Lue keskustelun säännöt.
Isä kuoli kuukausi sitten
23.09.2026 |
Isä kuoli äkillisesti kuukausi sitten, olen ekaa kertaa flunssassa sen jälkeen. Surettaa ihan hirveesti kun ei isälle voi soittaa ja kertoa, kun aina toivotti pikasta paranemista.. Oon jo 40+ ja äiti itsekin,mutta huomaa että olemme kuitenkin lapsia itsekin ja kaivataan tukea ja tsemppiä.
Ottaa tänään Isän kuolema koville :(
On jo ollut parempia päiviä,mutta suru yllättää ihan hassuissakin tilanteissa..
Kommentit (11)
Osanottoni.
Ei varmaan lohduta tässä vaiheessa yhtään, mutta surusta huolimatta on hienoa, että omassa elämässä on ollut sellaisia ihmsiä joita ikävöidä ja muistella lämmöllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla isän kuolemasta tulee tammikuun 2027 lopussa 50 vuotta. Olin silloin 17.
Vierailija kirjoitti:
Osanottoni.
Ei varmaan lohduta tässä vaiheessa yhtään, mutta surusta huolimatta on hienoa, että omassa elämässä on ollut sellaisia ihmsiä joita ikävöidä ja muistella lämmöllä.
Juuri niin. Tietysti saa olla onnellinen että on elämässä ollut ihmisiä joita jää ikävä. Hullunkurista missä ikävä iskee, no aikaa varmasti vie. Joskus tässä odottaa että pian se soittaa,mutta sitten tajuaa että no eipä soitella 😪
Olen pahoillani menetyksestäsi. Mikään muu ei suruun auta kuin ajan kuluminen. Tsemppiä sinulle. Kyllä se elämä taas jossain vaiheessa voittaa.
Meistä jokaisen täytyy ymmärtää ja hyväksyä se että ennemmin tai myöhemmin menetämme vanhempamme. Sureminen on tervettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani menetyksestäsi. Mikään muu ei suruun auta kuin ajan kuluminen. Tsemppiä sinulle. Kyllä se elämä taas jossain vaiheessa voittaa.
Menetyshän on pysyvä, mutta flunssasta voi parantua.
Osanottoni, ja pikaista paranemista. Mulle läheisten menetys on konkretisoitunut juuri tuon soittamisen kanssa, kun poistaa toisen puhelinnumeron lopullisesti. Soittelen sitten ajatuksissa sinne jonnekin. Tunnistan tunteen, olen itsekin 40+ ja omakin lapsi jo aikuinen, mutta välillä väsyttää niin, että olisi mukavaa, kun joku vielä hoitaisi ja huolehtisi niin kuin lapsena, edes hetken. Vaan nyt se on itsellä se hoivarooli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri tämä. Kai se on tunne että sai olla lapsi isälleen aina kun soitti, nykyään sitten on oltava vain se "suvun vanhin" kai sitä palan itseään hautaa samalla kun vanhempansa...
Kuukausi on lyhyt aika.
Itse voin vaan haaveilla siitä että olisi ollut aikuisuudessakin isä, koska oma paras isäni kuoli kun olin 15v eli pahimmassa hormonihourussa.
Tsemppiä surutyöhön.<3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini ja isäni kuolivat muutamia vuosia sitten ja välillä ikävä iskee mutta yritän lievittää suruani muistelemalla lapsuuttani ja nuoruuttani lapsuudenkodissani ja hyviä hetkiä silloin. Huikeita hetkiä tulee. Itse olen jo 69v eli minunkin elämäni voi loppua äkisti.
Pikaista paranemista!