Kun molemmat vanhemmat paikalla, hoidatte lapset tasapuolisesti? Vaikka jos lapsi huutelee..

enemmän kuin minä. Esim. ravintolassa hän syöttää pienempää (1v), minä isompaa eli vähätöisempää (2v), ja jos pienempi kakkaa, hän käy vaihtamassa vaipan. Koska olen kotona ja hoidan siksi 90% lastenhoidosta ja saan olla lasten kanssa aivan tarpeeksi, mies tykkää hoitaa heitä ja viettää heidän kanssaan aikaa silloin, kun ei ole töissä.

meillä on 2 lasta, joilla 13kk ikäero. Miehen on ollut alusta asti vähän pakko auttaa, muuten mistään ei olisi tullut mitään. onneksi mies on ihan mielellään hoitanut lapsia. :)

Minäkin oletan, että vähintään puoliksi pitäisi hoidella kun mies kotona. Sillä minähän olen lapsissa aina kiinni, mies saa aikuisseuraa ja ruokatuntinsa ja on lapsista erossa työpäivät. Mies ei asiaa ymmärr, valittaa että "jaa, pitää siis tehdä ensin yksi työpäivä töissä ja sitten toinen kotona?"..

Erityisen ärsyttävästi mies käyttäytyy anopin luona. Silloin minä hoidan lapset täysin ja anopin viihdyttämisen täysin, ja mies puuhaa omiaan ja ihmettelee, kun en viihdy.



Mutta kyllä meillä minä olen se, joka muistaa ruoka-ajat, vaihdan vaipat tai huomauttelen niistä ja laitan nukkumaan. Toisaalta jos lapset meluavat tai huutavat, kumpi tahansa vastailee, antaa vettä tai auttaa jossain asiassa. Mies vie heitä enemmän ulos ja harrastuksiin sekä keksii leikkejä/ohjelmaa.



Fakta on, että minä olen se tylsä huoltaja ja mies se hauska viihdyttäjä. :(

Mutta miehen puolustukseksi on sanottava, että hän kyllä tekee myös tosi paljon, mutta minä siis enemmän. Kuulostaa hullulta, mutta jotenkin varjelen ettei miehen tarvitsisi joutua lasten kanssa niin ahtaalle ja toisaalta ottamaan niin paljoa vastuuta kuin minä, jotta hän ei rasittuisi liikaa ja jaksaisi meitä. Meillä on monta pientä lasta ja mies siis kyllä osallistuu tosi paljon.



On päiviä jolloin hän on osallistuu aktiivisemmin kuin minä lastenhoitoon, mutta paljon on myös niitä päiviä ja hetkiä kun hän ei jaksa vaan passivoituu sohvannurkkaan, jolloin minun on jaksettava eikä kukaan kysy jaksanko tai haluanko kun se on vain pakko jaksaa. Jep, välillä pieni katkeruus nakertaa mieltä.

meillä mies hoitaa lasten auttelun ja passaamisen 75% kun olemme kaikki yhtä aikaa kotona. Mies antaa myös minun nukkua aamuisin niin pitkään, kun unta riittää ja herää itse huolehtimaan lapsista. Olemme vuorotöissä molemmat, joten aika usein joudun pärjäämään ilman apua. Näin asiat ovat lutviutuneet jo vuosia sitten ja olen tilanteeseen varsin tyytyväinen.

Mieheni siis tietää, että tyytyväinen vaimo = onnellinen avioliitto. Ja tyytyväinen vaimo jaksaa harrastaa seksiäkin useammin :)

Komppaan vitosta. Minä olen perushuoltaja, tylsä ja jämäkkä joka pitää huolta perustarpeita ja mies sitten jaksaa hassutella ja leikittää kun ei ota paineita ruoka-ajoista tai vaipanvaihdoista..

Ja tismalleen sama myös anoppilahomman kanssa!

eikä siitä mitään surkua tullut kenellekään.



