Lue keskustelun säännöt.
Pelkään sosiaalisia tilanteita, kysy minulta mitä tahansa
Kommentit (21)
Mistä se alkoi? Onko luonnekysymys vai onko tapahtunut jotain pelottavaa? Kuinka vanha olit kun huomasit /muut huomasivat? Liittyykö pelko siihen, paljonko ihmisiä on paikalla? Onko eroa, jos kyseessä ovat tutut vai tuntemattomat / uudet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin pelkään . Olin arka jo lapsena. Tää ei oo lähtenyt juuri mihinkään vaikka olen nyt jo 34-vuotias. Olen silti arka. Ja olen poistunut epämukavuusalueelta monia kertoja.
Vierailija kirjoitti:
Mistä se alkoi? Onko luonnekysymys vai onko tapahtunut jotain pelottavaa? Kuinka vanha olit kun huomasit /muut huomasivat? Liittyykö pelko siihen, paljonko ihmisiä on paikalla? Onko eroa, jos kyseessä ovat tutut vai tuntemattomat / uudet?
En ole ikinä ollut kovin sosiaalinen ihminen, joten olettaisin luonteeni olevan yksi sen osasyy. En ole kokenut mitään ns. traumaattista elämässäni. Huomasin sen about yläkoulussa, jätin välistä tunteja varsinkin jos niissä piti pitää joitain esitelmiä tai työskennellä (satunnaisissa) ryhmissä. Pelkoon liittyy juurikin ihmisten määrä, ja mahdollisuus joutua huomatuksi ja tuomituksi. Olen ihan okei tuttujen seurassa suurimmasta osasta tapauksista. Tuntemattomien kanssa tilanne tuntuu suorastaan kidutukselta ja tulee esiin varsinkin fyysisesti: punastun, kädet tärisevät ja kuulostan kuin olisin purskahtamassa itkuun. Vihaan varsinkin tuota viimeistä. Hyvin nolostuttavaa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Minäkin pelkään . Olin arka jo lapsena. Tää ei oo lähtenyt juuri mihinkään vaikka olen nyt jo 34-vuotias. Olen silti arka. Ja olen poistunut epämukavuusalueelta monia kertoja.
Harmillista kuulla. Miten se yleensä ilmenee sinulla? Ap
Oliko punastelua lapsena? Ilkuttiinko siitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin pelkään . Olin arka jo lapsena. Tää ei oo lähtenyt juuri mihinkään vaikka olen nyt jo 34-vuotias. Olen silti arka. Ja olen poistunut epämukavuusalueelta monia kertoja.
Harmillista kuulla. Miten se yleensä ilmenee sinulla? Ap
Hikoilen ja olen ahdistunut ja jännittynyt sosiaalisissa tilanteissa. Minulle on sanottu monesti ihan julkisesti että "relaa nyt vähän" tai "Miksi jännität" tai että "onko sulla kaikki hyvin" tai että "sun pitää ottaa yksi kalja että rentoudut!" Mä en osaa edes enää sanoa miksi jännitän, uskon että taustalla jotain nepsy piirteitä ja hermosto jotenkin menee automaattisesti jännitysmoodiin jossain tilanteissa. Tähän nuorempana kokeiltiin erilaisia lääkityksiä mutta ne aiheutti taas muista sivuoireita ja eivät käyneet itselleni. Joidenkin ihmisten seurassa taas jännitän enempi ja joidenkin seurassa en juuri ollenkaan (yleensä kahdenkeskinen tilanne). Voi olla myös kyse siitä etten ole sinut itseni kanssa tai huono itsetunto. Näitäkin koittanut treenata, mutta ei nyt niin paljon apua...
Lähtisitkö kanssani siedätyshoitoon? Siis Stadin yöhön pörräämään. Olisiko idea mielenkiintoinen vai kauhistuttava?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oliko punastelua lapsena? Ilkuttiinko siitä?
En ole ap, mut oli. Pulpettikaveri sitten sanoi, et kyllä häntäkin.
....
Vuosia myöhemmin. Istuin joskus aamulla baarissa, isää ei huvittanut baariin lähtö, "ajoi" sitten minut. Menin, kuuntelin hänen kavereittein juttuja: yhtä niistä härnäsivät, hän siihen: minä en istu pilkkaajien pöydässä. Lähti vessaan. Tuli takaisin, tiskin kautta, kaljatuoppi mukana. Nauroi tullessaan. :)
(savokainuulaista huumoria).
Ajatteletko ja analysoitko sosiaalisia tilanteita sen jälkeen kuin ne on tapahtunut?
Minulla on tätä ja pelkään aina mokanneeni jotain. En tiedä mihin se liittyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oliko punastelua lapsena? Ilkuttiinko siitä?
On ollut lapsesta saakka, en nyt tiedä ilkkumisesta. Ehkä pari kertaa kaverit (koko elämän aikana vain pari ihmistä joita pidän kavereina) on maininnut siitä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ajatteletko ja analysoitko sosiaalisia tilanteita sen jälkeen kuin ne on tapahtunut?
