Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin kertoa pojastani.
15.01.2012 |
Minulla on pian 5-vuotias poika.
Sosiaaliset tilanteet ovat hänelle hankalia. Esim. päiväkodin aamupiirissä hän saattaa yhtäkkiä tarrata lujastikin toiseen lapseen. Tällaista voi tapahtua myös kesken rauhallisen leikin.
Hän on hyvin tarkka säännöistä, niistä säännöistä jotka hän mahdollisesti itse luo, häntä häiritsee kovasti jos joku rikkoo sääntöjä.
On erittäin puhelias ja kertoo mielellään mielikuvituksellisia ja monimutkaisiakin juttuja, omaa laajan sanavaraston.
Ei aina malta kuunnella mitä toisella on sanottavana. Jos tekee jotain "väärin" ja komennetaan tuntuu kuin ei olisi korvia lainkaan.
Tässä joitakin asioita pojastani. Onko hän mielestänne "normaali"? Moni on sanonut että hänellä on varmasti ADHD mutta itse en siihen usko.
Kommentit (26)
Nyt on lähete mennyt lasten neurologian poliklinikalle ja sieltä tullut kirje että pyrkivät järjestämään ajan ensikäynnille kolmen kuukauden kuluessa.
Ensikäyntihän on käsittääkseni vanhempien haastattelua. Kun on käyty ensimmäisen kerran niin kuinkahan kauan siitä menee ennenkuin pääsee uudelleen? Voiko edes arvioida kuinka pitkä tämä prosessi tulee olemaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kenelläkään tietoa miten prosessi jatkuu ensikäynnin jälkeen?
sä olet saanut sille henkilökohtaisen avustajan? Meillä vaikeasti kehitysvammainen joka joutuu pärjäämään ryhmäavustajan avulla.
Jotenkin en nyt usko tähän stooriin.
lastenneurologi sitten päättää, että tarviiko lähetettä muille erityistyöntekijöille, esim toimintaterapeutille. Kontrolliajan voi saada nopeastikin, riippuu varmaan ihan teidän kaupungin jonotilanteesta, ja siitä, kuinka kiireiseksi tapaukseksi poikanne arvioidaan.
ihan vaan sillä perusteella, kun kuulostaa kuin omalta pojaltani tuossa iässä.
Mutta älä sure, nykyään saa apua ja opastusta ja terapiaa vaikka voimia se vanhemmilta vaatiikiin.
Nauti ihanasta lapsestasi mutta ota vastaan myös tarjottu apu, jos sellaista tarvitaan. Lapselle helpompaa, kun saa ajoissa apua.
Hyvää kesää teille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en menisi raapimaan. Miten oikeasti voit mennä kirjoittamaan tuollaista, mielenterveysdiagnooseja on aika kirjo, ja valitan, mutta kaikista ei parane. En todellakaan tarkoita ap.n. kirjoitusta/paranemista.
Niin ryhmänavustajahan se onkin. Mutta poika on vuorohoidossa ja avustajan työvuorot on suunniteltu pojan vuorojen kanssa yhteensopiviksi. Henkilökohtaista avustajaa ei tosiaan tahdo saada vaikka lapsella olisi diagnoosikin. Anteeksi kun olin ilmaissut asian vähän epäselvästi.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kiitoksia vastauksista taas.
Itsekin olen aspergeria miettinyt ja netissä tein eräänlaisen testin jonka tuloksen mukaan viitteitä aspergerista on. Sain kuitenkin perheneuvolasta tehtäväksi erilaisen testin, autismispektrin seulontalomakkeen (assq) ja tämän mukaan on vähän aspergerin mahdollisuus on juuri rajoilla. Mielestäni tämä testi oli jotenkin suppea eikä pelkästään tämän lomakkeen pisteiden perusteella voi aspergeria sulkea pois vaan vanhempien haastattelu on välttämätön.
