Lue keskustelun säännöt.
Tytär aikoo hakea ensi vuonna yliopistoon. Selvitän mahdollisista hakukohteista, onko niissä mahdollista opiskella miten paljon etänä.
10.11.2026 |
Tytär on nyt vielä viimeistä vuotta lukiossa. Mutta hänellä on ihan selvänä suunnitelmana, että aikoo lukion jälkeen hakea yliopistoon opiskelemaan. Eihän vielä voi tietenkään tietää, mikä tyttären mahdollinen opiskelupaikka on, mutta sen kyllä tiedän, mihin paikkoihin tytär aikoo hakea. Sen vuoksi minä alankin selvittämään niistä paikoista, että onko niissä mahdollista opiskella opintoja etänä ja miten paljon. Laitan tarvittaessa vaikka mailia kyseisiin paikkoihin.
Olisi aina vain parempi, jos tytär pystyy opiskelemaan mahdollisimman paljon opintojaan etänä niin, ettei hänen tarvitsisi kenties muuttaa kotoa ollenkaan. Maailma on nykyään todella julma paikka. Suomessakin. Yliopistokaupungit, jotka ovat Suomen suurimpia kaupunkeja, ovat muuttuneet nykyään monin paikoin todella levottomiksi. Harva se päivä saa uutisista lukea, kuinka joku on ryöstetty tai kuinka joku on pahoinpidelty. En todellakaan halua, että tyttäreni muuttaa sellaisiin paikkoihin! Oma lukunsa on myös kaiken maailman huijarit ja oman edun tavoittelijat, joita on nykyään kaikki nurkat pullollaan!
Opiskelupaikkakunnilla monet opiskelijat kärsivät myös yksinäisyydestä. Täällä tyttärellemme on lämmin ja rakastava koti. Lisäksi tyttärellä säästyy myös huikeasti rahaa, kun voi asua luonamme, eikä rahaa mene kalliisiin vuokriin, eikä välttämättä kovin paljon matkoihinkaan opiskelupaikkakunnan ja kotipaikkakunnan välillä. No sitten toki voi mennä, jos joutuisi täältä kovinkin usein käymään siellä. Mutta kuitenkin asumiskuluissa säästäisi niin paljon, että ehkäpä jäisi voitolle silti.
Kommentit (79)
Onpa jutut. Opiskeluaikana on mahdollista luoda kontakteja joiden perusteella saattaa löytyä työpaikka. Etänä opiskelleiden palkkaaminen on valtava riski ja he jäävät työpaikkoja haettaessa hännille. Toki jokainen voi tehdä niin kuin parhaaksi näkee jos vaikka on keino työllistää itsensä yrittäjänä niin mkäs siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskeluaika oli elämäni parasta aikaa. Halusin muuttaa pois kotoa jo 12-vuotiaana. Vaikka en ollut mikään maailman sosiaalisin tai rohkein. Halusin vain omaan elämään, päättämään mitä teen ruuaksi, valitsemaan millaiset astiat mulla on kaapissa, päättämään itse kotiintuloajoista ja opiskelemaan rauhassa ilman sisarusten tai vanhempien meluamista. Muutin tuhannen ihmisen paikkakunnalta 180 000 ihmisen kaupunkiin ja elämä oli yhtäkkiä täynnä mahdollisuuksia. Ainoa asia mikä harmittaa on se että löysin poikaystävän ennen muuttoa ja muutimme heti yhteen uudessa kauoungissa. Vanhempien mielestä tämä oli hyvä asia, kun ei tarvinut päästää minua yksin opiskelemaan. Oikeasti se poika oli täysin väärä minulle ja tajusin sen vasta 10v myöhemmin. Jäi paljon opiskelubileitä ym. välistä puolison mustasukkaisuuden ja ripustautumisen takia. Hän halusi myös aina tavata ystäväni ja arvioida voinko olla heidän kanssaan.. Oikeasti ihan paskaa, mutta olen myös miettinyt että vanhempieni epäterve suhtautuminen asiaan vaikutti ja heidän vanhanaikaiset käsitykset siitä että parisuhde jotenkin muka suojelee automaattisesti naista kaltoinkohtelulta ja vaaroilta.
