Pelkään sosiaalisia tilanteita, kysy minulta mitä tahansa

Vierailija kirjoitti:

Asiallisia kysymyksiä, siis. Ap

Mitä odotat tämän palstan tasolta?

Vierailija kirjoitti:

Lähtisitkö kanssani siedätyshoitoon? Siis Stadin yöhön pörräämään. Olisiko idea mielenkiintoinen vai kauhistuttava?

Stadion yöhön pörräämään? Älä hulluja puhu! Ap:llä olisi pitänyt olla kasvattaja, joka sanoo: ,,Kaikille se tunne luokan edessä on inhottava kun pitää pitää esitelmä, mutta siihen tottuu. Mitä pidemmälle käyt koulua, sitä enemmän tulee esiintymisiä. Esimerkiksi joku projekti / ryhmätyö on esiteltävä kun se on tehty, ja yleisö jopa kyselee siitä kaikenlaista. . Lisäksi, oli työllisyystilanne mikä hyvänsä, on vaikea saada hyvää työpaikkaa, jos antaa pelolle vallan eikä uskalla avata suutaan. Jokainen joskus punastuu ja kädet hikoavat ja polvet tuntuvat pettävän. Siitä pääsee yli kun harjoittelee.‘‘

Luulen, että pehmovanhemmat ovat monen tällaisen pelon takana: Kun kaikki ei lapsen mielestä ole kivaa tai helppoa, mitään ei vaadita ja voi lintsata koulusta - vihoviimeistä pakoilua ! 
 

Vierailija kirjoitti:

Olen kärsinyt sosiaalisesta fobiasta koko ikäni, yläasteella/lukiossa välillä lintsasin jos tiesin että jotain puhe-esiintymistä tai ryhmätöitä, kun ahdisti niin paljon. Joskus sellaiseen kuitenkin väkisinkin jouduin missä piti luokan edessa jokin esitys pitää ja ideana oli että kaikki luokkalaiset arvosteli + opettaja lapulle. Tietenkään ei esitys mennyt hyvin, kun jännitin niin älyttömästi.. Noh, vasta illalla uskalsin lukea laput ja luokkakavereilta oli onneksi ihan neutraaleita/ok-arvosteluita, mutta sitten kun luin opettajan lapun niin järkytyin, käytännössä haukkui lapulla minut maanrakoon! Jäi kyllä traumat sen jälkeen esiintymiseen, ois voinut edes vähän kannustaa. Nyt aikuisena, lähes 50v, edelleen kärsin samoista ongelmista, sentään työelämässä pystyn olemaan, tosin etätöissä lähinnä, mutta välillä täytyy uskaltautua palavereihin ja työmatkoihin.. ne pelottaa jo etukäteen ja vie yöunet. Ja pitkään jää vaivaamaan nämä tilanteet kun hävettää aina niin paljon ujouteni ja se että en vaan osaa olla normaali..

Huh huh, tuollaisiako opettajat olivat ennen? Luojan kiitos en elänyt silloin. Minulla oli käyttäytyminen peruskoulussa aina ysi, ainoa syy miksi se ei ollut kymppi on ollut sosiaalisen kanssakäyntini puute. Varsinkin alakoulussa sain kuulla tästä (hienovaraisesti) opettajalta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiallisia kysymyksiä, siis. Ap

Mitä odotat tämän palstan tasolta?

Hyvä kysymys. Olin jopa yllättynyt siitä, että tämän aloituksen kommentit ovat olleet suurimmalta osalta asiallisia. Ap 

Miksei sulla oo lääkitystä kuin mulla samaan sairauteen ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähtisitkö kanssani siedätyshoitoon? Siis Stadin yöhön pörräämään. Olisiko idea mielenkiintoinen vai kauhistuttava?

