Kokemuksia, että isompi sisarus vie vauvan tutin ja pistää sen omaan suuhunsa?
Meillä kolmevuotias tekee tätä. Vauva tietysti itkee.
Kommentit (6)
Normimeininki useamman pienen kanssa. Siitä se rajojen ja sääntöjen opettaminen alkaa.
Kyllä. Käytöshän on ihan normaalia 3 vuotiaalle, joku tulee jakamaan vanhempien huomion ja suosion ja ihailun.
Meillä vanhempi oli innokas tutin käyttäjä vielä 3v, mutt vain tietyn mallista tuttia. Meillä auttoi vauvan " tutinryöstöön" , että vauvalle ostettiin eri mallinen tutti. Sen jälkeen kummallakin omansa. Esikoinen pääsi eroon tutista n.3,5 v.
Kyllä 3v koitti mutta napakasti puutuin hommaan ja sanoin että tutit eivät ole sinulle. Lopetti kun ei annettu vaihtoehtoja.
Meillä on lapsilla ikäeroa vain vuosi ja kyllä kuopuksen ollessa vauva esikoinen saattoi pienemmältä tutin napata.
Teki niin, vaikka oma tutti oli suussa, mutta nämä olivat niitä huomion hakemisia, jotka loppuivat kun sai itsekin tarpeeksi huomiota.
Samaan sarjaan kuuluivat kaksosrattaissa istuessa sukkien ja kenkien nappaaminen jalasta ja kun omat oli jo heitelty mäkeen, seuraavaksi lähti sisarukselta. Vanhempi sitten keräsi talteeen, aina ei huomattu, joten hävikkiäkin tuli. Pipot ja hatut lähtivät myös.
Näissä sitten opeteltiin ikätasoisesti sitä että toiselta ei oteta tavaraa ilman lupaa, mitään ei heitellä pitkinpoikin, sukat/kengät/pipot/hatut jne ovat tarpeellisia ja vanhemmat joutuvat niitä hankkimaan.
Kaikkia vaiheita tulee, ensin on lempitutti siskolla käytössä ja nyt teineinä lainailevat toistensa farkkuja. Yleensä kysyvät luvan nykyisin, joten jotain on opittu. Eivätkä hukkaile kenkiään mihinkään…
Kaipaa itse sitä vauva-aikaa ja on mustasukkainen vauvalle. Aika normaalia käytöstä tuon ikäiselle, lempeästi vaan ohjeistamaan, ettei niin saa tehdä ja keksimään jotain, mitä kolmevuotias saa ja vauva ei. En kyllä ole ollenkaan pätevä ohjeistamaan, meillä oli kaksoset, toinen aina otti toiselta vaikka olis molemmilla ollut samat jutut ja toinen antoi ja jakoi sylipaikankin toiselle. Ei ole vanhemmuus aina helppoa ja vaikea tietää mikä olis pätevintä milläkin hetkellä.