Lukioon lääkärin unelmilla ja vuosiksi kaupan kassalle?
Tiedän paljon vanhempia, jotka hehkuttavat, että lapsi meni lukioon ja hänestä tulee lääkäri, juristi tai jotain vastaavaa.
Sitten kyseinen lapsi pääsee nippa nappa ylioppilaaksi ja jää viettämään välivuotta tai välivuosia tehden hanttihommia kaupoissa ja muualla.
Samaan aikaan ammattikoulukaverit ovat opiskelleet ammatin, tienaavat hyvin omassa ammatissaan ja ovat voineet jatkaa opintojaan korkeakouluissa.
Miksi pitää mainostaa, että lapsi menee lukioon ja hänestä tulee lääkäri tai jotain vastaavaa?
Mikä sen älyttömämpää kuin mennä lukioon jollain 7–8:n keskiarvolla ja sitten päätyä vuosiksi kaupan kassalle? Ei se lukion käyminen ja sen jälkeen vuosien viettäminen välivuosilla hanttihommia tehden nosta statusta yhtään, vaikka aikaa kuluisi.
Kommentit (26)
Ammattikoulusta ei päädy ”varmasti jämäduuniin”, eikä lukio takaa keskiluokkaista elämää. Ammattikoulusta voi valmistua osaavaan, hyvin palkattuun työhön ja jatkaa korkeakouluun. Lukion jälkeen taas jatko-opiskelupaikka voi jäädä saamatta todistusvalinnalla todella helposti.
Jos pojat voivat kypsyä lukiossa ja löytää opiskelumotivaation, mikseivät myös ammattikoulussa? Fiksuja ja kannustavia kavereita löytyy molemmista. Nuoren tulevaisuutta ei ratkaise koulun nimi, vaan oma kiinnostus, osaaminen ja se, mitä hän tekee koulun jälkeen.
Lukion opinto-ohjauksessa on jotain pahasti pielessä. Tiedän tytön, joka oli A:n papereilla haluamassa lääkikseen. Siis... tuolla paperilla ei pääse edes hoitajakoulutukseen amkiin.
Vierailija kirjoitti:
Ammattikoulusta ei päädy ”varmasti jämäduuniin”, eikä lukio takaa keskiluokkaista elämää. Ammattikoulusta voi valmistua osaavaan, hyvin palkattuun työhön ja jatkaa korkeakouluun. Lukion jälkeen taas jatko-opiskelupaikka voi jäädä saamatta todistusvalinnalla todella helposti.
Jos pojat voivat kypsyä lukiossa ja löytää opiskelumotivaation, mikseivät myös ammattikoulussa? Fiksuja ja kannustavia kavereita löytyy molemmista. Nuoren tulevaisuutta ei ratkaise koulun nimi, vaan oma kiinnostus, osaaminen ja se, mitä hän tekee koulun jälkeen.
Ammattikoulussa oppii vain kittaamaan kaljaa. Ei sieltä löydy fiksua kaveriporukkaa, kun luokkakaverit eivät edes osaa lukea tai laskea. Maksuttoman koulutuksen Suomessa amikseen meneminen on järjetön valinta. Lukio ei takaa keskiluokkaista elämää, mutta amikseen joutumalla on ikuisesti sidottuna työväenluokkaan. Ylioppilaana yo-kokeita voi käydä korottamassa loputtomiin, mutta amiksesta on tosi vaikea ponnistaa yliopistoon, kun tarjolla on vain valintakoevalinta ja amis ei mitenkään valmenna siihen.
Unelmia saa ja pitää olla. Toki jos koulukeskiarvo on alle 9 ja lukiossakaan ei niitä älliä tullut kovin montaa, voi toki miettiä omien tavotteiden järkevyyttä. Kaupan kassalla tapaa kaikenlaisia ihmisiä, läpileikkaus suomalaisesta yhteiskunnasta, meistä suomalaisista. Kauniita, rikkaita, köyhiä, varkaita, lääkäreitä, pervoja, vaitonaisia, puheliaita. Tsemppiä elämääsi.
Lukio-opiskelu on ihan perusmeininkiä, ei mikään hehkutettu erikoissuoritus. Paitsi ehkä peheissä/suvuissa, joissa ei ole tapana mennä lukioon.
