Lue keskustelun säännöt.
Lapsen hankinta - itsekästä?
05.03.2012 |
Olen siinä iässä, että lapsen hankinta voisi olla ajankohtaista. On koulutus, työ, puoliso ja asunto. Puolisoni haluaa lapsia. Mutta...minä en pääse yli näkökannastani, että lapsen hankinta on todella itsekäs teko. Me teemme maailmaan lapsen vain siksi että MINÄ tai mieheni sitä haluamme. Maapallon ylikansoittuminen on todellinen ongelma ja se tulee tulevaisuudessa olemaan yksi suurimmista ongelmista. Lapsia kuolee nälkään ympäri maailmaa, koska me länsimaissa haluamme syödä lihaa ja voida paksusti ja tehdä OMIA lapsia. Kiinassa on yhden lapsen politiikka, joten tyttösikiöitä abortoidaan. Eikö meidän velvollisuus olisi jollain tavoin lievittää tätä olemassa olevaa ongelmaa, eikä tuottaa lisää kansaa?
Toinen iso asia on äitien itsekkyys. Moni tuttavani on lapsia hankkinut ja sitä itsekkyyden määrää sen lapsen saamisen jälkeen ei voi edes ymmärtää. Ihan kuin meidän muiden velvollisuutena olisi ihailla tämän ihmisen äitiyttä ja siunailla, kuinka raskasta ja kiirettä hänellä on. Miten ihmeessä voi olla kiire, kun on yksi lapsi jolla on valmiit vaipat ja likaiset heitetään roskiin, pyykkikoneet, tiskikoneet eikä tarvitse edes käydä töissä? Voisi ehkä katsoa peiliin.
Mikä teidän näkemys on? Monella täällä on lapsia ja moni suunnittelee lasten hankkimista. Oletteko miettineen adoptiota moraalisesti oikeana ratkaisuna? Miten olette perustelleet itsellenne lapsen hankkimisen?
Kommentit (23)
Ajattelin juuri tänään tätä samaa asiaa. Itsellä on jo kaksi lasta ennestään ja haluaisin kolmannen. Tuntuu kuitenkin kovin pahalta ajatukselta, että lisäisin pallontallaajien määrää entisestään vaikka olen tehnyt sen jo kahdesti. Mutta sitten toisaalta on se halu, itsekäs halu.
Lapsen kannalta ajateltuna lapsen hankintapäätöksen (silloin kun se tehdään tietoisesti) motiivina tulee toki olla itsekäs halu saada lapsi. Mutta sitten se maapallo. Kun jos ei suoranaisesti kärsi siitä, että lasta ei ole, niin miksi sellainen sitten pitäisi hankkia... Ja toisaalta siinä adoptiossakin on erilaisia kinkkisiä eettisiä kysymyksiä, joten sekään ei suinkaan ole aivan yksinkertainen asia (ja prosessinakin monimutkainen ja pitkä joka tapauksessa). Oikeastaan olen tullut siihen tulokseen, että eettisesti kestävintä (niin maapallon kuin inhimillistenkin seikkojen kannalta) olisi sijaisvanhemmaksi ryhtyminen, mutta siihen taas liittyy niin paljon kaikkia erityispiirteitä, että en ole varma olisiko minusta itsestäni siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikki lapsettomuushoidoissa epäonnistuneetkaan saa adoptiolasta. En siis suosittelisi siihen jonoon tunkemista. Komppaan edellistä, että sijaisvanhemmaksi ryhtyminen olisi kaikkein eettisin valinta.
Niin kurjaa kuin se on, niin tätä palloa ei pelasteta vaikka jokainen suomalainen adoptoisi orpolapsen.
Vain oma syntymä on asia jota ei ole itselle toivonut. Suurin osa teoista sen jälkeen on jokseenkin itsekkäin motiivein valittuja.
