onko mulla keski-iän kriisi?

meillä. Tienaan itse noin 2 * enemmän kuin mieheni. Eniten tämä on harmittanut kun on pitänyt heti lasten jälkeen palata töihin, koska minähän se olen joka perheen elätän ja asuntolainan lyhennän käytännössä joten ei minun ole mahdollista hoitovapailla. Muuten minua ei kyllä häiritse, meillä on ihan tarpeeksi hyvä elintaso nykytuloillakin, eikä tarvitse erityisesti pihistellä ja menoja laskea.

että miehesi elää sinun siivelläsi? riittääkö rahanne kaikkeen siihen mitä tarvitsette?

että mies tienaa kotihoidontuen verran rahaa..

olen alkanut kiinnittää yhä enemmän huomiota ympäristön kommentteihin. esim. vanhempani ovat monesti huomauttaneet siitä, miten ahtaasti asumme ja miten heidän mielestään mieheni tekee väärin kun "antaa" minun maksaa perheemme kulut. ymmärrän toki, että kyse on omasta valinnastamme mutta mietin silti, voisiko elämä olla toisenlaista josmieskin menisi töihin.



mies ei ole erityisen koulutettu, joten ihan omaa syytäni on että elintasomme on matala. nyt kuitenkin on sellainen tunne, että ihan mikä tahansa palkka lisäisi taloutemme tuloja huomattavasti! vaa´an toisessa kupissa painaa kuitenkin lapset ja haave kotihoidosta.



ristiriitaista!

olisi kiva päästä pohdinnoissa jotenkin alkuun.

onko miehesi kotona lapsia hoitamassa vai työssä jossa tienaa vain kotihoidontuen verran?

ja saa siitä "palkkaa" muutaman satasen kuussa.

periaatteessa tyytyväinen yhteiseen ratkaisuunne, mutta koska sitä on kestänyt jo jonkin aikaa ja tilanne on arkipäiväistynyt, olet unohtanut, että se tosiaan oli päätös. Nyt sinusta tuntuu, että muiden, niiden jotka eivät kaikkea edes tiedä eivätkä ole olleet ko. päätöstä tekemässä, mielipiteet ovatkin alkaneet saada lisää painoarvoa.



Kun vanhemmat syöttävät "mies elättää perheen" -pajunköyttä, alat vähän itsekin uskoa siihen, alat pelätä muiden mielipiteitä, alat ajatella, eikö miehesi olekaan vanhempiesi silmissä sinulle tarpeeksi hyvä.



Tämä sitten loukkaa ja vaivaa tavallaan tuplasti: toisaalta rakastat miestä, joten ärsyttää kun häntä aliarvioidaan, toisaalta pelkäät että sinua aliarvioidaan miehen takia.



Tämähän on vain arvaus, omien kokemusten perusteella... Tsemppiä joka tapauksessa!

se, että mieheni elää nyt minun palkallani vai se, että muut vieroksuvat meidän päätöstämme.



kuulostaa siltä, että sinulla on ollut samanlainen tilanne. miten se ratkesi? kiitos kun jaksoit vastata, sillä ystäviestäni ei ole minun tapauksessani tukea. he jäävät mieluummin itse kotiin ja antavat miehen elättää.

eikö sulle tule sitten koskaan sellainen olo,

että miehesi elää sinun siivelläsi? riittääkö rahanne kaikkeen siihen mitä tarvitsette?

Minua ei haittaisi vaikka mies eläisi kokonaan "siivelläni" niin kauan kuin elintasomme olisi silti riittävä. Itse asiassa olisin toivonut että mies olisi jäänyt koti-isäksi ainakin kun lapset oli pieniä mutta ei hän semmoiseen rooliin osannut sovittautua vaan jatkoi pienipalkkaista työtään ja lapset piti siis laittaa jo pieninä päiväkotiin.

Meillä kyllä riittää sinänsä raha tarvittavaan, eli voimme pitää hyvää autoa, asua riittävän väljästi eikä ruokakaupassa tarvitse katsoa hintoja. Matkoihin koko perheellä ei kovin usein olisi varaa tai erityisiin ylellisyyksiin mutta emme niitä kaipaakaan joten ei haittaa.

Voisit kyllä mielestäni myös onnitella itseäsi siitä, että sinulla on niin vahvan itsetunnon omaava mies, että hän on pienempituloisena halukas tekemään korvaamattoman arvokasta työtä perheenne tulevaisuuden eteen. Sitä työtä, hyvin tehtynä, ei voi euroilla mitata. Kyllä hän ehtii siellä työelämässä päteä vielä myöhemminkin. Tosin ymmärrän hyvin epävarmuuden tunteen perinteisen roolijaon vastaisessa elämäntavassa, varsinkin suhteessa vanhempaan polveen, joka on tapauksessanne valitettavan myötäkyvytön ja lyhytnäköinen. Muista tukea miestäsi ja arvostaa hänenkin työtään. Iloitse myös siitä, ettei isä jää lapsillenne kotona piipahtavaksi, tuntemattomaksi hahmoksi. Jos teillä ei ole edes taloushuolia, saatatte elää jopa elämänne parasta aikaa :) Elintasoa ehtii nostella sitten kun kolottaa ja kremppaa!