Vierailija kirjoitti:
Lukion opinto-ohjauksessa on jotain pahasti pielessä. Tiedän tytön, joka oli A:n papereilla haluamassa lääkikseen. Siis... tuolla paperilla ei pääse edes hoitajakoulutukseen amkiin.
Juu, kun jotkut vanhemmat 40-50 v luulee että se lukio pelkästään ja itsestään takaa paikan esim lääkikseen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukion opinto-ohjauksessa on jotain pahasti pielessä. Tiedän tytön, joka oli A:n papereilla haluamassa lääkikseen. Siis... tuolla paperilla ei pääse edes hoitajakoulutukseen amkiin.
Juu, kun jotkut vanhemmat 40-50 v luulee että se lukio pelkästään ja itsestään takaa paikan esim lääkikseen
🤣 Joo kyllä silloin 2005 ylioppilaslakki kourassa koputettiin konepajan toimarin oveen.
Vierailija kirjoitti:
Lukion opinto-ohjauksessa on jotain pahasti pielessä. Tiedän tytön, joka oli A:n papereilla haluamassa lääkikseen. Siis... tuolla paperilla ei pääse edes hoitajakoulutukseen amkiin.
Ei kai se opon vika ole! Jos,oppilas elää houreissaan. Tiedän peruskoulusta tyyppejä, jotka menevät amikseen ja kertovat sitten sieltä menevänsä lääkikseen, kun opo sanoi, että amiksesta pääsee lääkikseen. Onhan se tietenkin mahdollista, mutta on kova homma ottaa kiinni lukion biologia, pitkät matikka, fysiikka ja kemia. Onkohan opo edes noin sanonut, että amiksesta pääsee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ammattikoulusta ei päädy ”varmasti jämäduuniin”, eikä lukio takaa keskiluokkaista elämää. Ammattikoulusta voi valmistua osaavaan, hyvin palkattuun työhön ja jatkaa korkeakouluun. Lukion jälkeen taas jatko-opiskelupaikka voi jäädä saamatta todistusvalinnalla todella helposti.
Jos pojat voivat kypsyä lukiossa ja löytää opiskelumotivaation, mikseivät myös ammattikoulussa? Fiksuja ja kannustavia kavereita löytyy molemmista. Nuoren tulevaisuutta ei ratkaise koulun nimi, vaan oma kiinnostus, osaaminen ja se, mitä hän tekee koulun jälkeen.
Ammattikoulussa oppii vain kittaamaan kaljaa. Ei sieltä löydy fiksua kaveriporukkaa, kun luokkakaverit eivät edes osaa lukea tai laskea. Maksuttoman koulutuksen Suomessa amikseen meneminen on järjetön valinta. Lukio ei takaa keskiluokkaista elämää, mutta amikseen joutumalla on ikuisesti sidottuna työväenluokkaan. Ylioppilaana yo-kokeita voi käydä korottamassa loputtomiin, mutta amiksesta on tosi vaikea ponnistaa yliopistoon, kun tarjolla on vain valintakoevalinta ja amis ei mitenkään valmenna siihen.
Olet selkeästi vähän pihalla koulutusmahdollisuuksista. Yliopistoon voi päästä myös avoimen väylän kautta, eikä valintakoe ole ainoa vaihtoehto. Ammattikoulusta voi jatkaa AMK:hon ja sieltä edelleen soveltuvaan maisterikoulutukseen.
Meinaatko siis, että ammattikoulun, AMK:n ja maisteritutkinnon suorittanut on ikuisesti työväenluokkaa, mutta lukion käynyt, joka ei pääse jatko-opintoihin ja päätyy kaupan kassalle, kuuluu keskiluokkaan? Sekö lukion todistus lämmittää ja lennättää keskiluokkaiseksi?
Kaupan kassalla työskentelyssä ei ole mitään vikaa, mutta ajatus siitä, että toisella asteella tehty valinta määrää ihmisen koko loppuelämän, on aika absurdi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukion opinto-ohjauksessa on jotain pahasti pielessä. Tiedän tytön, joka oli A:n papereilla haluamassa lääkikseen. Siis... tuolla paperilla ei pääse edes hoitajakoulutukseen amkiin.
