Jos matematiikka on tokaluokkalaiselle tosi vaikeaa, enteileekö se

ehkä kolmas ja neljäs jo jotakin jos ei yhtään pysy kärryillä. Kertotauluko se takkuaa?

ja harjoittelu varmasti auttaa. Paljon on olemassa esim. kivoja tietokonepelejä, joiden avulla voi matikkaa harjoitella. Mutta totta on myös se, ettei kaikki vaan ole matemaattisesti lahjakkaita ja joku on siinä ikänsä ihan surkeakin.

Oma lapseni kärsii hahmotushäiriöstä ja on lukion silti läpäissyt. Tosin matikasta sai sen vitosen.

http://www.lukimat.fi/matematiikka/Vanhemmalle

vaikeaa. Koskaan en päässyt esim. kertotaulukokeita läpi. Nyt ikää 30vee ja koulutus DI. :) Matematiikkaa luin jopa sivuaineena.

Omallani löydettiin se vasta lukion ekalla.

vaan ulkoa opettelua. Tai sitä ei ole tarkoitus laskea päässä vaan opetella ulkoa.

miksi Suomessa kannustetaan ihmisiä alavalintaan, joka selkeästi ei sovi heille. Esimerkiksi lukio lukihäiriöiselle? Eikö olisi parempi ihan itsensä kannalta opiskella jotain sellaista, missä tulee pärjäämään hyvin?



Nythän on tutkimuksiakin tehty, ettei lukio mitenkään valmenna työuralle. Ei se ole siis mikään "autuaaksi" tekevä opinahjo.

Hän ei esim. muista, että 7+3 on aina 10 eikä osaa siitä päätellä, että 10-3=7 ja 10-7=3 jne. Hän laskeekin lähes aina sormin laskunsa. Kertotaulut hän on oppinut ja saman tien sitten unohtanut. Lapsi laskee myös tosi hitaasti. Joskus hän sekoittaa merkit: kertoo, kun pitäisi laskea yhteen (esim. kokeessa kiireessä).



Vireystaso kyllä ratkaisee paljon, miten hyvin laskeminen sujuu, mutta kyllä nuo vaikeudet pysyviltä vaikuttavat.



ap

sillä siitä ei ole kyse. En ole nyt suunnittelemassa lapseni työuraa, vaan pohdiskelen hänen matemaattisia perusvalmiuksiaan ja kehittymistään. Kyse on vain matematiikasta, ei muusta.

ap

miksi Suomessa kannustetaan ihmisiä alavalintaan, joka selkeästi ei sovi heille. Esimerkiksi lukio lukihäiriöiselle? Eikö olisi parempi ihan itsensä kannalta opiskella jotain sellaista, missä tulee pärjäämään hyvin? Nythän on tutkimuksiakin tehty, ettei lukio mitenkään valmenna työuralle. Ei se ole siis mikään "autuaaksi" tekevä opinahjo.

miksi Suomessa kannustetaan ihmisiä alavalintaan, joka selkeästi ei sovi heille. Esimerkiksi lukio lukihäiriöiselle? Eikö olisi parempi ihan itsensä kannalta opiskella jotain sellaista, missä tulee pärjäämään hyvin?

Nythän on tutkimuksiakin tehty, ettei lukio mitenkään valmenna työuralle. Ei se ole siis mikään "autuaaksi" tekevä opinahjo.

vaan toisen asteen opinahjo, jossa opiskellaan yleisisvistäviä aineita. Ja usein mietitään siinä samalla, mikä on se ala jolle haluaa hakeutua. Eihän siellä lukiossa mihinkään alalle valmistuta. Mutta ihan hyvä paikka se on miettiä minne haluaa suuntautua, kun opiskelee vähän lisää eri aihealueista siellä lukiossa.

Ja miksi ei saisi mennä lukioon, jos on lukihäiriö?? Lukihäiriöisestä ihmisestä voi tulla lääkäri, maisteri, tohtori...ihan mikä vaan. Lukihäiriö on vain ominaisuus, joka vaikuttaa tapaan oppia!

Kyllä moni laskee tokalla vielä sormien avulla. Kolmannella se kertotaulu vasta todella alkaa ja se pitää osata ja pysyä päässä. Muuten tulee vaikeuksia jatkon kanssa. Kertausta kertausta..

kyseessä ei kuitenkaan ole mikään kilpajuoksu. Tärkeämpää on saada tulos oikeaksi ja että tietää kuinka sen saa.



Mieheni on kirjoittanut laudaturin matikassa ja mielestäni on hidas laskija. Mutta hän tarkistaa huolellisesti kaikki laskuvaiheet läpi eikä hänellä koskaan tule laskuvirheitä.



Itselleni päässälaskut sujuvat mielestäni nopeasti mutta samalla tulee niitä huolimattomuusvirheitä eivätkä laskutulokset ole yhtä tarkkoja kuin miehelläni. Hän ei pyöristä missään vaiheessa mitään toisin kuin minä.



Ja lopuksi: vain laskemalla oppii laskemaan.

siinä vaiheessa kun piti opetella kertotauluja ulkoa; en muista millä luokalla se oli. Tuntui että en ikinä opi niitä ja minusta ei tule ikinä mitään!



