Ahdistaa käydä seurakunnan tapahtumissa

Älä ahdistu moisesta. Voit sanoa aivan rehellisesti että et jaksa. Voi olla että kysyy, koska haluaa huomioida sinut. Joku toinen voi kokea tuon positiivisena, että minua pyydetään mukaan.

Eroakirkosta.fi

Vierailija kirjoitti:

Älä ahdistu moisesta. Voit sanoa aivan rehellisesti että et jaksa. Voi olla että kysyy, koska haluaa huomioida sinut. Joku toinen voi kokea tuon positiivisena, että minua pyydetään mukaan.

Ihan samaa mieltä! Joku yksinäinen voi ilahtua kun pyydetään mukaan. Ja joku toinen voi kohteliaasti sanoa, ettei jaksa. Mitäs ahdistumista siinä on? 
 

Mulle taas kukaan ei koskaan puhu mitään, ihan kuin en olisi olemassakaan. En tiedä jaksanko enää käydä tuollakaan.

Porvoon kirkossa?

Vierailija kirjoitti:

Mulle taas kukaan ei koskaan puhu mitään, ihan kuin en olisi olemassakaan. En tiedä jaksanko enää käydä tuollakaan.

Sama juttu, olen kuin ilmaa kaikille. Onneksi Jumala näkee ja tuntee minut. 🙏 

Mulle joskus diakoni ei puhunut mitään, ei edes katsonut. Ei kysynyt kuka olen, kaveriltani kysyi kaikenlaista, kun vierekkäin istuttiin. Olin ihan kummissani, jätin pois käynnit. Ap:lle sanoisin, että sanot vain ettet jaksa. Jaksamisesi kuuluu vain sinulle, ei näille tekipyhille ihmisille.

Ymmärrän sinua ap. Itse otin nokkiini vielä vähemmästä. Olen liikuntarajoitteinen, mutta omatoiminen. Vuosia sitten kävin viimeksi tavallisessa jumalanpalveluksessa. Kun tulin viimeisenä ulos kirkkosalista, oli seurakuntasalissa jo kahvittelu käynnissä. Lähdin menemään ulko-ovea kohti. Silloin joku tuli vierelleni ja pyysi tulemaan kahville. Sanoin Ei kiitos. Hän jatkoi vaan, että on kahvia ja pullaa ja juttuseuraa. Sanoin uudestaan Ei kiitos ja kävelin ulos. Suutuin siitä, että en saanut kulkea rauhassa omissa ajatuksissani, ja että oletettiin minun kaipaavan vieraiden ihmisten juttuseuraa. En kaipaa, enkä ole enää jumalanpalveluksiin mennyt.   Seuraan palveluksen joka sunnuntai telkusta. Istun mukavasti omassa tuolissani, laulan hiljaa virret telkun tahtiin. Saan keskittyä kuuntelemaan sanaa.

Näin on hyvä minulle. 

Tässä ketjussa: niin tai näin, niin aina väärin päin 🤡

Kukaan ei tule Jumalanpalveluksen jälkeen kyselemään johonkin töihin.

Oikea Jumalan seurakunta ei ole kuvaamasi kaltainen. 
”Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.”

Etsi se oikea, jossa asuu Pyhä Henki.

Ongelmaan on varsin yksinkertainen ratkaisu.

Älä mene seurakunnan tapahtumiin.

Mitäs sitä itseään syyttä kiusaamaan.

Et myöskään tarvitse noita tapahtumia suhteeseesi Jumalan kanssa. Se on henkilökohtainen suhde.

Ei kirkon, ei pappis-säädyn, ei dogmaattisten uskontojen, ei raamatun, ei koraanin, ei minkään tälläisen orjuttavan aspektin vaan vain ja ainoastaan sinun ja Jumalan.

Minua mikään niin vapauta ja rentouta kaikesta  arjen ja elämän kiemuroista , kun käynti Seurakunnan tilaisuuksissa.

Oon kyllä monille kavereilleni kertonut, että joo, mä käyn terapiassa 🤭... Sit kerron että käyn Seurakunnan tilaisuuksissa kun elämä ahdistaa tai huolet vaivaavat. Mut ei kaikki mun kaverit tiedä tätä. Intin jälkeen kävin silloin tällöin ja nykyään  muuraman kerran vuodessa. Missään ei oo niin avoin ja vapauttava ilmapiiri kuin kirkossa !  Se on vaan todella  vapauttava ja lämmin tunne siellä.