Juu, kun jotkut vanhemmat 40-50 v luulee että se lukio pelkästään ja itsestään takaa paikan esim lääkikseen
Ne ovat juuri tällaisten nippanappa peruskoulusta selvinneiden ’’amiksesta lääkikseen’’-oppilaiden vanhempia, joilla on itsekin ollut koulujen suhteen vähän niin ja näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukion opinto-ohjauksessa on jotain pahasti pielessä. Tiedän tytön, joka oli A:n papereilla haluamassa lääkikseen. Siis... tuolla paperilla ei pääse edes hoitajakoulutukseen amkiin.
Juu, kun jotkut vanhemmat 40-50 v luulee että se lukio pelkästään ja itsestään takaa paikan esim lääkikseen
Kyllähän se takaa, jos luonnontieteet (matematiikka, fysiikka ja kemia pitkinä ja biologian kaikki mahdolliset kurssit) ovat kymppejä ja ei haittaa, jos niistä kaikista vielä kirjoittaa l:n.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ammattikoulusta ei päädy ”varmasti jämäduuniin”, eikä lukio takaa keskiluokkaista elämää. Ammattikoulusta voi valmistua osaavaan, hyvin palkattuun työhön ja jatkaa korkeakouluun. Lukion jälkeen taas jatko-opiskelupaikka voi jäädä saamatta todistusvalinnalla todella helposti.
Jos pojat voivat kypsyä lukiossa ja löytää opiskelumotivaation, mikseivät myös ammattikoulussa? Fiksuja ja kannustavia kavereita löytyy molemmista. Nuoren tulevaisuutta ei ratkaise koulun nimi, vaan oma kiinnostus, osaaminen ja se, mitä hän tekee koulun jälkeen.
Ammattikoulussa oppii vain kittaamaan kaljaa. Ei sieltä löydy fiksua kaveriporukkaa, kun luokkakaverit eivät edes osaa lukea tai laskea. Maksuttoman koulutuksen Suomessa amikseen meneminen on järjetön valinta. Lukio ei takaa keskiluokkaista elämää, mutta amikseen joutumalla on ikuisesti sidottuna työväenluokkaan. Ylioppilaana yo-kokeita voi käydä korottamassa loputtomiin, mutta amiksesta on tosi vaikea ponnistaa yliopistoon, kun tarjolla on vain valintakoevalinta ja amis ei mitenkään valmenna siihen.
Olet selkeästi vähän pihalla koulutusmahdollisuuksista. Yliopistoon voi päästä myös avoimen väylän kautta, eikä valintakoe ole ainoa vaihtoehto. Ammattikoulusta voi jatkaa AMK:hon ja sieltä edelleen soveltuvaan maisterikoulutukseen.
Meinaatko siis, että ammattikoulun, AMK:n ja maisteritutkinnon suorittanut on ikuisesti työväenluokkaa, mutta lukion käynyt, joka ei pääse jatko-opintoihin ja päätyy kaupan kassalle, kuuluu keskiluokkaan? Sekö lukion todistus lämmittää ja lennättää keskiluokkaiseksi?
Kaupan kassalla työskentelyssä ei ole mitään vikaa, mutta ajatus siitä, että toisella asteella tehty valinta määrää ihmisen koko loppuelämän, on aika absurdi.
Avoimen väylän paikkoja on tosi vähän ja vain rajatuille aloille, joten kilpailu on tosi kovaa ja väyläopinnoista joutuu vielä maksamaan. Myös amkin jälkeen maisteriin hakeutuminen on haastavaa ja vaatii timanttisen keskiarvon. Vaikka polku jotenkin onnistuisikin, siinä hukkaa elämästään kuusi vuotta kognitiivisesti vähemmän kyvykkään aineksen kanssa, kun olisi voinut suoraan mennä lukioon ja siitä yliopistoon.
Miksi haluat lääkäriksi? Siksi, että haluat komean uran ja paljon rahaa?
Vai siksi, että haluat auttaa kaikenlaisia ihmisiä, kuten vammaisia, vanhuksia, päihdeongelmaisia, psyykkisesti sairaita, rikollisia ym.?
Olin ahkera koulussa. Osittain oli helppoa, mutta olin ahkera monissa aineissa silti, vaikka se oli työlästä. Koulu meni mukavammin niin kuin armovitosilla keikkumalla, ja oppi paremmin asioita.
