Mikä jääkiekossa herättää mammojen ärsyyntymisen

Huh mitä väitteitä!

Tervetuloa tutustumaan meidän joukkueeseen, poikiin ja tyttöön, ja vanhempiin.

Huonosti koulussa pärjäävät, muita kiusaavat ja keskittymiskyvyttömät ADHD-tapaukset. Näin meidän naapurustossa.

Ei päde tyttökiekossa. Eihän kaikki voi alkaa mäkihyppääjiksi pojistakaan.

Ei minua oikeastaan ärsytä lapseni harrastuksissa mikään muu kuin se, että eivät valitse sellaista, johon kotona olisi suorastaan loistavat mahdollisuudet. Voisi aloittaa vaikka kuinka pitkälle tähtäävät harjoitukset suoraan kotiovelta useammassakin lajissa, mutta kun ei kiinnosta.

toinen jääkiekkoa. Yhtä hurjaa meno molemmissa lajeissa. Sisareni tytär voimistelee ja äitinsä siinä ahkeroi mukana. Onneksi poikiemme harrastuksista isä kantanut suurimman vastuun. Kiekkoileva poikamme jo ilmoittanut lopettavansa tähän kauteen kun kiekko ei hälle elämää suurempi asia. :)

ja väkivallan suhteen. Jääkiekon nuorisotoiminnan viesti on, että pistäkää pojat pelaamaan, niin pysyvät pois muusta pahanteosta, eivät läskisty koneen edessä ja oppivat tervehenkistä elämäntapaa. Kuitenkin se totuus on, että väkivalta on epävirallisesti sallittua (onhan jääkiekko ensisijaisesti viihdettä ja bisnestä, ja yleisö tykkää äksönistä) ja alkoholi kuuluu olennaisena osana tuohon pakettiin. Joskus on tullut mieleen, että eikö tuota touhua kestä selvinpäin katsoa, mut se ois jo ilkeää. ;)



Jos junnutasolla meninki ois jotenkin reilumpaa, mä jaksaisin ymmärtää. Mutta kun se ei ole, oman kokemukseni mukaan. Enemmän kuin joukkuehengen luomista monissa seuroissa on "hajota ja hallitse" -meininki jossa ajatellaan, että se nyt vaan on opittava elämään tässä miesten maailmassa, nynnyjä ei kukaan jaksa katsella.

Salibandyä harvempi suomalainen pelaa ammatikseen. Jalkapallossakin suomalaiset pelaavat enemmän Suomen tasolla, vain ne muutama harva valittu ovat maailmalla hitusen kovatasoisemmissa ja palkkaisissa joukkueissa. Lätkässä sitten niitä suomalaisia on useampia ammattilaisina isoissa sarjoissa kuten NHL:ssä ja KHL:ssä muiden lukuisten maiden joukkueiden lisäksi.



Eli mitä korkeammalle tähdätään sitä kovempaa karsintaa ja pudostusta pidetään. Taustalla on isompia rahoja ja suureellisimpia tekijöitä.



Muodostelmaluistelu ja joukkuevoimistelu sitten eivät ole lajeja joissa kehitytään ammattilaisiksi, vaan pysyvät harrastuksena. Lisäksi ovat naisvetoisia jolloin mentaliteetti on usein toinen kuin miesvetoisissa lajeissa.

Mä olen tätä myös ihmetellyt. Molemmat poikani pelaavat kiekkoa (ja on muuten molemmilla myös yli 9 keskiarvot koulussa ;), ovat rauhallisia. Rakastavat lajia, sekä itse pelaamista että treenaamista, mutta myös pelin katselemista. Seuraavat myös innokkaasti tilastoja ja lukevat aamun lehdestä aina jääkiekkouutiset ja netistä tietysti myös joka päivä. Laji on vienyt mennessään. On myös koko perhettä yhdistävä tekijä, sillä tykkäämme kaikki tuosta vauhdikkaasta, taitoa vaativasta ja viihdyttävästä pelistä. Hieno laji kertakaikkiaan! Treenataanhaan siinä paljon jo pienestä pitäen, mutta luistelu vaan on niin vaikeaa. Taitoluistelijathan treenaa ihan järkyttäviä määriä kun taito luistelussa pitää olla vielä ihan eri tasolla kuin kiekkoilijoilla. Eikä sen painavan kiekon liikuttaminen sillä mailallakaan ihan helpoimmasta päästä ole eli treeniä kyllä tarvitaan.

