Kun läheiseni kuoli sairauteen, kysyi työkaveri, että oliko vakavakin sairaus
Miten sairaus voisi enää vakavampi olla kuin johtaa kuolemaan? Ihmiset ei ilmeisesti osaa enää ajatella. Minulta kysyttiin myös, oliko jotain merkkejä etukäteen, että voi tapahtua tällaista. Siis mitä ihmettä? Miksi joku tittsca utelee, oliko jotain merkkejä? Lieventääkö se jollain tavalla surua, jos on ollut merkkejä? Suru on surua. Ei se ole rationaalinen asia, että voih, Kyllå hän varmaan kuolee, enpä sure nyt kun tiedän. ”Otan osaa suruusi” riittäisi hyvin.
Kommentit (31)
Miksi päätät muiden puolesta miten pitää toimia? Ihminen saa olla törppö.
No on sairauksia joita ei pidetä vakavina vaikka niihin kuolee. Ja on läheisille ihan eri asia kuoleeko vuosien sairastelun jälkeen esim syöpään vaiko tuleeko kerralla tappava sydänkohtaus, joka on usein esim sepelvaltimotaudista johtuva. Keuhkosyöpää voi sairastaa useamman vuoden, äitini mies yli 10 vuotta jne
On se varmaan vähän eri asia tukehtua hengiltä kuin tipahtaa vaikka nopeasti aortan repeämiseen, joten eipä siinä kysymyksessä nyt mitään kovin ihmeellistä ollut.
Voihan vaikka flunssaan kuolla, ei se silti ole mielestäni vakava sairaus.
On kyllä ajattelemattomia ihmiset nykyään. Tunneäly ja muukin on tippunut alaspäin roimasti. Minulla oli myös aika rankka kevät. Menetin vakaviin sairauksiin äitini ja ystäväni. Rauha heille. Pääsivät kivuista pois. Surun kanssa vain pitää elää ja kyllä se helpottaa aikanaan. Lopulta tiedämme että jossain vaiheessa lähtö tulee meille kaikille aikanaan. Joskus siihen ei pysty varautumaan ja välillä taas pystyy. Otan osaa suruusi.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat idioooooottteja!
Juu, uskovat mitä vain 😉
Just tällaisten AP:n kaltaisten tyyppien takia ihmiset ei uskalla sanoa surevalle ihmiselle mitään.
Tikku kynnen alle ja siitä verenmyrkytyksen kautta mullan alle. Vakava vai ei?
Pelkkä toisten iloinen olemus voi tuottaa surevalle liikaa kärsimystä.
Vierailija kirjoitti:
Just tällaisten AP:n kaltaisten tyyppien takia ihmiset ei uskalla sanoa surevalle ihmiselle mitään.
Voi sanoa: otan osaa.
Hankala kuvitella, että ihmiset pahantahtoisuuttaan sanoisivat noin, vaikka toki sellaisiakin ihmisiä on olemassa. Hanlonin partaveitsi: ei pitäisi pahantahtoisuudella selittää sitä minkä voi selittää typeryydellä.
No onhan se voinut mennä vähän lukkoon että mitä nyt sanoa lohdutukseksi.. Itselleni oli tosi vaikea löytää kerran sanoja kun työkaverilta oli kuollut lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Just tällaisten AP:n kaltaisten tyyppien takia ihmiset ei uskalla sanoa surevalle ihmiselle mitään.
No voisiko sitä vähän miettiä, mitä sanoo, eikä töräytellä jotakin. Vanha ilmaisu, otan osaa, on ihan hyvä, jos muuta ei keksi.
Kun mieheni kuoli, ja kerroin siitä vastaan tulleelle tuttavalle, hän sanoi, että heilläkin on ollut aika rankka kevät, kun lapset ovat olleet koko ajan flunssassa.
Vierailija kirjoitti:
No on sairauksia joita ei pidetä vakavina vaikka niihin kuolee. Ja on läheisille ihan eri asia kuoleeko vuosien sairastelun jälkeen esim syöpään vaiko tuleeko kerralla tappava sydänkohtaus, joka on usein esim sepelvaltimotaudista johtuva. Keuhkosyöpää voi sairastaa useamman vuoden, äitini mies yli 10 vuotta jne
Mikä näistä ei siis mielestäsi ole vakava, en oikein ymmrätänyt. Syöpä, sydänkohtaus, sepelvaltimotauti vai keuhkosyöpä?
Vierailija kirjoitti:
No on sairauksia joita ei pidetä vakavina vaikka niihin kuolee. Ja on läheisille ihan eri asia kuoleeko vuosien sairastelun jälkeen esim syöpään vaiko tuleeko kerralla tappava sydänkohtaus, joka on usein esim sepelvaltimotaudista johtuva. Keuhkosyöpää voi sairastaa useamman vuoden, äitini mies yli 10 vuotta jne
Influenssaankin voi kuolla ja aivastamisesta voi neliraajahalvaantua, vaikka noita pidetään yleisesti varsin vaarattomina.
No kerroitko edes etukäteen, että läheiselläsi oli joku sairaus? Mistä hän voi tietää mihin läheisesti kuoli. Voi jäädä vaikka auton alle, vaikka sairasta isi parantumaton tai syöpää.
Vierailija kirjoitti:
No onhan se voinut mennä vähän lukkoon että mitä nyt sanoa lohdutukseksi.. Itselleni oli tosi vaikea löytää kerran sanoja kun työkaverilta oli kuollut lapsi.
Eihän siihen ole sanoja. Itse onneksi pidin suuni kiinni, en sanonut että voi kuule ymmärrän miltä susta tuntuu🥹
No oliko se vakava sairaus? Et edelleenkään kertonut sitä.
Ihmiset ovat idioooooottteja!