Vierailija kirjoitti:
On Pertillä taas jutut.
Tarinaa pukkaa, lasta ei ole.
Mut jännä että hänen mielikuvituslapsensa on v a j a k k i.
Viimeinen kappale, jossa ap kirjoittaa siitä, että osa opiskelijoista on yksinäisiä, pitää paikkansa. Muistan, kun tulin Helsinkiin opiskelemaan. Asuin Domuksen asuntolassa Hietaniemen hautausmaan laidalla. Ajauduin yksinäisyyteen osin ristiriitaisten odotusten takia. Monesti tuijotin ikkunasta Hietaniemen hautausmaata ja ajattelin, että tällaista se nyt on parikymppisen elämä.
Mun lapsi muutti naapurikaupunkiin opiskelemaan. Asuu siellä vuokramurjussa kaiken maailman viheltäjien kanssa. Välillä pelottaa, kun on aika levotonta, mutta lapsi on onneksi kotoisin samankaltaisesta lähiöstä, niin osannee välttää ongelmatilanteet, eikä ryypiskele tai ainakaan liiku yksin, jos ryypiskeleekin.
Yksinäistähän siellä hänellä on, onneksi on edes koulu missä käydä. Kaupunki on kyllä tosi viihtyisä noin muuten. Aika usein soittelee ja tulee mun luokse viikonloppuisin, ellei ole poikaystävän luona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiltti kotityttö muuttui täysin, kun pääs irtautumaan opiskelee yliopistoon kodistaan. Näyttää vähintään noita-akalta ihan överiks menneen muodonmuutoksen takia.
Ap se jaksaa jankuttaa samaa provoaan ties monettako kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samassa tilanteessa kuin tyttäresi. Oon nyt vikaa vuotta lukios ja ens vuonna haen yliopistoon. Oon jo vuosia haaveillut omillaan asumisesta ja muuttamisesta toiseen kaupunkiin.
Jossain vaiheessa tyttäresi on kuitenkin pakko muuttaa kotoa pois. Vanhempien luona hän ei saa uusia opiskelukavereita ja saattaa syrjäytyäkin.
Trollihan tämä on, mutta on aivan totta että jos on mahdollisuus ja hyvät välit perheen kanssa, niin kotona asuminen opintojen aikana kannattaa. Ensiksikin se opintolaina, jos vain mahdollista niin sen ottamista kannattaa välttää, sillä nykymaailmassa ei ole mitään takeita että pääsisit opiskelujen jälkeen töihin ja pystyisit maksamaan sitä lainaa takaisin. Ja jos töiden tekoa lainarahan sijaan miettii, niin työllisyystilanne on muutenkin todella huono, ja erityisesti opiskelijakaupungeissa on kilpailun vuoksi todella hankalaa saada mitään opiskelijalle sopivaa työtä, eli osa-aikaisesti sellaista johon ei vaadita sen kummempaa koulutusta. En muista enää tarkkaa summaa, mutta opintotuki on noin 300e kuussa, eli siihen on pakko saada lisärahoitusta jostain, oli se sitten laina, työ, vanhemmat tai säästöt, mutta pelkällä tuella ei elä jos mielii vuokra-asunnossa asua.
Ja lisäksi vielä se sosiaalinen elämä. Läheskään kaikkien opiskeluajat eivät ole kuin jossain elokuvassa, vaan on ihan oikeasti todella paljon yksinäisiä opiskelijoita. Ja ei, älkää tulko jankuttamaan mistään kimppakämpistä tai soluista. Suurimmalle osalle sellainen olisi täyttä helvettiä, ei ole mitään takeita millaisia ihmisiä sinne tulee ja millaisilla elintavoilla. Eikä niitä soluja edes ole tietääkseni juurikaan tarjolla. Ja vaikka asuisikin solussa tai kimppakämpässä, ei se opintotuki riitä edes siinä elämiseen.
