1-vuotias hakkaa päätään

Kuten itse sanoit, kyse on turhautumisesta. Lapsella ei ole vielä sanoja ilmaista tahtoaan. Kannattaa sanoittaa lapsen tunteita:"kylläpä mikkoa nyt harmittaa". Itse olen myös ottanut omani syliin ja kieltänyt perustellen, että "äiti ei tahdo, että Mikko satuttaa itseään, ketään ei saa satuttaa". 2.5v ikään meillä on loppunut kaikki fyysinen kajoaminen itseen tai meihin vanhempiin (itsen osia).

näin olin ajatellutkin kyllä, mutta silti mietityttää kun tuo tuntuu jatkuvan aina vaan. Niitä sanoja tosiaan ei vielä niin ole, että ehkä sitten tilanne muuttuu. Ja kun oon miettinyt että mitä siinä pitäisi tosiaan itse tehdä, että sen pikku hiljaa saisi kitkettyä pois. Jatkan nyt johdonmukaisesti tuolla linjalla. :)

Meillä poika teki tuota 6 kk - 1,5 v iässä. Sen jälkeen se väheni vähitellen. Pään hakkaaminen lattiaan/seinään/mihin tahansa ei ollut siis mitään pientä paukuttelua, vaan tosi voimakasta ja päättyi yleensä mustelmiin ja itkuun. Kaivelin netistä kaiken maailman diagnooseja (ei olisi pitänyt) ja pelkäsin vaikka mitä kehitysvammoja.



Kyselin asiaa joka paikasta, kun olin siitä ihan kauhuissani ja todella huolissani. Eri lääkärit kuitenkin sanoivat, että poika on vain temperamenttinen, eikä hänellä ole muuta tapaa kertoa, että ketuttaa ja lujaa ;)



Meillä ei auttanut pätkääkään se, ettei asiaan kiinnittänyt huomiota. Sitä vain oppi olemaan kauhistumatta.



Ja nyt tosiaan poika pian 2 v ja todella harvoin enää hakkaa päätään. Kyseessä on todella vilkas, reipas ja rohkea tapaus, joka rupesi ottamaan askeleitakin jo 7 kk iässä. Puhe lähti kovaan kehitykseen vasta 1,5 v iässä ja silloin myös oppi uusia tapoja ilmaista itseään. Sen myötä pään hakkaaminenkin rupesi helpottamaan :)



Tsemppiä teille, kyllä se siitä!

Meilläkaikki tehneet sitä aikansa,nyt tyttö 1,2v alkanut vähentämään. Siinä vaan saa olla tosi nopea ettei pahasti itseään kopauta. Yksi pojista liimattiin ja tikattiin neljä kertaa päästä kasaan. Se vaantulee kun salamakirkkaalta taivaalta kun kiukustuu ja sillä sekunnillä heittää päänsä mihin tahansa kulmaan. Pahimmillaan oon vessaankin kantanu mukaan et voin vahtia. Tsemppia siis!

Hakkais mielummin vaikka vasara ja tapit-lelua :)

Onneksi ei tikkejä oo meillä sentään vielä tarvittu. :) Vaikka kovaa kyllä välillä päänsä lyökin. Saa kyllä tosiaan olla kärppänä, ettei oo just joku sohvapöydän kulma siinä käsillä, kun pikku-ukolla menee hermo johonkin...



-ap

Meillä on kolme lasta ja esikoinen ja tämä kuopus hakkaa päätä, heittäytyy ja huutaa, kunjoku asia ei mene mieluisasri esim, kielletään, otetaan tavara pois tai ei saa jotakin.



Otan yleensä syliin ja pyydän aina pahan mielen yllättäessa halimaan. Täytyy suojella pientä pään takojaa ja kertoa lohduttavasti että menee ohi ja ei voi hakata ettei tule pipi.



Esikoinen oli samanlainen ja melkoinen tuittupää on vieläkin. Joillain lapsilla on tätä temperamenttia ja omaa tahtoa.

Onnea teille!