Työllisyyden kannalta parempi tilanne on niillä, jotka pinnasivat, saivat päättötodistuksen keskiarvoksi 5 ja pääsivät sillä ainoastaan laitoshuoltajakoulutukseen.
Ainoastaan matematiikan opiskelu koulussa auttaa työllistymään, ja sekin vain jos onnistuu pääsemään sen avulla tiettyihin koulutuksiin. Lääkäreistö on pulaa, kauppakorkealaisia taas palkataan koska pomot ovat itse heitä. Kauppakorkeassa oppii kivasti vaikka tekemään mainoskanpanjoja, joissa ihmisille annetaan heti hajoavaa kiinalaista krääsää yrityksen logolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukion opinto-ohjauksessa on jotain pahasti pielessä. Tiedän tytön, joka oli A:n papereilla haluamassa lääkikseen. Siis... tuolla paperilla ei pääse edes hoitajakoulutukseen amkiin.
Juu, kun jotkut vanhemmat 40-50 v luulee että se lukio pelkästään ja itsestään takaa paikan esim lääkikseen
Miksi joku niin luulisi?
Nuoren elämässä saa ja pitää olla unelmia mutta jossain vaiheessa pitää olla myös realisti omien mahdollisuuksien suhteen. Pitää mennä siihen suuntaan mikä kiinnostaa oli kyse harrastuksesta tai opiskelusta koska muuten motivaatio loppuu jossain vaiheessa.
Jos yliioppilastodistuksella ei pääse opiskelemaan haluamaansa alaa niin pääsykokeessa näkee oman osaamisensa tason. Kun yrittää tosissaan niin usein on mahdollista päästä haluamalleen opintosuunnalle. Jos ei Suomessa pääse opiskelemaan niin se voi olla mahdollista ulkomailla. Elämä pitää vain ottaa omiin käsiin.
Omalta työpaikalta on yksi sairaanhoitaja opiskelemassa ulkomailla ja en epäile ollenkaan etteikö hän saa opintoja tehtyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ammattikoulusta ei päädy ”varmasti jämäduuniin”, eikä lukio takaa keskiluokkaista elämää. Ammattikoulusta voi valmistua osaavaan, hyvin palkattuun työhön ja jatkaa korkeakouluun. Lukion jälkeen taas jatko-opiskelupaikka voi jäädä saamatta todistusvalinnalla todella helposti.
Jos pojat voivat kypsyä lukiossa ja löytää opiskelumotivaation, mikseivät myös ammattikoulussa? Fiksuja ja kannustavia kavereita löytyy molemmista. Nuoren tulevaisuutta ei ratkaise koulun nimi, vaan oma kiinnostus, osaaminen ja se, mitä hän tekee koulun jälkeen.
Ammattikoulussa oppii vain kittaamaan kaljaa. Ei sieltä löydy fiksua kaveriporukkaa, kun luokkakaverit eivät edes osaa lukea tai laskea. Maksuttoman koulutuksen Suomessa amikseen meneminen on järjetön valinta. Lukio ei takaa keskiluokkaista elämää, mutta amikseen joutumalla on ikuisesti sidottuna työväenluokkaan. Ylioppilaana yo-kokeita voi käydä korottamassa loputtomiin, mutta amiksesta on tosi vaikea ponnistaa yliopistoon, kun tarjolla on vain valintakoevalinta ja amis ei mitenkään valmenna siihen.
Olet selkeästi vähän pihalla koulutusmahdollisuuksista. Yliopistoon voi päästä myös avoimen väylän kautta, eikä valintakoe ole ainoa vaihtoehto. Ammattikoulusta voi jatkaa AMK:hon ja sieltä edelleen soveltuvaan maisterikoulutukseen.
Meinaatko siis, että ammattikoulun, AMK:n ja maisteritutkinnon suorittanut on ikuisesti työväenluokkaa, mutta lukion käynyt, joka ei pääse jatko-opintoihin ja päätyy kaupan kassalle, kuuluu keskiluokkaan? Sekö lukion todistus lämmittää ja lennättää keskiluokkaiseksi?
Kaupan kassalla työskentelyssä ei ole mitään vikaa, mutta ajatus siitä, että toisella asteella tehty valinta määrää ihmisen koko loppuelämän, on aika absurdi.
