Lue keskustelun säännöt.
Kun unelma-alalle ei vain pääse
11.11.2026 |
Tunnen lähipiirissäni sekä lääkikseen ikuisesti hakevia, että taidealalle jopa vuosikymmenen hakeneita. Molempia yhdistää jatkuva odotus siitä, että elämä alkaisi. Jokaisen hakukerran välillä on vain seuraavaan hakuun valmistautumista. Elämä on tauolla, koska unelmakoulutuspaikka ei auennut tänäkään vuonna.
Kun ei ole koulutusta, ei ole relevantteja työmahdollisuuksia.
Voidaanko hetki pohtia tätä.
Kommentit (7)
Ongelmana nykyään on koulujen ohjaus ja puhe unelmista ja niiden tavoittelusta. Kun olin koulussa, ei mistään unelmista puhuttu, mutta hain ja sain lukiopaikan ja hakeuduin jatko-opintoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni ei halua menettää ensikertalaisuuttaan niin ei voi koskaan ottaa mitään paikkaa vastaan.
Lääketiede:
Jos mukaan lasketaan myös hammaslääketiede ja eläinlääketiede, valittujen kokonaismäärä on vuosittain noin 1 100–1 200 opiskelijaa.
Taidealat ja kulttuuriala:
Taide- ja kulttuurialan koulutus jakautuu yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin. Yhteensä korkeakoulutukseen valitaan vuosittain noin 2 500 – 3 000 uutta opiskelijaa.
Eli noin moni pääsee opiskelemaan noita aloja vuosittain.
Kyse ei ole siis siitä, etteikö opiskelemaan pääse, vaan siitä ketkä pääsee.
Jos vuosikymmenessä ei pysty analysoimaan sitä, miksi ei pääse, ja tekemään korjaavia liikkeitä, niin mikähän mättää???
Itse pääsin kyllä mieluisaan kouluun mutta en koskaan ole päässyt mieluisiin töihin
Vierailija kirjoitti:
Lääketiede:
Jos mukaan lasketaan myös hammaslääketiede ja eläinlääketiede, valittujen kokonaismäärä on vuosittain noin 1 100–1 200 opiskelijaa.
Taidealat ja kulttuuriala:
Taide- ja kulttuurialan koulutus jakautuu yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin. Yhteensä korkeakoulutukseen valitaan vuosittain noin 2 500 – 3 000 uutta opiskelijaa.
Eli noin moni pääsee opiskelemaan noita aloja vuosittain.
Kyse ei ole siis siitä, etteikö opiskelemaan pääse, vaan siitä ketkä pääsee.
Jos vuosikymmenessä ei pysty analysoimaan sitä, miksi ei pääse, ja tekemään korjaavia liikkeitä, niin mikähän mättää???
Näyttelijäntyöhön pääsee joku 1% hakijoista ja siellä on joka vuosi aina uusi ikäluokka hakemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä hakuprosessi unelma-alalle kesti kokonaisuudessaan 9 vuotta. Jatkuvasti tein jotain tavoitteen eteen mutta ei muu elämä sen aikana ollut mitenkään pysähtynyt.
Tuon ajanjakson aikana taisin hakea pääsykokeilla kolmesti, ja jäin kahden pisteen päähän, yhden pisteen päähän, ja lopulta karsiuduin tasapistetilanteessa. Välissä tein avoimen opintoja, erilaisia töitä oikeastaan melkein koko ajan, menin naimisiin ja sain kaksi lasta. Kaksi kertaa hain avoimen väylän kautta ja lopulta ovet aukenivat.
Kyllä niitä unelmia voi tavoitella pitkäänkin, mutta elämän ei tarvitse odottaa opiskelupaikkaa. Joskus toki voi olla järkevää keksiä uusia unelmia, jos sen unelma-alan tavoittelu käy liian raskaaksi.
Mä taas tiedän monia jotka olleet vähän aikaa laitoshuollon työtehtävissä,kun opiskelevat lääkäriksi. Laitoshuoltaja opiskeli sairaanhoitajaksi. Yksi teki labra töitä kun opiskeli lääkäriksi. Jos ei heti pääse sinne ylemmälle tasolle, niin voi aloittaa sieltä ruohonjuuritasolta. Jos pääsee sinnekkään.