Laiska lapsi

Aivan mahtavasti keksitty, nauran täällä vedet silmissä ;)

Siihen ei tehonnut mikään, ei lahjonta eikä rangaistukset ja toisaalta sen laiskuus oli epäreilua muita kohtaan. Yhtenä päivänä sitten heitin keittiöjäteroskapussin sen huoneeseen eikä se edes huomannu sitä. Seuraavana päivänä heitin toisen ja sillon se tuli valittamaan että mikä huoneessa haisee. Sanoin että mä en enää viitti vaivautua viemään roskapusseja ulos roskikselle kun kerran kaatopaikka on omassa asunnossa. Samalla huusin muillekin että voivat tästä lähin tyhjentää roskiksensa pojan huoneeseen ihan vanhempien luvalla. Sinä iltana, mutta huomatkaa ei heti vaan ikäänkuin pimeällä multa salaa, poika vei molemmat roskat ulos ja seuraavana päivänä oli vähän raivannut vaatteita ja kirjoja lattialta. Sen jälkeen tilanne parani, ei täydelliseksi mutta tyydyttäväksi.

Ihan, kuin meidän lapsi. Paitsi ikää on 11v ja useita vuosia jatkunut samoin tavoin. Ja aikaa vietetään lapsen kanssa paljon. Pilalle hemmoteltuko??? T:lohduton isä

Siihen ei tehonnut mikään, ei lahjonta eikä rangaistukset ja toisaalta sen laiskuus oli epäreilua muita kohtaan. Yhtenä päivänä sitten heitin keittiöjäteroskapussin sen huoneeseen eikä se edes huomannu sitä. Seuraavana päivänä heitin toisen ja sillon se tuli valittamaan että mikä huoneessa haisee. Sanoin että mä en enää viitti vaivautua viemään roskapusseja ulos roskikselle kun kerran kaatopaikka on omassa asunnossa. Samalla huusin muillekin että voivat tästä lähin tyhjentää roskiksensa pojan huoneeseen ihan vanhempien luvalla. Sinä iltana, mutta huomatkaa ei heti vaan ikäänkuin pimeällä multa salaa, poika vei molemmat roskat ulos ja seuraavana päivänä oli vähän raivannut vaatteita ja kirjoja lattialta. Sen jälkeen tilanne parani, ei täydelliseksi mutta tyydyttäväksi.

Nytkin vaan jollain pöllöpalstalla aikaansa tuhlaa.

Meillä on 7v tyttö, joka pa*kat välittää mistään etujen poisottamisista tai MISTÄÄN! Koulunkäynti on hänelle hyvin helppoa ( opettajan mielestä hän on tunneilla melko turhautunut ja on luokkansa parhaimmistoa; tehtävät ovat toistaiseksi olleet hänelle vähän liian helppoja ).

Hän ei vaan viitsi kotona tehdä yhtään mitään; ei niin mitään.

Aukoo vaan päätänsä meille ja valittaa koko ajan; kaikki on aina huonosti.

Jos vaikka lähdetään uimasta, niin jo autoon mennessä hän saattaa aloittaa valituksen: "miksei me ikinä tehdä mitään kivaa yhdessä, meillä on aina niin tyhmää..." - ja kun hänelle huomauttaa, että hei, unohditko sä, että me just oltiin uimassa ja meillä oli kivaa...niin hän saattaa hämmentyä ja sanoa " hups, mä unohdin, niin joo, oli ihan kivaa...mutta...kun mulla on nyt jo ihan tyhmää ja te ette koskaan tee mun kanssa mitään ja...vali vali vali....".

Ko. lapsella on harrastuksia, joissa hänellä menee ihan kivasti ja hän tykkää käydä niissä. Lpasella on oma huone, meillä on monenlaisia askartelumahdollisuuksia yms, paljon kirjoja ja iso piha...mut kun mikään EI KIINNOSTA!!?? Tai joo - kiinnostaa: tietokoneella pelaaminen ja telkkarin katselu!

