Vittusaatananvittuvittu ARGH!!!
Ottaa taas niin paljon päähän että oksat pois! Parisuhde pelkkää paskaa ollu taas viimeaikoina..! Avokki tossa just suuttui aiheesta että kehtasin kysyä, miten hän halusi että mei pojalle (1,5v) puetaan housut? Mies oli itte valinnu vaatteet kaapista, ja pojalla jo yhdet housut jalassa, niin kysyin että jätänkö noi edelliset alle vai vaihdanko? Kysyin, koska tiedän että jos teen väärin, niin siitäkin saa kuulla.
No haukkuipa mut sitten alimpaan helvettiin tästä hyvästä! ETTÄ KYSYIN! Anoppi paukkasi paikalle samaan aikaan, mies raivosi sillekin sitten, ei kukaan saanut puhua mitään, vaan turpakiinni kaikkien oltava. Poikakin siinä jo itki, samoin minä. Tyttö 3kk onneksi vielä liian pieni ymmärtämään mitään.
Vituttaa sekin! Kun poika oli 3kk, mies meni pettämään! Sitäkin saa ny sitte taas pelätä, koska ukko ei jaksa ymmärtää että näin pieni lapsi todellakin rajoittaa sitä menemistä ja elämistä jonkin verran! Esikoinen sentään oli pienenä ylihelppo tapaus, mutta tyttö vaatii syliä ja läheisyyttä, ei suostu nukkumaan omassa sängyssä eikä edes syömään tuttia... Miehen mielestä vauva pitäisi OPETTAA olemaan yksin, eli jättää se sänkyynsä huutamaan moneksi tunniksi?!!
Ja sekin vielä, että ukko on alkanut uhkailla vauvaa ravistelulla jos se ei ole hiljaa! Eikä vauva edes niin paljoa huuda... yleensä aina silloin kun joutuu olemaan isänsä sylissä - MIKSIKÖHÄN?
Käyn sukuloimassa lauantaina. Mies jo kiukuspäissään toivotti ettei tarvi tulla takaisin, ja kylläpä tekisikin mieleni totella! Jaksa tämmöstä paskaa päivästä toiseen, kaikkea saa pelätä ja onhan se perkele jo käsiksikin käynyt muutamasti. Itsetunto tuhannen paskana kanssa, mutta niin se on kyllä aina ollut. Pelottaa, että miten sitä yksin pärjää, kun ei kellekään kuitenkaan enää koskaan kelpaa; mistä saa asunnon ja töitä sitten kun äitiyspäivärahat ja kotihoidon tuet loppuu?
Vaikka parempi se olis varmaan sillan allakin asua ko täällä.
Kommentit (7)
kyllä ihmetyttää että mitä helvettiä sä sielä vielä teet???
sun omaa lasta uhattu ravistella ja sä oot yhä ton "raipen" kanssa??!! ei huhhuh!
vaikka neuvolassa asiasta jos pystyt, mielummin puhuisin jollekin kun odottaisin että mies pimahtaa täysin..
onhan noita ikäviä tapauksia ollut tossa lähiaikoina :(
LUPAAN, että sun olisi nyt parempi yksin lasten kanssa kuin miehesi kanssa. Oletko kovin nuori? Itse olen hiljattain eronnut ja ennenkuin uskalsin lähteä, mietin kovasti juuri tuota, että miten sitä yksin pärjää, löytää asunnon jne. Onneksi minulla oli ihania läheisiä, jotka auttoivat minua käytännön asioissa, kuten asunnon löytämisessä. Ihan vilpittömästi, hetkeäkään en ole katunut lähtöäni. Olen pitkästä aikaa onnellinen :) Toivottavasti sinäkin olet pian!
mutte SULLE mä nyt olen vihainen! Minkälainen äiti pitää lapsiaan väkivaltaisessa kodissa uhkailtuna ja peloissaan? Ja pelkästään oman ahneuden ja mukavuuden takia! Nyyh, pitääkö asua pienemmässä kodissa ja ehkä mennä jopa töihin! No ei tarvitse, jää sinne vaan ja nauti rahoista samalla kun sinä ja lapsesi saavat elinikäiset arvet. Hyvää jatkoa vaan, älä itke enää täällä tämän jälkeen.
