Johan tuli hiljaisuus mammakerhossa, kun kerroin vieväni lapset hoitoon

Monet muutkin äidit siellä sun kerhossa menevät / ovat menneet töihin vaikka lapsi on vasta pieni. Et sä ole maailman ainoa työssäkäyvä äiti. Jos siellä nyt tuli hiljaisuus, niin ei kannata vetää siitä turhan isoja johtopäätöksiä.

5-7-lapsisen perheen kuopus on 3v. Ja silloin ei palata töihin, vaan työttömäksi.

Onhan niitä sellaisiakin, joissa on muitankin kuin suurperheellisiä.

ja ennenkaikkea omasi. Hienoa, kun olet saanut järjestettyä lapsille pehmeän alun ja hyvän hoitopaikan. Ei se lapsi tähän säry.

että kertoi lapsen syntyneen medikaalisen väliintulon avulla. Eli siis kalvot piti puhkaista, kun lääkäri halusi. Sydänäänet olivat ihan liian korkealla ja puhkaisu auttoi siihen heti.

En edes uskaltanut kertoa palaavani työhön kun lapsi oli 1,5v. Häivyin vaan piireistä.

Ja kaikki se muu propakanda. Voi hyvää päivää!

asioidenne suhteen! Olen käynyt kohta kolme vuotta perhekahviloissa eri asuinalueilla, eikä kukaan siellä avaudu tuntemattomille ihmisille mistään kalvojen puhkaisusta, hoitoon viemisistä, imetysongelmista jne. Ihan tavallisia asioita siellä puhutaan.



Musta alkaa tuntua, että tähän ketjuun on nyt jostain syystä kirjoitellut ihmisiä, joilla joko on ollut tosi huono tuuri ja he on törmänneet aivan kummallisiin äiteihin, tai sitten he ovat vaan olleet niin paljon av-palstalla, että se vaikuttaa jo siihen, miten he tulkitsevat muita ihmisiä.

Onhan niitä sellaisiakin, joissa on muitankin kuin suurperheellisiä.

Jotka menee töihin yhden-kahden lapsen jälkeen.

Kuljin vuosia mammakerhoissa kun on useampi lapsi. Välillä olin töissä ja taas äitiyslomalla tuli kuljettua jossain kerhossa.

Epäilen, että se hiljaisuus johtui siitä, että asia on niin normaali, ettei kukaan jaksanut sitä kommentoida. Mammakerhoissa aina joltain loppuu äitiysloma tai hoitovapaa ja menee töihin ja joka kuukausi tuli uusia mammoja tilalle. En varmaan itsekään jaksanut jokaisen töihinmenoilmoitusta kommentoda sen kummemmin.

Itse en ole tainnut koskaan edes sen kummemmin mainostaa kerhoissa, että nyt menen töihin ja vien lapset hoitoon. Käynnit vain loppui kun oli töihin menon aika.

Tuntui kyllä ihan siltä, että nyt on siskot petetty. Ensi syksynä palaan duuniin ja lapset menee hoitoon. Nuorin pikkusen päälle vuoden vasta. Onneksi ei tarvitse alussa tehdä pitkiä päiviä, vaan lapset aloittaa 4-päiväisellä viikolla. Päiväkoti on aika pieni ja toiminta pienryhmissä.

Niissä perhekerhoissa on ihan eri meininki kuin näissä luomupainotteisissa mammakerhoissa, joissa todella käydään KAIKKI asiat läpi. Menin itse mammakerhoon, sillä sieltä sai imetystukea yms, mutta homma olikin aika hurjaa.

Mutta kun olen hengannut siellä jonkin aikaa, olen tutustunut siihen "kovaan ytimeen". Olin pääsemäiselläni ihan "piireihin", kun tässä jossain vaiheessa itsekin mietin vielä yhden lapsen tekemistä tähän syssyyn. Se kun alkoi tuntua luontevalta ajatukselta tässä lapsipaljoudessa.