kiekkoa halvempaa mutta vanhempana raivostuttaa Suomen säässä kökkiä siellä kentän laidalla. Luojan kiitos poika ensi kesänä pääsee useimpiin treeneihin omin avuin!!! Mies kun jatkuvasti töiden takia matkoilla niin minun harteille jäänyt.

ole lajin parissa ja vanhemmat joiden kullannuput eivät liiku vapaaehtoisesti harjoitusten ja pelien ulkopuolella. :)

pelanneet (SM-tasolla junnuina) tai heidän lapsensa pelaavat (hekin SM-tasolla) luulevat olevansa tai lapsensa olevansa jotenkin niiiiiin paljon parempia, kun etenkin tässä Suomen kuningaslajissa heidän lapsensa tai he itse pärjänneet kiekossa.



Ja juuri tämä aikuinen, joka itse pärjännyt "kiekkoleijonana" on niin mulkku-ihminen kuin olla saattaa, juuri tuo meininki mitä aiemminkin kerrottiin: ko. ihminen ei ole itse oppinut ryhmässä toimimisesta muuta kuin sen ikävällätavalla kilpailuhengen, toisten alistamisen.



Ja kiekkoharrastus vaatii oikeasti tosi ison rahallisen satsauksen, ei ole mikään köyhien yh-perheiden laji!

Kyllä sellaisia on vaan joukossamme ihan muutenkin... Tälläkin palstalla tuntuu olevan aika paljon ;)

mutta kun kaikki eivät kelpaa mukaan harrastamaan ei-niin-tosissaan, se kuumentaa ainakin minun tunteitani. Kokemusta jääkiekosta nimenomaan.

ovat no-no. Jääkiekko, nyrkkeily ja mäkihyppy. Onneksi pojat eivät niistä ole innostuneetkaan. Muita lajeja on kokeiltu runsaasti.

todellakaan kelpaa kaikki mukaan:) Ja oikeasti jos vähänkin on aktiivinen liikuntapaikkakunta, niin kaikille löytyy tasoisensa sarja.

10-vuotiailla, vaan koko perheen elämäntapa. Siinä eletään aikuisten unelmia ilman lapsen puhdasta iloa liikkumisesta.

10-vuotiailla, vaan koko perheen elämäntapa. Siinä eletään aikuisten unelmia ilman lapsen puhdasta iloa liikkumisesta.

Huonosti koulussa pärjäävät, muita kiusaavat ja keskittymiskyvyttömät ADHD-tapaukset. Näin meidän naapurustossa.

10-vuotiailla, vaan koko perheen elämäntapa. Siinä eletään aikuisten unelmia ilman lapsen puhdasta iloa liikkumisesta.

Kyllä meidän 10-vuotias rakastaa pelata kiekkoa. Aina on iloisena lähdössä treeneihin. Jos ei tykkäisi, niin ei harrastaisi!

Toki sivuaa myös meidän elämäntapaamme perheenä; liikutaan paljon ja tunnetaan iloa siitä! Toki jääkiekko vaatii paljon myös vanhemmilta, kuskauksia ja rahaa ym. Seuratessani kuitenkin muutamia muita lapsia, joilla harrastuksia ei ole ja jotka viettävät iltapäivät ja viikonloput sisällä koneella, olen erittäin iloinen liikunnallisesta pojastamme.

Huonosti koulussa pärjäävät, muita kiusaavat ja keskittymiskyvyttömät ADHD-tapaukset. Näin meidän naapurustossa.

No eikös se ole hyvä, että pysyvät pois sieltä teidän kiusana olemisesta, kun harkkoja ja pelejä on niin paljon.