Olisit pitänyt jalat ristissä etkä antanut niin ei olis moista huolta. Onkohan sinussa itsessäsi mitään vikaa? Sanotaan, että sitä saa mitä tilaa. Koita nyt kantaa ristisi äläkä lannistu
Ei ukko ole ollenkaan sellainen, esim. ulospäin tosi hurmaava ja karismaattinen tms. On vaan pirun lyhyt pinna ja joitain johtoja vähintäänkin sekaisin! Yleensä kun rauhoittuu, niin tosi pahoillaan (yhdessä 4v, eikö narsisti lopettaisi pahoittelemisen nopeammin?) eikä sitten enää syyllistä mua mistään.
Käsiksi käyminen kirjaimellista, nappaa kiinni ja voi vähän retuuttaakin. Läiminyt mua kerran jaloille, syystä että en suostunut antamaan vauvaa hänelle siinä mielentilassa! Annan kyllä yleensä takaisin samalla mitalla, ja vaikka sillä reilu fyysinen ylivoima onkin, niin tietää kuitenkin että en ihan kaikkeen alistu.
(tosin sitten jos alan läpsimään takaisin, on ukko pian vinkumassa FB:ssä kavereilleen miten kamala akka taas häntä parkaa kurmuutti)
Mitäs vielä, niin se ravistelun uhka. En usko että sitä kuitenkaan toteuttaa, sen verran järkeä päässä että tietää sillä olevan seurauksia. Joskus vaan silti pelottaa, kun esim. kerran viikossa pääsen suihkussa käymään, ja sen aikaa vauva huutaa, ja itse en ole paikalla...
Pitääpä muistuttaa sitä - jahka tapaamme taas - että puheet jäävät sitten vain puheiksi?
Vituttaa sekin, että annan niin nopeasti anteeksi ja unohdankin vielä. Pääkoppa tilttailee.
-ap
Ps. Enkä ole mukavuuden haluinen, mutta olis se ihan kiva jos olis edes jollainenkin kämppä. Ja kun vielä ottaa huomioon, miten isälläkin kuitenkin olisi tapaamisoikeus lapsiinsa (ette osaa edes kuvitella minkä helvetin ANOPPI järjestäisi jos yrittäisin ottaa lapset kokonaan pois) niin ehkä se on parempi että pysytään yhdessä ja voin 24/7 vahtia miten ukko lasten kanssa on.
Narsisti käyttä häikäilemättömästi ihmisiä hyväkseen. Yleensä narsisti valitsee uhrin (yleensä perhe, esim. vaimo) ja pikkuhiljaa alistaa tämän täysin tahtoonsa. Alistamistapoja ovat mm. haukkuminen, väkivalta ja uhkaileminen. Lopulta uhri tuntee itsensä niin huonoksi, että ei ymmärrä hakea apua, vaikka suhteessa olisi väkivaltaakin. Uhri saattaa tuntea ansaitsevansa väkivallan.
Ulkopuolisten on erittäin hankala huomata narsistiutta, sillä narsisti osaa näytellä ja tarvittaessa esittää hyvinkin miellyttävää ja empatiakykyistä. Usein narsisti myös vierittää pahat tekosensa uhrin syyksi. "Hän yritti tahallaan ärsyttää, joten pinna katkesi. Olen hyvin pahoillani ja pyysin anteeksi. Hän on itsekäs, eikä anna anteeksi." Näin uhri on jälleen syyllinen.
Avioliitossa narsisti usein uhkailee avioerolla. Jos narsistilla ja tämän uhrilla on lapsia, myös lapset joutuvat usein uhkailun kohteiksi. Narsisti saattaa uhata viedä lapset pois äidiltää. Erotilanteissa on hyvin tyypillistä, että narsisti pistää pystyyn huoltajuuskiistat.[3]