Eroaminen rakastuneena.

Vaikea paikka oli, mutta tein itse aloitteen eroon, kun tuntui ettei ollut muuta vaihtoehtoa. Mies suostui tähän ja minä riuduin tuskissani... Pääsin kuitenkin jotenkin erosta yli ja opettelin ajattelemaan elämääni eteenpäin, ilman miestä. Selvää oli, että tulisi menemään aikaa, ennen kuin voisin alkaa seurustelemaan uudelleen, koska ei se rakkaus mihinkään kadonnut, vaikka en enää elätellytkään toivetta yhteen paluusta.



Kävi ilmi, että mies olikin eron jälkeen tajunnut mitä oli menettänyt eikä päässytkään niin vain yli minusta. Otti 4 kk päästä yhteyttä näissä merkeissä, juteltiin tunteja, mikä oli pielessä, miksi en voinut jatkaa, mitä halusimme suhteelta ja tulevaisuudelta yms. Lopulta palasimme yhteen. =) En siis tehnyt mitään äkkipäätöstä vain, kun elämäni mies minua takaisin pyysi, mutta päädyin kuitenkin lopulta palaamaan takaisin.



Enkä ole katunut. Elämä on ihanaa tämän miehen kanssa ja rakastan häntä enemmän kuin sanat riittäisivät kertomaan, ja mikä parasta - hän kokee ihan samoin minua kohtaan! =) Eli meille ero teki hyvää ja toi molemmille varmuuden, että tätä yksilöä ei pidä päästää käsistään. Häitä suunnittelessa... ;)

syyskuusta tammikuuhun asti jaksettiin olla erossa. Läheteltiin kymmeniä viestejä eron aikana toisillemme päivässä ja hän oli ehtinyt jo aloittaa uuden suhteen kun ilmoitin, että haluan palata yhteen ja niin me sitten ollaan yhdessä jälleen kerran. Ollaan erottu tosi monta kertaa, mutta tällä kertaa ei erota vaan mennään naimisiin kesällä :)

syyskuusta tammikuuhun asti jaksettiin olla erossa. Läheteltiin kymmeniä viestejä eron aikana toisillemme päivässä ja hän oli ehtinyt jo aloittaa uuden suhteen kun ilmoitin, että haluan palata yhteen ja niin me sitten ollaan yhdessä jälleen kerran. Ollaan erottu tosi monta kertaa, mutta tällä kertaa ei erota vaan mennään naimisiin kesällä :)

Romantikkona ja yhä rakastuneena nämä kertomukset koskettavat minua. Yritän ajatella, että jos on tarkoitettu, palaamme yhteen. Tällä hetkellä erilleen muutto ahdistaa, mutta on täysin tarpeen.

Olisihan se ihanaa, jos joku voisi ennustaa tulevaisuuden. T

Vaikea paikka oli, mutta tein itse aloitteen eroon, kun tuntui ettei ollut muuta vaihtoehtoa. Mies suostui tähän ja minä riuduin tuskissani... Pääsin kuitenkin jotenkin erosta yli ja opettelin ajattelemaan elämääni eteenpäin, ilman miestä. Selvää oli, että tulisi menemään aikaa, ennen kuin voisin alkaa seurustelemaan uudelleen, koska ei se rakkaus mihinkään kadonnut, vaikka en enää elätellytkään toivetta yhteen paluusta.

Kävi ilmi, että mies olikin eron jälkeen tajunnut mitä oli menettänyt eikä päässytkään niin vain yli minusta. Otti 4 kk päästä yhteyttä näissä merkeissä, juteltiin tunteja, mikä oli pielessä, miksi en voinut jatkaa, mitä halusimme suhteelta ja tulevaisuudelta yms. Lopulta palasimme yhteen. =) En siis tehnyt mitään äkkipäätöstä vain, kun elämäni mies minua takaisin pyysi, mutta päädyin kuitenkin lopulta palaamaan takaisin.

Enkä ole katunut. Elämä on ihanaa tämän miehen kanssa ja rakastan häntä enemmän kuin sanat riittäisivät kertomaan, ja mikä parasta - hän kokee ihan samoin minua kohtaan! =) Eli meille ero teki hyvää ja toi molemmille varmuuden, että tätä yksilöä ei pidä päästää käsistään. Häitä suunnittelessa... ;)

ja epäilen, että tuo mieskin rakasti vielä silloin minua. Minulle tilanne oli tietenkin hirveän raskas, kun en ollut eroamiseen lainkaan valmis. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että ratkaisu oli minun kannaltani onnekas, olen löytänyt jälkeenpäin miehen (aviopuolisoni) jonka kanssa minun on kaikin puolin helpompi ja rennompi elää.



