Miksi nykyaikana puhutaan "suorittamisesta"?

On paljon hommia ulkona, kun katsoo, miten pelti rytisee. Ei kylla meilla, naapurissa.

mä en suorita - enää - yhtään mitään. Avioeron opetus.

Pelaillaan lautapelejä, katsotaan viikonloppuiltaisin töllöä.



Parilla ystävälläni sen sijaan on koko elämä pelkkää suorittamista. Koko ajan miljoona rauta tulessa, kaikessa tekemisessä pätemisen maku ja myös tuodaan selkeästi ja isolle porukalle julki, kuinka paljon on taas suoritettu, koskaan ei "vain olla."



Ja mä en ole siis kateellinen, enemmän säälin heitä, kuten myös super-Marjon tyylisiä ihmisiä. Vaikea uskoa kenenkään olevan onnellinen pakkosuorittamisesta ja jatkuvassa kovassa kontrollissa. Itse hoidan kaikki pakolliset hommat, meillä syödään pääosin kotiruokaa, kämppä on siistinä, lapset saavat harrastaa, mutta silti meillä on paljon aikaa vain olla.