Mitä tekisin tuon kissan kanssa?

Kysyitkö edes tosissasi??

varmasti kärsii.



ÄLÄ AJATTELE ITSEÄSI, ettet haluaisi kokea luopumisen tuskaa, vaan ajattele kissaasi, lopeta sen kärsimykset.sillä on jo todella pitkä elämä takana. anna sen mennä jo. eli lopeta se.

Raasu on ihan selvästi väsynyt ja sen aika on tullut. Se on varmaan ollut kiltti ja rakastava lemmikki. Sinun tehtäväsi on nyt osoittaa sille rakkautta takaisin ja viedä se viimeiselle piikille.



Jaksamista AP!



t. toinen vanhan kissan omistaja

hänelle luopuminen on niin rankkaa.

eläinlääkärin kanssa, mitä mieltä hän on. Luulen kyllä, että kaikista parasta kissalle olisi, jos pääsisi jo tuskistaan.

Kai mies kuitenkin näkee, että luopumisen aika on käsillä ihan pian? Jos kissan kuolema tapahtuu kovin dramaattisesti (kissalle tulee kovat tuskat esim. yöllä kun lääkäriä on hankala saada), sitä traumaattisempaa se tulee olemaan miehelle. Ja sitä hankalampi hänen on olla asian kanssa jälkeenpäin.

ja kiitos teille jotka annoitte vinkkejä!



(Syttelijät ja minun haukkujat varmaan jo häpeävätkin tällä hetkellä eli ei heille muuta.)

saada eläinlääkäri käymään kotonakin.. Joillekin se kissan kuljettaminen jne stressaaminen voi olla liikaa. Mutta kotioloissa asia helmpompi.



Meiltä lopetettiin 22-vuotias kissa, jolla oli lähes samanlaisia oireita ollut.. Onhan se kamalaa kun kissavielä kuitenkin kehrää ja "nauttii" osittain elämästä. En itse tehnyt meidän kissan lopetuspäätöstä, en varmaan olisi pystynyt.

Kissalta henki pois. Älkää hankkiko uutta eläintä - ne eivät ole teitä varten.

pystynyt tekemään lopettamispäätöstä. Kävimme eläinlääkärissä ja tämä antoi jotain vahvempaa (?) särkylääkettä, johon kissa sitten ilmeisesti kuoli pari päivää myöhemmin kotona.



En tiedä, oliko tuo sattumaa vai antoiko eläinlääkäri tarkoituksella ns. "helpottavan piikin", mutta kissalle ja meille ratkaisu oli paras mahdollinen.



Kissa sai kuolla rauhassa ja kivuttomasti kotona perheen keskellä.

Raahasitte kissan vielä eläinlääkäristä kotiin kuolemaan kahdeksi päiväksi. Eikö se vaan pitkittänyt kuolemaa.

Ap, vie kissa piikille tai vielä parempi jos pyydät eläinlääkärin kotiin kissaa katsomaan.

Samanikäinen oli meidän kissamme. Naukui ruokakupin ääressä. Vein lääkäriin kun takajalat alkoi pettää. Oli liian myöhäistä, munuaiset olivat antaneet jo periksi.

Lopetus on tuskallista, mutta vielä tuskallisempaa kissan on kärsiä, se on eläinrääkkäystä.

ajattelemaan myötätuntoisesti kissaasi kohtaan. Tuon ikäisellä ja noilla oireilla kissasi ei luonnollisesti ole terve. Olisiko oikeasti aika luopua kissasta vai odottaa että se todella kärsii ihan loppuun asti?



Minä veisin kissan eläinlääkärille lopetettavaksi. Lääkkeillä voidaan lievittää joitain oireita mutta onko se oikeasti sen arvoista.

Tein itse lopullisen päätöksen rakkaan kissani kohtalosta viitisen vuotta sitten. Se oli hirveää. Kissani vieläpä näytti ihan terveeltä ulos päin, mutta se sairasti vaikeaa sydänsairautta, joka olisi aiheuttanut kovat tuskat,jos sen sydämestä olisi lähtenyt veritulppa esim. raajoihin. JOs tämä olisi tapahtunut viikonloppuna,kissani olisi kitunut tuskaansa kirkuen kuoliaaksi.



Olimme hoitaneet kissan sairautta lääkkeillä jo lähes vuoden, ja se oli hyväkuntoisen oloinen ja näköinen. Kävimme noin kerran kuukaudessa eläinlääkärillä ultraamassa sen sydämen nähdäksemme oliko sydämen kautta normaalia hitaammin virtaava veri muodostanut lähdössä olevan veritulpan.



Jotenkin jo lääkäriin lähtiessä tiesin, että tulppa löytyy. Ja näin myös kävi. Lääkäri sanoi, että tulppa voi pysyä paikoillaan tunnin, viikon tai kuukauden, mutta lopulta se lähtee liikkkeelle. Ja se tietäisi kissalle tuskaa, paljon tuskaa.



Mieheni oli tukenani, mutta koska kissa oli minun, oli myös päätös minun. Hyvästelin rakkaan ystäväni ja kerroin sille rakastavani sitä ja pyysin sitä antamaan minulle anteeksi.



Lääkäri antoi kissalleni rauhoittavan lääkkeen, otin kissan syliini ja tunsin miten se rentoutui ja rauhoittui. Se nukahti. Tunsin sen sykkeen muuttuvan hitaaksi ja epäsäännölliseksi. Sitten lääkäri antoi toisen ruiskeen, joka lopetti Akun elämän.



Menimme kotiin, kissani haudattiin puutarhaamme. Itkin silmät päästäni ja join itseni humalaan. Ajattelin, että otan itse mieluummin tuskan kannettaavakseni kuin annan ystäväni kokea sitä.



Teidän kissanne luultavasti kärsii. Sinun ja miehesi pitää puhua asiasta eläinlääkärin kanssa. Jos kissalla on tuskia tai niitä on lähiaikoina tulossa, on miehesi estettävä kissan kärsimykset ja armahdettava se. Kutsukaa eläinlääkäri teille kotiin, ettei ystävänne viimeiseksi tuntemukseksi jää lääkäriin menemisen aiheuttama pelko ja stressi.



Miehellesi terveisiä: Sinun on oltava vahva. Se on kamalaa, minä tiedän. Mutta ole silti, kissaystäväsi takia.



Halaus teille kaikille, myös kissalle.



Se on