Meilläkin muut lapset ovat erilaisia, ovat reippaampia ja tyytyväisempiä, mutta tää yks...kehuminen ei tuota tulosta - koska jos häntä kehuu, hän heittäytyy täysin sen varaan, eikä jatkossa viitsi sitäkään vähää; miksi vaivautua, kun kehuja saa tälläkin meiningillä...No, me kehutaa häntä silti, mutta ei varmaan sit niin usein, kuin vaikka muita sisaruksia, koska siihen ei oikein löydä aihetta - koska hän koko ajan vaan avlittaa ja tiuskii tai huutaa.

Rahaa hän ei tarvitse mihinkään, eli viikkorahan pois ottaminen ei vaikuta ( ei haittaa mitään, hän sanoo ), tietokoneella pelaaminen on välillä ollut pari viikkoakin kiellettynä ( ei haittaa, ihan sama, ootte vaan ilkeitä ja haluutte, että mulla on kauhea elämä) ja telkkarin katsominen on ollut hyvin rajoitettua ( mitä mä sit saan tehdä täällä? en mitään!! miks te ootte niin hirveitä mulle? mulla ei oo mitään tekemistä, te pilaatte mun elämän..." ).

Ja lapsi täyttää kesällä vasta 8v.

Ainoa, millä ko. lapsen saa toimimaan, on se, että lupaa jotain herkkua, kuten vaikka jätskiä. Silloinkin hän vain vaivoin siivoaa esim. oman huoneensa ( heittelee tavarat kaappeihin sikin sokin - ja jos siitä mainitsee, niin hän alkaa huutaa kuin palosireeni " älä aina valita siinä, tää on mun huone, mee pois täältä" jne... ).

Mua pelottaa; mitä mä sen kanssa teen??? Miks se AINA on niin tyytymätön???

Me ollaan ihan väsyneitä ja todella surullisia...kumpa joskus kuulis jotain kivaa siltä lapselta...Kumpa me joskus nähtäis, että hän on tyytyväinen:(

Hemmetti, että tuli paha mieli puolestasi. :( En oikeen keksi mitään neuvoja. Itse suutahdin lapsesi käytöksestä niin, että ottaisin kaikki "ylellisyydet" pois. Meillä on vasta puolivuotias, niin en tiedä millä tuon ikäiset leikkii, mutta tietokone, kännykkä, pleikka, kaikki pois kunnes oppii käyttäytymään. Samoin suoraan koulusta kotio, kaverit voi odottaa niinkauan että käytös muuttuu, ja tämä tietenkin selitetään lapselle, ikätason mukaan.

Ja juu, palon nenään vetävät palstamammat: eiköhän tuossakin perheessä olla keskusteltu ihan tarpeeksi. Mielestäni lapsi EI SAA OLLA PERHEEN PÄÄ.

Itse passittaisin huoneeseen, tekisi yo.asiat, ovi kiinni ja ulos tullaan kun osataan käyttäytyä. Mutta voi kauhistus, tämä on varmaan kamalan julmaa janicajadeille. :(

Onko teillä kaikilla muilla vain ahkeria lapsia?

vaikka mitkä rangaistukset sanoo? Ja kauanko lapselta otetaan pois koneet ja pelit/kielletään kavereille menemiset? Ei osteta tavaraa eikä anneta viikkorahaa?



Mikä kiinnostaa lasta?



Onko positiivinen huomio tuonut tulosta?



En usko hetkeäkään että olisi lapsesta vaan kiinni tuo. Se lapsi käyttää teitä hyväkseen.



Kuka sitten lapsen jäljet siivoaa ja saako hän tästä jotain kivaa koska lapsihan etuudet menettää..

Onko kyseessä esikoinen?

Ja minkä ikäisiä muut lapset ovat?



Ettei vaan lähtisi tarttumaan moinen laiskuus muihin lapsiin koska yhden lorviminen menee läpi.