Minut jättäneen miehen suulla en tietysti voi puhua, mutta oma vaikutelmani on, että hän on loppujen lopuksi asian kanssa sinut heikommin kuin minä. Hän tuntuu takertuneen aika tuulesta temmattuihin minua koskeviin väittämiin, joilla ehkä yrittää vakuuttaa itseään hätäpäissä tekemänsä eropäätöksen hyvyydestä. No, en tiedä mitä hänen päässään liikkuu, mutta monin tavoin vaikeaa hänellä on tuntunut olevan.



Ap kysyi miten lopulta kävi... ei ole ollut todellakaan mitään yhteen palaamisia. Löysin ihanan kumppanin, ja niin varmaan tämä toinenkin, muttei ilmeisesti oikein ole onnellinen eikä sinut itsensä ja elämänsä kanssa.

Mies oli mulle se elämäni mies ja mulla oli semmoinen täysin rauhallinen, lämmin, ja joka solu täyttävä tunne häntä kohtaan.



Miehellä ei sit ollut.



Meni monta vuotta, ennenkuin pystyin hyvällä omallatunnolla sanomaan etten rakastanut enää miestä ja vieläkin vähän riipaisee se, että moisesta on ylipäänsä mahdollista päästä yli. Hassua, mutta surullinen olen edelleen. En usko, että moista tunnetta tulee ihan heti vastaan.



Erosta on vuosia ja vieläkin vertaan kaikkia häneen enkä ole kunnolliseen suhteeseen pystynyt. Tai siis, ei ole tullut kohdalle ketään sellaista, jonka kanssa ei tarvitsisi miettiä! Olen jo vähän alistunut siihen, että niin ei ikinä enää käykään, joten keskityn täysin itseeni itsekkäästi.



Ja tiedän senkin, että voisin rakastua tähän mieheen uudelleen hyvinkin helposti, jotenkin hänellä on sellaista vetovoimaa muhun.



Mutta toisaalta, minäkin (kuten joku edellinenkin vastaaja) seison vahvemmin omilla jaloillani ja olen vahvehmi omassa elämässäni kuin tämä jättäjämies.

ja epäilen, että tuo mieskin rakasti vielä silloin minua. Minulle tilanne oli tietenkin hirveän raskas, kun en ollut eroamiseen lainkaan valmis. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että ratkaisu oli minun kannaltani onnekas, olen löytänyt jälkeenpäin miehen (aviopuolisoni) jonka kanssa minun on kaikin puolin helpompi ja rennompi elää.

Minut jättäneen miehen suulla en tietysti voi puhua, mutta oma vaikutelmani on, että hän on loppujen lopuksi asian kanssa sinut heikommin kuin minä. Hän tuntuu takertuneen aika tuulesta temmattuihin minua koskeviin väittämiin, joilla ehkä yrittää vakuuttaa itseään hätäpäissä tekemänsä eropäätöksen hyvyydestä. No, en tiedä mitä hänen päässään liikkuu, mutta monin tavoin vaikeaa hänellä on tuntunut olevan.

Ap kysyi miten lopulta kävi... ei ole ollut todellakaan mitään yhteen palaamisia. Löysin ihanan kumppanin, ja niin varmaan tämä toinenkin, muttei ilmeisesti oikein ole onnellinen eikä sinut itsensä ja elämänsä kanssa.

ajattelin jos se selittäisi sen että "takertuu juttuihin"

Onko teillä yhteisiä lapsia?

t. nro 6

Jälkikäteen katsottuna molempien menneisyydestä kumpuavat ongelmat, pelot ja väärinkäsitykset sabotoivat suhteen.



Haaveilen paluusta seurusteluvaiheeseen. Mies ei ole vakuuttunut, että sellainen olisi mahdollista. Toivon, että hänen mielensä vielä muuttuu.



ap.

Kauan olitte yhdessä ennen eroa?

Olimme olleet yhdessä pari vuotta, siksi siis koen, että erosimme "rakastuneina", oli sen verran nuori suhde. Tuosta kaikesta on nyt muutama vuosi, ja rakkaus on muuttunut siksi, mitä ajattelin sen parhaimmillaan voivan. Lujaa, kaiken täyttävää rakkautta ihmisen kanssa, jonka todellakin koen olevan itselleni sielunkumppanin.

Kauan olitte yhdessä ennen eroa?

Olimme olleet yhdessä pari vuotta, siksi siis koen, että erosimme "rakastuneina", oli sen verran nuori suhde. Tuosta kaikesta on nyt muutama vuosi, ja rakkaus on muuttunut siksi, mitä ajattelin sen parhaimmillaan voivan. Lujaa, kaiken täyttävää rakkautta ihmisen kanssa, jonka todellakin koen olevan itselleni sielunkumppanin.

Miten itse erotilanne tapahtui?

mulla oli semmoinen täysin rauhallinen, lämmin, ja joka solu täyttävä tunne häntä kohtaan.

Tällainen tunne minullakin joskus oli.