Lapselle kun ei henkilökohtaista avustajaa päiväkotiin tai muuallekaan saa ilman diagnoosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapselle kun ei henkilökohtaista avustajaa päiväkotiin tai muuallekaan saa ilman diagnoosia.
ehkä kuulosta ihan ADHD:lta mutta voisiko olla jotain psyykepuolen ongelmaa? Tuo toisiin lapsiin tarraaminen noin yllättäen ei mielestäni ole normaalia.. Kannattaisi ottaa yhteyttä johonkin perheneuvolaan tms, ovat varmasti tällaisia lapsia hoitaneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tarkoitat tuolla psyykepuolen ongelmalla? Kuulostaa pelottavalta.
Päiväkodin puolella pidetty useita palavereita asian tiimoilta ja pojalla onkin reilun vuoden ajan ollut siellä oma aikuinen eli käytännössä henkilökohtainenavustaja.
katsos, mielenterveysongelmasta voi parantua. Adhd:sta ei, vaikka oireet voikin helpottua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asperger sun pojalla. Mutta sama se, mikä on diagnoosi, pääasia on että saa apua vaikeuksiinsa.
ei sekään maailman kauheinta ole, ihmiset ylipäänsä ovat erilaisia. Voisi selittää tuon tarttumisen, asperger saattaa tehdä sen että fyysinen rajuus on lapsesta miellyttävää ja saa olon outoa kyllä turvalliseksi.
Niin ei kai noita diagnooseja kai alle 5-vuotiaille annetakaan. Ja kun diagnooseja aletaan hakea niin voi ilmeisesti sekin voi kestää vuosia.
Perheneuvolaan matkamme käy.
Aspergereillahan ilmeisesti tyypillistä jonkilaiset ongelmat nimeenomaan aistipuolella. Voisiko lujasti tarraaminen liittyä siihen että tuntoaistissa olisi jotain vikaa?
Ovatko nämä ainoita "ongelmia" ?
Onko kavereita?
Pystyykö leikkimään tasaveroisesti samanikäisen kanssa?
Meillä poika, jolla oli samankaltaisia ongelmia eskarissa.
Kävimme psykologín arviossa ja toimintaterapiassa arviossa.
Lopputulemana oli että pojassa ei ole mitään vikaa.
Hieman piirteitä, jotka tulevat tietyissä tilanteissa kärjistetysti esiin.
Nyt poika koululainen ja tilanne on huomattavasti parempi.
Vaati vain aikaa kasvaakseen ja määrätietoista ohjausta aikuisilta sekä kärsivällisyyttä.
Perheneuvolassakin kävimme juttelemassa, mutta sieltä emme apua saaneet.
Vieläkin poika on joissakin asioissa "erilainen" kuin ikäisensä, mutta koulu sujuu hyvin, kavereita on ja lapsi on iloinen ja tyytyväinen.
Mulla on reilu 5v poika, jolla on puheen kehityksen viivästymä. Ennen tämä tunnettiin nimellä dysfasia. Vastaa aika hyvin sun kuvausta omasta pojastasi.
Puheen tuotto on ollut aiemmin hankalaa, edelleen on monia kirjaimia, jotka eivät "taivu" suussa. Uppoutuu tekemään juttujaan ja on tosi näppärä. Osaa lukea toisin kuin veljensä ja on hienomotorisesti ihan huippu. Tuntuu, ettei ole tilannetajua samaan tyyliin kuin kaksosveljellään.
Poika on kuitenkin sosiaalinen, puhelias, kavereiden kesken suosittu ja huumormies.
Välillä tuntuu ahdistavalta, kun pojalla ei tunnu olevan normaalia itsesuojeluvaistoa eikä ymmärrä esim.mitä varastaminen on. Jos komennetaan, muljauttaa usein silmät ylösalaisin niin että näkyy vaan silmän valkuainen.
Kuvioon kuuluu myös esim kaupan lattialle heittäytyminen velttona, äkkipikaiset raivonpuuskat ja jatkuva narraaminen. Kuulemma iän myötä tilanne normalisoituu, mutta välillä ei voi kuin vetää erittäin syvään henkeä ja mennä taas jälleen kerran päiväkotiin keskustelemaan erinäisistä episodeista.
Kiitoksia vastauksistanne :)