Sitten meillä alkoi talven sairastelut... Ne vei niin mehun, kun vuoronperään lapset oli kipeitä, minä, mies oltiin kipeitä. Aina joku tai kaikki yhtä aikaa. Tajusin, että hädin tuskin saan itseni ja lapset hoidettua säällisesti. Kolmas pieni lapsi olisi ollut aivan liikaa. Hyvänä päivänä se olisi mennyt, mutta huonona ei - kun tukiverkkomme on kovin ohut ja vain yhdeltä mummolta saamme _vähän_ apua.



Siitä lähti sitten liikkeelle ajatus alkaa palailla töihinkin. Vaikka eihän se lasten sairastelua vähennä. Todellakaan.

Kuljin vuosia mammakerhoissa kun on useampi lapsi. Välillä olin töissä ja taas äitiyslomalla tuli kuljettua jossain kerhossa.

Epäilen, että se hiljaisuus johtui siitä, että asia on niin normaali, ettei kukaan jaksanut sitä kommentoida.

nimittäin asiaa ihan kysyttiin "ai sä viet HOITOON lapset" ja sitten oli sellaisia pois katsomisia ja selän kääntämistä, hyminää. Oletan, että asia on vaikea siksikin, että jos ei ole mitään koulutusta ja on vuosia kotona, kaikki muistutukset ulkomaailmasta ovat pikkasen karuja. Mammapiirin sisällä voi aina tuudittautua siihen, että tekee Aivan Oikein.

Sama vastaanotto on tullut niin usein tietynlaisilta "pitkän linjan kotiäideiltä", että sen vaan tunnistaa.

Kuljin vuosia mammakerhoissa kun on useampi lapsi. Välillä olin töissä ja taas äitiyslomalla tuli kuljettua jossain kerhossa.

Epäilen, että se hiljaisuus johtui siitä, että asia on niin normaali, ettei kukaan jaksanut sitä kommentoida.

nimittäin asiaa ihan kysyttiin "ai sä viet HOITOON lapset" ja sitten oli sellaisia pois katsomisia ja selän kääntämistä, hyminää. Oletan, että asia on vaikea siksikin, että jos ei ole mitään koulutusta ja on vuosia kotona, kaikki muistutukset ulkomaailmasta ovat pikkasen karuja. Mammapiirin sisällä voi aina tuudittautua siihen, että tekee Aivan Oikein.

Sama vastaanotto on tullut niin usein tietynlaisilta "pitkän linjan kotiäideiltä", että sen vaan tunnistaa.

meidän kerhossa oli todellakin äitejä, joilla oli tosi monta lasta kolmen vuoden välein, ja ei aikomustakaan palata töihin. Kaikki elämä suoritettiin lasten kautta ja tuntui että perheen isä oli vaan siittäjä ja elättäjä.

Koko perheen piti nukkua perhepedissä. Tästä käytiin jatkuvaan keskustelua ja rokotukset olivat myös pahasta.

Ryhmässä sai ihan oikeasti hyvää tietoa imetyksestä ja niinpä munkin imetys onnistui hyvin, aluvaikeuksista huolimatta.

Itse liukenin porukoista kun halusin mennä ekan lapsen jälkeen töihin takaisin. Kovasti ihmettelivät missä olin. Valitin vain kiireitä.

Missään en niihin mammoihin törmännyt, sillä nehän oli kotona siihen aikaan, kun minä töistä.

sitten tuli tieto, että päiväkoti suljetaan ja lapsi meni yli 200 lapsen päiväkotiin (nimellisesti yhdistetty kaksi päiväkotia samaan rakennukseen), hoitajia vuoden aikana yli 40.

..lapset 4 päiväksi apinalaumaan. Kyllä siellä raadolliseksi oppii ja se taitaa olla sun tavoite.

