaihtaa työpaikkaa usein, ehkä jopa vuoden välein (ilman että kyseessä olisi urakehitys).

Lapsen pitää tuntea, että aikuinen käyttäytyy johdonmukaisesti ja rakastaa häntä, välittää, on läheinen ja että hän voi luottaa heihin ja että vanhemmille voi puhua kaikista asioista. Ei rangaista tarpeettomasti tai liian kovaa, ei huudeta eikä koskaan menetetä hermoja totaalisesti. Ja kiitetään kun on tehty oikein. Asetetaan rajat, mutta ei liian tiukkoja kuitenkaan.

No, tuli taas kirjoitettua.

kuin mitä kirjoitit tuohon.. Enkä ole aikaisemmin ajatellut olevani narsisti, mutta viimeaikoina kun oma oloni on ollut niin huono ja parisuhteessa asiat huonosti niin rupesin miettimään mikä minussa oikein on vikana. Koska puolisossani ei ole mitään niin suurta vikaa mikä voisi haitata parisuhdetta tai minun oloani. Eli sen on pakko johtua minusta