Millaiseen ammattiin kouluttautua, hankkiako auto vai kulkeako fillarilla vai julkisilla, asuako suuressa omistuskämpässä vai perhekaksiossa (pienempi tila ekologisempi), tappaako eläimiä ruoakseen vai syödäkö eettisesti, mistä ja millaisia vaatteita hankkii... Aina voi valita ekologisemmin ja eettisemmin.
Lapsen hankinnassa on se juttu että lasta täytyy todella haluta. Muu on lasta kohtaan väärin. Lapsen kuuluu olla syntyessään maailman toivotuin, vanhempiensa aarre ja silmäterä. Jos siis epäröit, ap, älä ryhdy lapsentekoon, mutta unohda turhat itsekkyysmietinnät. Sun peli on jo menetetty jos oot länsimainen aikuinen ja korkeelle koulutettu, luonnonvarat on jo venyneet, öljylähteet kuivuneet ja kehitysmaan ihmiset kuolleet sun elämäsi takia.
on kai velvollisuus myös käyttää sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt viimeistään tähän on herättävä, lapsia Ei PIDÄ TEHDÄ! Maapallo ei enää kestä edes nykytilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sadismia se on. Antibiootti resistanssi pöpöt jyllää ja puhdas vesi loppuu pian suomestakin, suurvaltiot kehittelee 3.maailmansotaa jne.... Eipä juuri tulevaisuutta tiedossa tämän päivän lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Adoptioprosessi on niin vaikea, että se ei ole realistinen vaihtoehto. Olen aina ihmetellyt sitä, miten voi olla kenellekään parempi säilöä lapsia hirveissä olosuhteissa lastenkodeissa kuin helpottaa adoptiota. Ihan samoja mietteitä on itselläni kuin aloittajalla. Koen syvää vastuuta maailmantilasta ja ympäristöstä, teen kaikkeni ilmastonmuutoksen vastustamiseksi. Joskus mietin, miksi hankaloitan omaa elämääni taistelussa ympäristön ja maapallon puolesta, koska eihän minulla ole ketään kenelle tätä maapalloa jättää. Ympäristöllä on kuitenkin itseisarvo, se on tärkeä riippumatta meistä ihmisistä. Ja ympärilläni ketään ei kiinnosta lopettaa lihansyöntiä, lentomatkustamista, kerskakuluttamista. Teillä on lapsia, ja teitä ei kiinnosta millaisessa maailmassa he joutuvat elämään ja ilmastonmuutoksesta kärsimään. Te ette ole valmiita tekemään mitään lastenne tulevaisuuden puolesta. Se on itsekkyyttä.
Ylikansoittuminen on ongelma ihmisen selviytymiselle.
Ylikansoittuminen ei ole ongelma jos kysytään loputonta talouskasvua himoitsevilta kapitalisteilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska sut on opetettu ajattelemaan, että muualla ne on niin vihreitä ja luontoarvoja kunnioittavia. Esim nämä tietyn uskontokunnan edustajat, luuletko, että ryhtyvät vegaaneiksi? Kehitysmaissa suurimmat tehdaspäästöt, kun ei oo mitään suosituksia ja päästörajoja. Usein itse roskaavat paikkansa, esim intialaiset pyhän jokensa saastuttaneet ja länsimaat oli se paha tässä? Kyllä aivopesu toimii.
Sillä sun väliin jättämällä lennolla tai kasvissyönnillä ei ole mitään vaikutusta. Siksi. Ihminen kuvittelee, että voidaan pysäyttää tällä pallolla ilmaston muuttuminen niin täytyy kyllä luulla olevansa jonkun Jumalan veroinen. Ihminen ei tätä pysty pysäyttämään vaikka sinä tekisit mitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ikinä miettinyt että jos sinä ekologinen ihminen hankit lapsia niin voit pyrkiä kasvattamaan heistä sellaisia, jotka toimivat maailman pelastamiseksi?
Parempi että sinä hankit lapsia kuin joku köyhä perhe Intiassa.