Mikä panee ihmiset listääntymään? Ai se paneminen?

sitten tuli tieto, että päiväkoti suljetaan ja lapsi meni yli 200 lapsen päiväkotiin (nimellisesti yhdistetty kaksi päiväkotia samaan rakennukseen), hoitajia vuoden aikana yli 40.

Nopeasti suljeta. Jos hoitopaikka vaikuttaa huonolta, voin koettaa etsiä vaikka hoitorinkiä. Meillä päin se on tavallista, että vaikka 2 perhettä palkkaa yhden hoitajan neljälle lapselle.

Ap

että ne monen lapsen äidit on vuorollaan olleet töissä, ja tietävät, kuinka rankkaa teillä voi olla kun olet töissä ja lapset sairastelee ihan samaan malliin? Jos sä olet siellä paljon valittanut, kuinka et jaksa lasten sairasteluja, vaikka olet kotona, niin kyllähän sitä sit väkisin miettii, että miten sä jaksat niitä sairasteluja kun olet töissä.

Jolle äitiydestä, äitinä olemisesta ja sen eri muodoista on tullut elämän keskiö ja ainut puuha. Ihan sama, mitkä raamit tällä mammakerholla on, minkä katon alla se toimii.

että ne monen lapsen äidit on vuorollaan olleet töissä, ja tietävät, kuinka rankkaa teillä voi olla kun olet töissä ja lapset sairastelee ihan samaan malliin? Jos sä olet siellä paljon valittanut, kuinka et jaksa lasten sairasteluja, vaikka olet kotona, niin kyllähän sitä sit väkisin miettii, että miten sä jaksat niitä sairasteluja kun olet töissä.

Koska ihan kotona ollaan oltu sairastamassa. En vie sairaita lapsia muita tartuttamaan.

Ne monen lapsen äidit eivät ole olleet töissä ekan jälkeen, eivätkä heidän lapsensa koskaan päivähoidossa (eivätkä mene!). Lapset kun viedään kerhoon, kun täyttävät 3 - kaksi kertaa viikossa, kolme tuntia kerrallaan. Kerhoon vieminen on heille raskasta ja siitä koko ajan valitetaan. Tottakai se on raskasta, koska vaiheessa on AINA uusi vauva (ja ne eskarit tai koululaiset tarpeineen ja kuljetuksineen).

Kaikki siellä sairastamisia valittaa. Monen lapsen vanhemmat erityisesti, koska heillä tilanne menee ihan mahdottomaksi, kun kaikki 5 tai 7 tai 8 oksentaa. Kyllähän sen nyt ymmärtää.

Ja siis minusta saa kyllä valittaa ja tehdä monta lasta. Tajusin vain, että minusta ei ole työttömyyskortistoon tulevaisuudessa liittyväksi pirttiviljelijäksi, joka elää vauvasta toiseen, kädestä suuhun ja hädin tuskin saa lapsensa hoidettua. Siis ikäänkuin veitsenterällä koko ajan. Luulin ennen, että he ovat supermamoja, jotka vain repeävät useammalle paremmin. Sitten tajusin, että siis lapsethan siinä vain vähemmälle jäävät. Tyhjästä on paha nyhjästä.

Ei kiitos, mieluummin petaan nyt paluun töihin, kun se on mahdollista. Lapsia sen verran, kun voi huonoimmillaankin kunnialla hoitaa.

noista ihmisistä, jotka sentään on sun kavereita kun vapaaehtoisesti vietät niiden kanssa aikaa, että mun on tosi vaikea nähdä sua symppiksenä. Ensin luulin, että sun aloitus ois siitä, että sua on loukattu ja vähätelty, mut sulla taitaa olla tähän aloitukseen muut syyt.

Helpottaisko sun oloa, jos jotenkin voisit ymmärtää sen, että jokainen tekee omat päätöksensä tässä elämässä, eikä äitiys ole mikään kilpailu?