Treffit, joita en todellakaan unohda

Siis apua, en vieläkään oikein tajua, mitä niillä treffeillä tapahtui. Aluksi kaikki vaikutti ihan normaalilta, mutta aika nopeasti alkoi tulla sellainen olo, että tässä ei nyt ole kaikki ihan kohdallaan.

Se keskeytti mut jatkuvasti, eikä oikeastaan kuunnellut ollenkaan, mitä sanoin. Jossain vaiheessa aloin kertoa yhdestä jutusta, ja se tokaisi ihan pokkana: ”Ei naisia jaksa kuunnella, kun ne selittää.” Siis anteeksi mitä?! Olin ihan oikeasti niin järkyttynyt, etten hetkeen edes tiennyt mitä sanoa.

Ja kaiken lisäksi se puhui itsestään koko ajan ja tuntui olettavan, että mun pitäisi vaan kuunnella ja nyökytellä. Kun yritin sanoa jotain takaisin, se vain naureskeli ja vaihtoi aihetta.

Mulle jäi ihan todella loukattu olo. Ei kyse ollut edes siitä, etteikö meillä olisi ollut kemiaa — vaan siitä, että toinen ihminen käyttäytyy noin epäkunnioittavasti. Kyllä treffeillä pitäisi sentään pystyä keskustelemaan normaalisti ja kohtelemaan toista ihmisenä.

En todellakaan odottanut täydellisiä treffejä, mutta en myöskään sitä, että joudun istumaan siellä ja miettimään, miksi ihmeessä olen edes tullut paikalle. Toisia treffejä ei ainakaan tule.