Entä millainen teillä on kotona muuten järjestys?

Onko sinulla huonoja tapoja, mm. jättää tavaraa lojumaan, keittiössä tiskipino kasvaisi jollei pienimmät siivoa?

ettet saa lastensuojeluu kimppuus.

Eihän lapselta saa ottaa mitään etuja pois, keskustelemalla ja sopimalla asiat tulee ratkoa.

Meillä on 7v tyttö, joka pa*kat välittää mistään etujen poisottamisista tai MISTÄÄN! Koulunkäynti on hänelle hyvin helppoa ( opettajan mielestä hän on tunneilla melko turhautunut ja on luokkansa parhaimmistoa; tehtävät ovat toistaiseksi olleet hänelle vähän liian helppoja ).



Hän ei vaan viitsi kotona tehdä yhtään mitään; ei niin mitään.

Aukoo vaan päätänsä meille ja valittaa koko ajan; kaikki on aina huonosti.

Jos vaikka lähdetään uimasta, niin jo autoon mennessä hän saattaa aloittaa valituksen: "miksei me ikinä tehdä mitään kivaa yhdessä, meillä on aina niin tyhmää..." - ja kun hänelle huomauttaa, että hei, unohditko sä, että me just oltiin uimassa ja meillä oli kivaa...niin hän saattaa hämmentyä ja sanoa " hups, mä unohdin, niin joo, oli ihan kivaa...mutta...kun mulla on nyt jo ihan tyhmää ja te ette koskaan tee mun kanssa mitään ja...vali vali vali....".



Ko. lapsella on harrastuksia, joissa hänellä menee ihan kivasti ja hän tykkää käydä niissä. Lpasella on oma huone, meillä on monenlaisia askartelumahdollisuuksia yms, paljon kirjoja ja iso piha...mut kun mikään EI KIINNOSTA!!?? Tai joo - kiinnostaa: tietokoneella pelaaminen ja telkkarin katselu!



Meilläkin muut lapset ovat erilaisia, ovat reippaampia ja tyytyväisempiä, mutta tää yks...kehuminen ei tuota tulosta - koska jos häntä kehuu, hän heittäytyy täysin sen varaan, eikä jatkossa viitsi sitäkään vähää; miksi vaivautua, kun kehuja saa tälläkin meiningillä...No, me kehutaa häntä silti, mutta ei varmaan sit niin usein, kuin vaikka muita sisaruksia, koska siihen ei oikein löydä aihetta - koska hän koko ajan vaan avlittaa ja tiuskii tai huutaa.



Rahaa hän ei tarvitse mihinkään, eli viikkorahan pois ottaminen ei vaikuta ( ei haittaa mitään, hän sanoo ), tietokoneella pelaaminen on välillä ollut pari viikkoakin kiellettynä ( ei haittaa, ihan sama, ootte vaan ilkeitä ja haluutte, että mulla on kauhea elämä) ja telkkarin katsominen on ollut hyvin rajoitettua ( mitä mä sit saan tehdä täällä? en mitään!! miks te ootte niin hirveitä mulle? mulla ei oo mitään tekemistä, te pilaatte mun elämän..." ).



Ja lapsi täyttää kesällä vasta 8v.



Ainoa, millä ko. lapsen saa toimimaan, on se, että lupaa jotain herkkua, kuten vaikka jätskiä. Silloinkin hän vain vaivoin siivoaa esim. oman huoneensa ( heittelee tavarat kaappeihin sikin sokin - ja jos siitä mainitsee, niin hän alkaa huutaa kuin palosireeni " älä aina valita siinä, tää on mun huone, mee pois täältä" jne... ).



Mua pelottaa; mitä mä sen kanssa teen??? Miks se AINA on niin tyytymätön???



Me ollaan ihan väsyneitä ja todella surullisia...kumpa joskus kuulis jotain kivaa siltä lapselta...Kumpa me joskus nähtäis, että hän on tyytyväinen:(