No yläasteella sitten matikan numero oli aina kymppi, vaikka harvoin tein läksyjä. Osallistuin lukion pitkälle matikalle suuntaavien valmennukseenkin ja pärjäsin hienosti. Jätin sen kuitenkin lukiossa väliin, koska ei millään mahtunut lukujärjestykseen (suoritin 105 kurssia). Matikanopettaja yritti aina kokeiden jälkeen puhua minua ympäri, että vaihtaisin pitkälle - ei pystynyt tajuamaan, että valitsin mieluummin muita aineita vaikka lahjat olisivatkin riittäneet pitkään matikkaan.



Aikuisena on selvinnyt, että minulla on add, ja keskittymistä vaativat asiat kuten ulkoa opettelu ovat vaikeita. Älyä vaativat asiat puolestaan onnistuvat minulta ilman keskittymistäkin!



Joten kyse voi olla monenlaisista asioista, enkä nyt ainakaan äitinä heittäisi vielä tuossa vaiheessa kirvestä kaivoon missään määrin. :)

...joten olin lukenut vain aloituksen vastatessani.



nro 14 (jolla siis se add - tyypillistä!!)

oletteko kokeilleet tehdä ekapelin matikkaharjoituksia? Löytyvät lukimatin sivuilta.



Lapselle pitäisi tehdä matematiikan testi. Meillä tehtiin eskarilaiselle ja jotain häikkää on. Pitää huolehtia että tieto menee ekaluokanopelle.

Huoleni ei niinkään ole kertotaulun osaamisessa, koska siinä tosiaan on lähinnä kyse ulkomuistista.



Lapsi on aloittanut ekaluokalla Ekapelin tekemisen, mutta se ei motivoinut, koska se eteni niin hitaasti ja turhautti. Pelaamisesta tuli pahaa mieltä ja se tuntui ikävältä pakolta. Siinä on nyt ollut pitkä tauko.



ap

Etten tajunnut siitä juuri mitään lapsena. Sittemmin pärjäsin laajassa matematiikassa hienosti. Riippuu kai aika lailla syystä, miksi lapsi ei pärjää.

siis niin vaikeaa, että oli erityisopettajalla ja pienryhmässä siitä. Vasta siellä sai yväksyttäviä numeroita.



Yläkoulun ope sit on sitä mieltä, että sama lapsi on matematiikassa poikkeuksellisen lahjakas. Numerotkin on ihan hyviä (ei aina sitä kymppiä nytkään, lahjakkuus näkyy kuulemma enempi siinä, miten tajuaa ja käsitteellistää asioita).



Mutta lukiokelpoinen tämä lapsi ei silti ole. Kas kun sieltä löytyi se lukihäiriö ja kielet on ihan tuskaa, viitosta ja kuutosta. Ja niin on sellaiset reaaliaineetkin, jotka ei kiinnosta, kuten uskonto...

miksi Suomessa kannustetaan ihmisiä alavalintaan, joka selkeästi ei sovi heille. Esimerkiksi lukio lukihäiriöiselle? Eikö olisi parempi ihan itsensä kannalta opiskella jotain sellaista, missä tulee pärjäämään hyvin? Nythän on tutkimuksiakin tehty, ettei lukio mitenkään valmenna työuralle. Ei se ole siis mikään "autuaaksi" tekevä opinahjo.

Hänen lukihäiriönsä ei vaikuta kuin matematiikkaan ja kieliin jonkun verran. Tekee töitä kyllä ja selvittää lukion. Meni sinne saamaan yleissivistystä ja kontakteja ja pitämään hauskaa paremmassa seurassa kuin amiksessa. Minä maksan koko lystin mielelläni.

Eka luokalla en ymmärtänyt mitä hittoa oli banaani +banaani, tokalla olin 8 tasoa ja siitä mentiin alaspäin. Kokeista koko kouluajan 5,5-7,5

Minun aikanani vanhemmat eivät auttaneet, ei ollut tukiopetusta ja kerran kun jäi jälkeen, oli siitä hankala nousta.

6lk:llla sain muutaman kerran opettajalta henkilökohtaista apua ja siitä oli suunnaton apu.



Lukiossa luonnollisesti lyhyt matikka. Taisin saada 6 loppuarvosanaksi, kirjoissa enemmän piirustelua kuin tehtyjä tehtäviä.

Piruuttani menin kirjoittamaan matikan, luin edellisenä iltana "siniset laatikot" niistä asioista jotka jotenkin ymmärsin. Papru tuli takaisin vahvana B:nä vastoin opettajan-tai minunkaan-odotuksia.

Tällöin tajusin, että en ehkä olekaan niin daiju. Joissain asioisssa tarvitsen erittäin rautalangasta väännetyn selityksen, mutta kun kerran loksahtaa niin loksahtaa.



Nyt olen laboratorioanalyytikko ja luen pääsykokeisiin, jotka eivät vaikuta ollenkaan niin mahdottomilta.

Ongelmanratkaisu ja logiikka kehittyy meillä eritahtiin, minulla hitaammin, mutta hyvä kun joskus.



Jos vain jaksatte tukea lasta ja väsymättömästi opettaa ja kannustaa, keksiä erilaisia lähestymistapoja ymmärtää asioita, lapsenne tulee varmasti pärjäämään ihan hyvin!