Stadion yöhön pörräämään? Älä hulluja puhu! Ap:llä olisi pitänyt olla kasvattaja, joka sanoo: ,,Kaikille se tunne luokan edessä on inhottava kun pitää pitää esitelmä, mutta siihen tottuu. Mitä pidemmälle käyt koulua, sitä enemmän tulee esiintymisiä. Esimerkiksi joku projekti / ryhmätyö on esiteltävä kun se on tehty, ja yleisö jopa kyselee siitä kaikenlaista. . Lisäksi, oli työllisyystilanne mikä hyvänsä, on vaikea saada hyvää työpaikkaa, jos antaa pelolle vallan eikä uskalla avata suutaan. Jokainen joskus punastuu ja kädet hikoavat ja polvet tuntuvat pettävän. Siitä pääsee yli kun harjoittelee.‘‘

Luulen, että pehmovanhemmat ovat monen tällaisen pelon takana: Kun kaikki ei lapsen mielestä ole kivaa tai helppoa, mitään ei vaadita ja voi lintsata koulusta - vihoviimeistä pakoilua ! 
 

Pehmovanhempia minulla ei ollut, päinvastoin. Odotukset olivat aina hyvin korkealla, ja kyllä minua kuritettiin pariin otteeseen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Miksei sulla oo lääkitystä kuin mulla samaan sairauteen ?

En ole käynyt juttelemassa kenellekään asiantuntijalle, ns. "virallista" diagnoosia ei siis ole vaikka ongelmani on hyvin selvä. Ja jos saisin diagnoosin, en siltikään hankkisi lääkitystä. Minulla on jo ennestään riippuvuuksiin altistava persoona, enkä halua olla lääkeistä riippuvainen. Ja pelkään sivuvaikutuksia. Mieluummin kärsin tästä kuin joistain lääkkeiden aiheuttamista vaivoista. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin pelkään . Olin arka jo lapsena. Tää ei oo lähtenyt juuri mihinkään vaikka olen nyt jo 34-vuotias. Olen silti arka. Ja olen poistunut epämukavuusalueelta monia kertoja.

Harmillista kuulla. Miten se yleensä ilmenee sinulla? Ap

Hikoilen ja olen ahdistunut ja jännittynyt sosiaalisissa tilanteissa. Minulle on sanottu monesti ihan julkisesti että "relaa nyt vähän" tai "Miksi jännität" tai että "onko sulla kaikki hyvin" tai että "sun pitää ottaa yksi kalja että rentoudut!" Mä en osaa edes enää sanoa miksi jännitän, uskon että taustalla jotain nepsy piirteitä ja hermosto jotenkin menee automaattisesti jännitysmoodiin jossain tilanteissa. Tähän nuorempana kokeiltiin erilaisia lääkityksiä mutta ne aiheutti taas muista sivuoireita ja eivät käyneet itselleni. Joidenkin ihmisten seurassa taas jännitän enempi ja joidenkin seurassa en juuri ollenkaan (yleensä kahdenkeskinen tilanne). Voi olla myös kyse siitä etten ole sinut itseni kanssa tai huono itsetunto. Näitäkin koittanut treenata, mutta ei nyt niin paljon apua...

Otitko kaljan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei sulla oo lääkitystä kuin mulla samaan sairauteen ?

En ole käynyt juttelemassa kenellekään asiantuntijalle, ns. "virallista" diagnoosia ei siis ole vaikka ongelmani on hyvin selvä. Ja jos saisin diagnoosin, en siltikään hankkisi lääkitystä. Minulla on jo ennestään riippuvuuksiin altistava persoona, enkä halua olla lääkeistä riippuvainen. Ja pelkään sivuvaikutuksia. Mieluummin kärsin tästä kuin joistain lääkkeiden aiheuttamista vaivoista. Ap

Mulla mielialalääkitys ollut 30 vuotta, ei mitään sivuoireita. Kyllästyin pelkäämään, mieto cipramil. Lääkityksen aloitettua pystyn elämään normaalia elämää. Mun diagnoosi sosiaalisten tilanteiden pelko ja paniikkihäiriö. Suosittelen sullekin. Ikinä en lopeta lääkitysyä.