Minulla on tätä ja pelkään aina mokanneeni jotain. En tiedä mihin se liittyy.
Kyllä ja tunnen häpeää :( ja voi olla kuukausia mielessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin pelkään . Olin arka jo lapsena. Tää ei oo lähtenyt juuri mihinkään vaikka olen nyt jo 34-vuotias. Olen silti arka. Ja olen poistunut epämukavuusalueelta monia kertoja.
Harmillista kuulla. Miten se yleensä ilmenee sinulla? Ap
Hikoilen ja olen ahdistunut ja jännittynyt sosiaalisissa tilanteissa. Minulle on sanottu monesti ihan julkisesti että "relaa nyt vähän" tai "Miksi jännität" tai että "onko sulla kaikki hyvin" tai että "sun pitää ottaa yksi kalja että rentoudut!" Mä en osaa edes enää sanoa miksi jännitän, uskon että taustalla jotain nepsy piirteitä ja hermosto jotenkin menee automaattisesti jännitysmoodiin jossain tilanteissa. Tähän nuorempana kokeiltiin erilaisia lääkityksiä mutta ne aiheutti taas muista sivuoireita ja eivät käyneet itselleni. Joidenkin ihmisten seurassa taas jännitän enempi ja joidenkin seurassa en juuri ollenkaan (yleensä kahdenkeskinen tilanne). Voi olla myös kyse siitä etten ole sinut itseni kanssa tai huono itsetunto. Näitäkin koittanut treenata, mutta ei nyt niin paljon apua...
Kuulostaa tutulta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Lähtisitkö kanssani siedätyshoitoon? Siis Stadin yöhön pörräämään. Olisiko idea mielenkiintoinen vai kauhistuttava?
En ole ikinä ollut missään kylillä venymässä yöllä, ajatuskin tuntuu hirveältä. En osaisi suunnistaa, pelkäsin varmaankin jokaista vastaantulevaa. Joten ei kiitos. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse pelkään sosialistisia tilanteita, siksi välttelen saastaisia demareita.
Vierailija kirjoitti:
Ajatteletko ja analysoitko sosiaalisia tilanteita sen jälkeen kuin ne on tapahtunut?
Minulla on tätä ja pelkään aina mokanneeni jotain. En tiedä mihin se liittyy.
Joo, ennen kesken ja jälkeen. Voin kertoa ajatusprosessini.
Ennen: älä sano mitään outoa, puhu normaalisti, älä takeltele.
Kesken: missä vaiheessa tässä pitäisi puhua, pakko miettiä sanottava läpi jotain pari kertaa ennen kuin sanon edes mitään jotta saan sanottavan sitten jotenkin ymmärrettävästi ulos suusta.
Jälkeen: miksi sanoin tuon tuolleen/tuolla äänellä, sanoin varmasti jotain väärin.
Ap
Oletko kokeillut huivia, tummia laseja, villapaitaa tai jokin este väliinne?
Vierailija kirjoitti:
Oletko kokeillut huivia, tummia laseja, villapaitaa tai jokin este väliinne?
Miten huivi tai villapaita auttaisi? Lasit ymmärrän, mutta nyt talven lähestyessä en viiti käyttää niitä varsinkaan sisätiloissa, koska näyttäisin hoopolta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Lähtisitkö kanssani siedätyshoitoon? Siis Stadin yöhön pörräämään. Olisiko idea mielenkiintoinen vai kauhistuttava?
En ole ap mutta miten tämä mielestäsi auttaa? Yöllä ja baareissa on pimeää muutenkin, siellä ei punastumiset näy ja juuri sen näkyminen on se suurin ongelma. Tajuan kyllä että etsit vain seuraa, onhan sellainen ujo punasteleva nainen jokaisen unelma.
Olen kärsinyt sosiaalisesta fobiasta koko ikäni, yläasteella/lukiossa välillä lintsasin jos tiesin että jotain puhe-esiintymistä tai ryhmätöitä, kun ahdisti niin paljon. Joskus sellaiseen kuitenkin väkisinkin jouduin missä piti luokan edessa jokin esitys pitää ja ideana oli että kaikki luokkalaiset arvosteli + opettaja lapulle. Tietenkään ei esitys mennyt hyvin, kun jännitin niin älyttömästi.. Noh, vasta illalla uskalsin lukea laput ja luokkakavereilta oli onneksi ihan neutraaleita/ok-arvosteluita, mutta sitten kun luin opettajan lapun niin järkytyin, käytännössä haukkui lapulla minut maanrakoon! Jäi kyllä traumat sen jälkeen esiintymiseen, ois voinut edes vähän kannustaa. Nyt aikuisena, lähes 50v, edelleen kärsin samoista ongelmista, sentään työelämässä pystyn olemaan, tosin etätöissä lähinnä, mutta välillä täytyy uskaltautua palavereihin ja työmatkoihin.. ne pelottaa jo etukäteen ja vie yöunet. Ja pitkään jää vaivaamaan nämä tilanteet kun hävettää aina niin paljon ujouteni ja se että en vaan osaa olla normaali..
Asiallisia kysymyksiä, siis. Ap