Ovatko kamppailulajitunnit miesten versio ryhmäliikunnasta?

Jep. Tai perus punttisali ja joukkuelajit.

Mitä se on jos ei liikuntaa?

Menee juurikin näin. Kamppailulajeissa on sellainen armeijaa muistuttava mentaliteetti. Vahva kunnioitus ja selvä hierarkia. Harrastukselle tulee antaa itsestään ja siinä määrätietoisesti pyritään kehittymään korkeammalle. Ei ole kaikkien juttu. Itse olen sairaalloinen suorittaja ja tykkäsin kovasti nuoruudessani.

Jos tätä verrataan nimenomaan naispainotteiseen jumppatuntiin, sellainen on vapaamielisempi. Tällaiselle tunnille voi liittyä kuka tahansa. Harrastusta ei ole pakko olla montaa tuntia viikossa. Jumppaan voi osallistua kerran kuussa ja se on ok. Tunnille on helppo hypätä mukaan ilman, että kokee itsensä huonommaksi jäätyään jostain paitsi. Tunnilla kaikki osallistujat ovat tasavertaisia ilman värikoodeja tai raitoja ja toiminta antaa osallistujalle paineista vapaan yhteisöllisyyden tunteen.

Mitä sitten?

Kiai!

Laittaisin mieluummin naiset kamppailulajeihin (ei kontakti) jotta saavat oikeaa hikiliikuntaakin, ja miehet joogatunneille yms jotta saavat vähän venyvyyttä raajoihinsa ja niveliinsä. 

Vierailija kirjoitti:

Laittaisin mieluummin naiset kamppailulajeihin (ei kontakti) jotta saavat oikeaa hikiliikuntaakin, ja miehet joogatunneille yms jotta saavat vähän venyvyyttä raajoihinsa ja niveliinsä. 

Miksi naiset eivät voisi käydä kamppailutunneilla joissa on kontaktia?

Tykkääkö miehet enemmän lajeista, joissa kilpaillaan toisia vastaan? Tai joissa voidaan todentaa oma suoritus nopeudella, kilometreillä, kilogrammoilla? Naisten jumpissa, ainakin niissä mihin itse osallistun, ei ehkä ole noita elementtejä niin paljon.

Kamppailulajiharrastuksesta on hyötyä. 

Heteromiehet haluavat koskea toisia miehiä.