Maailman väkiluku tulee kääntymään laskuun, onneksi. Suomen väkiluku meinaa matalan syntyvyyden takia romahtaa.
Hanki lapsia ja kasvata heitä viisaasti.
Miten ajattelitte, että eläkkeet ja terveydehoito järjestetään, kun olette vanhoja? Aiotteko tehdä töitä kuolemaan asti ja hyväksyä sen, ettei ole ketään, joka auttaisi teitä, kun ette enää pärjää yksin kotona?
Ennen lapsia tehtiin vanhuudenturvaksi. Nykyään vanhuudenturva on sosialisoitu länsimaissa, mikä on toki hyvä tahattomasti lapsettomia ajatellen. Aika ankea vanhuus on edessä, kun lapsia syntyy nykyään niin vähän.
Lapsen hankinta?
Lasta ei hankita kuin jotain tavaraa.
Vierailija kirjoitti:
Miten ajattelitte, että eläkkeet ja terveydehoito järjestetään, kun olette vanhoja? Aiotteko tehdä töitä kuolemaan asti ja hyväksyä sen, ettei ole ketään, joka auttaisi teitä, kun ette enää pärjää yksin kotona?
Ennen lapsia tehtiin vanhuudenturvaksi. Nykyään vanhuudenturva on sosialisoitu länsimaissa, mikä on toki hyvä tahattomasti lapsettomia ajatellen. Aika ankea vanhuus on edessä, kun lapsia syntyy nykyään niin vähän.
Nykymaailmaan ei ehdoin tahdoin kannata jäädä roikkumaan. Minä ainakin teen omatoimiratkaisuni ennen kituvuosia jos suinkin pystyn; sen verran karua on vanhusten todellisuus lapsilla tai ilman - ihan ammattilaisen silmin. Ja huonompaan mennään. Maailma on terveiden ja nuorten.
Jos lasta ajattelee hankintana tai pelastustehtävänä niin on tapahtunut jotakin, mikä vinouttaa ajattelua.
Liian moni lapsi syntyy vanhemmille, jotka eivät sitten pysty unohtamaan entisiä näkökulmiaan tai ajattelemaan lapsen parasta.
Kun tähän vielä lisää mielen sairaudet ja/tai riippuvuudet niin miettii enemmänkin sitä, kuinka paljon kärsimystä lapselle tullaankaan aiheuttamaan.
Naisen tulee miettiä ennen raskautumista, pystynkö minä pistämään itseni syrjään 18 vuoden ajaksi ja kasvattamaan lapsen yksin?
Tämä on monen naisen todellisuus Suomessa, vaikka toisin olisi suunniteltu.
Jos vastaus on: pystyn. Vasta silloin voi aloittaa keskustelut puolison kanssa.
Yllätysmomentteja tulee tällöinkin, mutta kaikkeen tulevaan ei voi varautua.
Vapaaehtoinen lapsettomuus on eettinen ja järkevä valinta. Vähemmän stressiä, enemmän elämää.
Muuten niiden kasvatusta ja hoivaa ei jaksa. Pitää olla syvä halu jakaa elämänsä lapsen kanssa, jotta pystyy niin tiiviiseen vuorovaikutussuhteeen, sillä siitä suhteesta ei yleensä lähdetä kesken pois.
Adoptio jos mikä on sekin itsekästä ja niin pitääkin olla.Lapselle tulee ihan liian suuri taakka, jos adoptio on vanhemmille yritys pelastaa maailma. Sellaista kiitollisuudenvelkaa ei kukaan lapsi kestä, ei etenkään adoptoitu, jolla on jo takanaan hylkäämiskokemus ja monelaista erityisyytta elämässään.
Jos lasten hankinta tuntuu ahdistavalta, niin lapsia ei tarvitse hankkia. Toisaalta voi miettiä tarkemmin ahdistuksensa alkuperää ja sen ilmenemistä muutenkin - mistä asioista ja kuinka paljon on aiheellista tuntea ahdistusta.