Lue keskustelun säännöt.
Lapsen hankinta - itsekästä?
05.03.2012 |
Olen siinä iässä, että lapsen hankinta voisi olla ajankohtaista. On koulutus, työ, puoliso ja asunto. Puolisoni haluaa lapsia. Mutta...minä en pääse yli näkökannastani, että lapsen hankinta on todella itsekäs teko. Me teemme maailmaan lapsen vain siksi että MINÄ tai mieheni sitä haluamme. Maapallon ylikansoittuminen on todellinen ongelma ja se tulee tulevaisuudessa olemaan yksi suurimmista ongelmista. Lapsia kuolee nälkään ympäri maailmaa, koska me länsimaissa haluamme syödä lihaa ja voida paksusti ja tehdä OMIA lapsia. Kiinassa on yhden lapsen politiikka, joten tyttösikiöitä abortoidaan. Eikö meidän velvollisuus olisi jollain tavoin lievittää tätä olemassa olevaa ongelmaa, eikä tuottaa lisää kansaa?
Toinen iso asia on äitien itsekkyys. Moni tuttavani on lapsia hankkinut ja sitä itsekkyyden määrää sen lapsen saamisen jälkeen ei voi edes ymmärtää. Ihan kuin meidän muiden velvollisuutena olisi ihailla tämän ihmisen äitiyttä ja siunailla, kuinka raskasta ja kiirettä hänellä on. Miten ihmeessä voi olla kiire, kun on yksi lapsi jolla on valmiit vaipat ja likaiset heitetään roskiin, pyykkikoneet, tiskikoneet eikä tarvitse edes käydä töissä? Voisi ehkä katsoa peiliin.
Mikä teidän näkemys on? Monella täällä on lapsia ja moni suunnittelee lasten hankkimista. Oletteko miettineen adoptiota moraalisesti oikeana ratkaisuna? Miten olette perustelleet itsellenne lapsen hankkimisen?
Kommentit (23)
Jos miettii lasten hankintaa, ei tarvitse ajatella koko maapallon ylikansoittumista. Riittää että se alue jolla asuu (maa) viestittää että lapsia halutaan. Ja jos asuu ylikansoitetulla alueella ja on palava halu saada omia jälkeläisiä, silloin kannattaa muuttaa tästä näkökulmasta katsoen paremmalle alueelle.
Tällä hetkellä Suomi on tilanteessa jossa tavallisiin perheisiin haluttaisiin 3-4 lasta, siis valtion näkökulmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelet suomalaisten olevan vastuussa tasoittaa ylikansoittuneiden maiden tilannetta ja kaikkien kärsimys helpottuu, kun jätät lapsen tekemättä ja alat kasvissyöjäksi. Selvä. Sitten sinun ehkä kannattaa elää niin ja ottaa moni muukin kulutustottumus huomioon.
Tuota äitien itsekkyys asiaa en ymmärrä, että mikä siinä sinua vaivaa. Jos päätät lapsen hankkia niin voit täysillä olla aikaansaava ja jaksava mikäli sillä saa paremman äiti ihmisen kuvan.
Luulen ettei AP halua oikeasti lapsia, koska silloin nuo asiat eivät ole määritteleviä tekijöitä
Minä halusin lapsen, ja kyllä, mietin ensin adoptiota useamman kuukauden ajan. Tilasin materiaaleja, osallistuin etäinfoihin. Lopulta tulin kuitenkin siihen päätökseen, että adoptioprosessi on liian rankka ja huonoimmillaan usean vuoden odotuksen jälkeen päätyisin tyhjään syliin. Biologisen lapsen kun voi parhaimmillaan (lapsipohdinnan jälkeen) saada alulle heti.
Ja mielestäni adoptioon ei pitäisi lähteä sillä ajatuksella, että tekee hyväntekeväisyyttä. Lapsen ei pidä tuntea, että hänet on hyväntekijät pelastaneet kurjuudesta, vaan että hän on haluttu ja toivottu.