epäonnea epäonnen perään

onhan sinulla tukijoukkoja? heidän avulla? vaikeata sanoa, kun ei yhtään tiedä mistä on kyse...

ja olenko mä jotenkin saatanan pihdeissä vai mistä tää johtuu...

onhan sinulla tukijoukkoja? heidän avulla? vaikeata sanoa, kun ei yhtään tiedä mistä on kyse...

no en halua alkaa erittelemään, mutta vakavistakin asioista ja ei niin vakavista kysymys. Kun pääsin yhdestä isosta onnettomuudesta yli niin johan odotti seuraava ongelma kulman takana. :( Välillä mietin olenko tehnyt jotakin väärää, mutta kun olen kiltti ihminen. Olenko liiankin kiltti?

lasten takia saatan välillä esittää iloista...

joskus asiat kasautuu, älä ota henkilökohtaisesti.

en osaa muuta sanoa... tsemppiä ja pakkohan ylämäen jossakin vaiheessa tulla taas...pidät tukijoukkoja lähellä,yksin ainakin on kamalan vaikeata selvitä...

kuulet jollakulla olevan vielä ehkä huonommin.



...Ensin henkistä väkivaltaa avioliitossa -> avioero-> mies ei hyväksy tätä vaan kiusaa ja vainoaa ->ei suostu myymään/ lunastamaan taloa -> taloudellista ahdinkoa ja hupsista keikkaa, syöpä.



Nyt sitä sitten ammattina potilas ja nää himskatin sytostaattihoidot. Melkoinen vuosi siis ollut. Saas nähdä, mitä seuraavaksi?

Jos ikäviä tapauksia sattuu useita samaan ryppääseen alkaa pienetkin normaalioloissa normaalit vastoinkäymisetkin tuntua lähes ylitsepääsemättämiltä. Sitkeesti vaan vastatuuleen kyllä se jossain vaiheessa helpottaa. Jos mitään ei uskalla, niin mitään ei saa. Mun on ainakin pakko uskoa näin että jaksan ja uskallan yrittää elämässä eteenpäin.

Toisia elämä koettelee rankemmin kuin toisia. Eikä siihen löydy aina syytä. On tilanteita, joissa itse voisi toimia toisin, ettei onnettomuudet taas kohtaisi, mutta ei läheskään aina..



Eipä mulla ole neuvoja tuohon selviytymiseen.. pitää yrittää niiden normaalien/helppojen/vähemmöän vaikeiden hetkien turvin jaksaa.



Se vaan on niin, että joillekin tulee epäonnea enemmän kuin jaksaisi ottaa vastaan. Pitää silti yrittää säilyttää positiivisuus.. vaikka vaikeeta se on.