Aivan turhaa astua velkahelvettiin vain muodon vuoksi. Opiskelukavereihin voi tutustua ja opiskelijatapahtumiin osallistua vaikka asuisikin toisella paikkakunnalla. Opiskeluaika on kuitenkin melko lyhyt, niin sen jälkeen ehtii kyllä hyvin muuttaa omilleen kun pystyy oikeasti itse sen kustantamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varjele tyttäresi viattomuutta!
Hänen ikäisillään pojilla on vain yksi asia mielessä!
Hei 1800-luku soitti että voisit palata takaisin.
Ps. Sama se niillä tytöilläkin on mielessä ja hyvä niin! Kuuluu nuoruuteen ja se eletään vain kerran.
Ilman sitä yhtä asiaa kukaan ei olisi syntynyt.
Tämän oli pakko olla huumoria, parodiaa, sarkasmia tai sitten vain 0/5 provo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fuksivuonna perhetytöstä tuli biletyttö.
Äidin neuloma villapusero vaihtui biletoppiin.
Opiskelijabileissä oli lähentymistä poikien kanssa...
Alkoholia ja villiä musiikkia
Äidin varoitukset unohtuivat...
Yksiön vuokraisäntä sopi vuokranmaksusta innovatiivisella tavalla...
Tiukkaan opiskelijabudjettiin tuli helpotusta sisällöntuotannosta "Vain Tuulettimet" -sivustolla...
Ajanvietteeksi tuli jokin sokeritreffeiksi kutsuttu harraste... leipomistakohan lienee.
Ihan varovasti tälle trollille kerron, että nyt mahdolliset etäopinnot voivat jo ensi syksynä olla pakollisia lähiopintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap unohti mainita, että tytär voisi opiskelupaikkakunnalla tavata jonkun pojan/miehen, joka veisi tytön huonoille teille. Ties mitä viaton tytär vielä joutuisi kokemaan. Paras siis pitää tämä neitokainen lähellä äitiä. Tytär voi olla asiasta kuitenkin eri mieltä.
Tulee kahlittu olo tällaisissa perheissä.
Ylisuojelusta on ollut kaikkea muuta paitsi hyötyä itselleni.
Näköalattomuutta, masentuneisuutta, itsetuhoisia ajatuksia, itsevihaa. Oma maailma tuntuu rajoitetulta. Kokee, että vapautta ei ole, ja se vasta tekeekin olon tyhjäksi. Kaikki on vanhempiin liitoksissa.
Mutta samaan aikaan sitä on niin toivoton tapaus, että pienet perusasiatkin ylikuormittavat. Kaupassa käynti yksin on pelottavaa, sitä on turvaton olo kävellä yksin kadulla. Ihmisten kanssa menee lukkoon, on kankea. Ei ole yhtään ystäviä, mutta kuitenkin epämiellyttävää menneisyyttä joidenkin ihmisten kanssa. Hiljaisuus on aina ollut parempi vaihtoehto kuin ongelmista puhuminen.
Autismiyhteisöistä olen hakenut vertaistukea, vaikka en tiedä, onko minulla sellaista.
Mutta pikkuhiljaa olen tehnyt asioita, jotka ovat lisänneet mahdollisuuttani itsenäisyyteen, ja eräs asia on lisännyt mahdollisuutta todella paljon, mutta pitäisi vain valjastaa se käyttöön takaisin. Mutta sen olemassaolo on jo suuri harppaus.
Mutta toivoton olo välillä kieltämättä. Lohduttaudun sillä, että monet ihmiset samassa tilanteessa olisivat menettäneet jo järkensä.
Todella paljon voi opiskella etänä
Odotan tyttärien saapuvan tänne opiskelemaan
T: setämies
Vierailija kirjoitti:
Miksi tätä on alanuoletettu?
Tuskin sentään mitään nuoltu ole. Mutta ehkä tytär nuolettaa itseään yliopiston pojilla sitten kotoa päästyään.
Aloitus lienee provo, mutta tämä on oikeasti totta: Tiedän tapauksen, jossa muualta muuttaneella opiskelijalla tuli opiskelupaikkakunnallaan fuksisyksynä niin kova koti-ikävä, että opintojen keskeyttäminen oli todella lähellä.