Avoimen väylän paikkoja on tosi vähän ja vain rajatuille aloille, joten kilpailu on tosi kovaa ja väyläopinnoista joutuu vielä maksamaan. Myös amkin jälkeen maisteriin hakeutuminen on haastavaa ja vaatii timanttisen keskiarvon. Vaikka polku jotenkin onnistuisikin, siinä hukkaa elämästään kuusi vuotta kognitiivisesti vähemmän kyvykkään aineksen kanssa, kun olisi voinut suoraan mennä lukioon ja siitä yliopistoon.
Olet enemmän pihalla kuin ajattelinkaan. Et selkeesti seuraa mitä ympärilläsi tapahtuu ja mitä uudistuksia on tullut. Nykyään avoimrn opintoja saa opiskella ilmaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ammattikoulusta ei päädy ”varmasti jämäduuniin”, eikä lukio takaa keskiluokkaista elämää. Ammattikoulusta voi valmistua osaavaan, hyvin palkattuun työhön ja jatkaa korkeakouluun. Lukion jälkeen taas jatko-opiskelupaikka voi jäädä saamatta todistusvalinnalla todella helposti.
Jos pojat voivat kypsyä lukiossa ja löytää opiskelumotivaation, mikseivät myös ammattikoulussa? Fiksuja ja kannustavia kavereita löytyy molemmista. Nuoren tulevaisuutta ei ratkaise koulun nimi, vaan oma kiinnostus, osaaminen ja se, mitä hän tekee koulun jälkeen.
Ammattikoulussa oppii vain kittaamaan kaljaa. Ei sieltä löydy fiksua kaveriporukkaa, kun luokkakaverit eivät edes osaa lukea tai laskea. Maksuttoman koulutuksen Suomessa amikseen meneminen on järjetön valinta. Lukio ei takaa keskiluokkaista elämää, mutta amikseen joutumalla on ikuisesti sidottuna työväenluokkaan. Ylioppilaana yo-kokeita voi käydä korottamassa loputtomiin, mutta amiksesta on tosi vaikea ponnistaa yliopistoon, kun tarjolla on vain valintakoevalinta ja amis ei mitenkään valmenna siihen.
Olet selkeästi vähän pihalla koulutusmahdollisuuksista. Yliopistoon voi päästä myös avoimen väylän kautta, eikä valintakoe ole ainoa vaihtoehto. Ammattikoulusta voi jatkaa AMK:hon ja sieltä edelleen soveltuvaan maisterikoulutukseen.
Meinaatko siis, että ammattikoulun, AMK:n ja maisteritutkinnon suorittanut on ikuisesti työväenluokkaa, mutta lukion käynyt, joka ei pääse jatko-opintoihin ja päätyy kaupan kassalle, kuuluu keskiluokkaan? Sekö lukion todistus lämmittää ja lennättää keskiluokkaiseksi?
Kaupan kassalla työskentelyssä ei ole mitään vikaa, mutta ajatus siitä, että toisella asteella tehty valinta määrää ihmisen koko loppuelämän, on aika absurdi.
Avoimen väylän paikkoja on tosi vähän ja vain rajatuille aloille, joten kilpailu on tosi kovaa ja väyläopinnoista joutuu vielä maksamaan. Myös amkin jälkeen maisteriin hakeutuminen on haastavaa ja vaatii timanttisen keskiarvon. Vaikka polku jotenkin onnistuisikin, siinä hukkaa elämästään kuusi vuotta kognitiivisesti vähemmän kyvykkään aineksen kanssa, kun olisi voinut suoraan mennä lukioon ja siitä yliopistoon.
Kuusi vuotta??? Tiesitkö että amk:ssa opiskelee myös aika paljon suoraan lukiosta tulleita?? Eli kuinkas ne sitten jaotellaan, kun lopputulos on kaikilla ollut sama.
Amiksen käymällä päätyy varmasti jämäduuniin, toki etevimmät voivat jatkaa korkeasaareen. Lukio on ylivoimaisesti paras tie keskiluokkaiseen elämään. Varsinkin pojat usein kypsyvät kakkosvuoden keväällä ja tsemppaamisella saattavat päästä esim. Aallon DI-opintoihin. Seura tekee usein kaltaisekseen hyvässä ja pahassa. Jos lukiossa kiinnittyy fiksuun kaveriporukkaan, buustaa se omaakin suoritusta.