Mä en edes usko, että yhdessäoloajan voi tehdä ihan tasan. No, pikkujuttuja mulle.

Mua ärsyttää, että jos molemmat ovat väsyneitä niin mies passivoituu ja surutta lykkää vastuut minun niskaani. Että väsyttää, hän jää nukkumaan tms vaikka tietää tismalleen mun olevan yhtä väsynyt. Tulee olo, että toinen ei välitä, on vaan hyvin itsekeskeinen :(

ja isompana kai isä enemmän. (siis sillon ko on paikalla).

PAitsi ei huolehdi mitään kouluun liittyvää eikä juuri harrastuksiinkaan, jos en erikseen sano. Mutta vaikka pyllynpyyhinnät niin kyllä se mies sinne menee ihan hyvin jo.

Mutta joo, ne luulee että kotiäidin elämä on yhtä lomaa... en viitti kirjottaa tarkemmin ko saan itseni vaan ihan raivon valtaan ja pitää alkaa pistään nämä lapset nukkuun.

molemmat tekee. se kummalla ns parempi tilanne hoitaa homman.. Nyt kun on kaks pientä lasta, pienellä ikäerolla niin yleensä toinen hoitaa toisen ja toinen toisen :) näin jaksetaan paljon paremmin, kun kumpikin osallistuu.

Koulutuksen tuloksena hieman kärjistäen voisi sanoa, että mies hoitaa yhtälailla lapsia kuin minäkin. Tähän olen miestä alusta asti patistanut ja nyt toimii suht hyvin.



TOSIN: monesti esim kauppareisulta tullessaan mies "unohtaa" laittaa lapsen vaatteet kaappiin.

Tahallasi teet itsesi tyytymättömäksi omaan mieheesi.



Kyllä mun mies toisinaan reagoi aktiivisemminkin kuin minä - toisinaan ei tunnu kuulevan/huomaavan mitään.

mutta minun ohjaamana. Eli kun koen että on miehen vuoro tehdä jotain, niin sanon hänelle että hänen pitää tehdä se, itsenäisesti ei tee. Siis kun lapsi huutaa "Pyyhkimään!", niin mies ei mene, ellen huuda miehelle että "Mee pyyhkimään!"



Asiaan on tullut huomattavaa parannusta. Ennen mies ei juurikaan osallistunut. Muistan yhden äitienpäivän, jolloin mies keksi että mennään ravintolaan. Hytkyttelin kärttyistä vauvaa sylissä, samalla pilkoin kuopuksen ruokaa ja autoin täyden maitolasin kanssa. Jossain välissä yritin syödä omaa jäähtynyttä ruokaani yhdellä kädellä ja meinasi mennä hermot sen pihvin kanssa. Mies söi tyynen rauhallisesti ja kehui ruokaa kovasti. Miehen mielestä reissu oli onnistunut, minusta aivan kamala.

näin viikonloppuisin. Mutta muuten meillä ei tapahtuisi mitään. Mies ei haista, että vauvalla vaipassa kakkaa tai että se muutenkin pitäis vaihtaa. Kun lähdemme ulos, katson kaikkien vaatteet, puen vauvan ja autan kahta muuta (jotka osaavat kyllä pukea melkein). Mieskin saattaa auttaa, jos pyydän, mutta se on niin hidasta touhua, että kaikille tulee kuuma. Mies käy sentään vessassa itse, muuten kaikki kotona tapahtuu minun toimesta. Mies tienaa hyvin, joten kestän tämän.

Meillä mies tienaa huonosti, joten patistan häntä aina vaan osallistumaan lapsenhoitoon mahdollisimman paljon;) Helpommalla pääsisin kun tekisin itse, koska mies on aina vaan yhtä kelvoton ja mulla hirveä duuni pitää sitä mukana hommissa, mutta en hyväksy että toinen tekee ja toinen pääsee helpolla.