Lue keskustelun säännöt.
Uusi parisuhde ahdistaa, kun olen itse kuormittunut
21.09.2026 |
Minulla on kohtuullisen uusi parisuhde ja näemme aika usein. Olen huomannut, että aina kun olen kuormittunut niin kumppanini ärsyttää minua ihan suunnattomasti. Hänen läsnäolonsakin ärsyttää, vaikkei hän tekisi tai sanoisi mitään väärää.
Kuinka kauan menee, että hermosto tottuu uuteen ihmiseen ja uuteen suhteeseen? Joinakin päivinä kun olen itse levännyt ja hyvällä tuulella hän on aivan ihana ja meillä on tosi kivaa. Heti jos olen itse väsynyt, kuormittunut tai surullinen niin koko suhde ja kumppani on negatiivinen asia.
Kommentit (15)
Parisuhde itsessään pelkästään ei kuormita, mutta työpäivän jälkeen olen yksinkertaisesti niin loppu ettei ole enää jaksamista antaa mitään yhtään kenellekään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No hittoako änkeät sen uuden sussusi seuraan työpäivän jälkeen, jos tiedät, ettet jaksa??
Sinun ei tarvitse aina antaa toiselle. Läsnä voi olla muutenkin. Mutta molempien täytyy olla kartalla tästä, ei niin että toinen odottaa paljon huomiota ja sinä vaan olet omissa oloissasi.
Vauva vaatii 24/7 huomiota. Aikuisen ei pitäisi ihan näin paljon tarvita.
Lisäksi mieti tuota, että miksi ajattelet että sinun pitää vaan antaa. Joskus voit myös vastaanottaa. Onko sinulla trauma, että pyyntöihisi suhtaudutaan vihamielisesti. Koskettaako se tätä henkilöä vai jotakuta muuta.
JOS pyydät tältä ihmiseltä jotakin ja hän suhtautuu siihen negatiivisesti niin mietipä koko kuvio uudestaan.
Ylipäätään suhteeseen meneminen ihmisen kanssa, johon ei ole tutustunut kunnolla ja rakentanut kunnollista ystväyyttä on absoluuttista typeryyttä. Annan ennusteeksi suhteellenne 1/10 tämän vuoksi. Sitten kun haluat toimivan suhteen niin tutustu ensin kunnolla, sopeudu puolisoon ensin, ja sitten papin aamenen kautta panemaan. Ei tällaisia roskasuhteita enää.
Eiköhän asia ratkea ihan itsestään, kun lähtee litomaan.
Ei kukaan jaksa jotain epävakaata sekopäätä, vaikka pesää saisikin.
Olet takuuvarmasti nainen.
Mun ex miesystävän kanssa piti olla alati iloinen, tai muuten hän alkoi itse kiukuttelemaan. Jos olin väsynyt tai kipeä, niin otti sen henk.koht loukkauksena itsään kohtaan. En kauan jaksanut häntä väkisin miellyttää, kun mikään ei kelvannut muutenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten ei ole varmaan sopiva aika parisuhteelle, jos se lisää kuormitustasi, ja reagoit noin voimakkaasti.
Vierailija kirjoitti:
Sitten ei ole varmaan sopiva aika parisuhteelle, jos se lisää kuormitustasi, ja reagoit noin voimakkaasti.
Ei myöskään kuulosta oikealta ihmiseltä, tuo uusi kumppani, jos hänen seuransa rasittaa. Jos kyseessä olisi "se oikea", olisi vain ihanaa lopettaa työt ja mennä kumppanin seuraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallaan luulen ymmärtäväni. Itse olen ja elän työttömän kun jälleen kerran yksi määräaikaisuuteni on päättynyt. Haaveielen ja toivon, että vielä joskus eläisin ja olsin parisuhteessa. Mutta taas koen ja tunnen työttömyyteni niin raskaana,ettei mitenkään eritysiesti mieli edes yrittää löytää ketään kumppaniksi kun pelkkäajatus treffeillekin menon eteen on huomaamatta alkanut kohota kynnys.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän asia ratkea ihan itsestään, kun lähtee litomaan.
Ei kukaan jaksa jotain epävakaata sekopäätä, vaikka pesää saisikin.
Olet takuuvarmasti nainen.
Hei pieni poika, linnuilla on pesä, eikä naisilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noinhan se ap silloinkin menee, kun jo asutaan yhdessä. Eli huonot päivät ja huonotuuliset päivät ovat osa arkea. Nyt vasta seurustelet ja voit perua näkemiset, jos tiedät, että suivaannut kumppaniisi tietyssä tilanteessa. Mutta jos aikoo joskus asua jonkun kanssa, niin kyllähän sitä sitten pitää oppia siihenkin, ettei huonona päivänä sen kumppaninkaan seurat juuri kiinnosta, mutta silti höntä on siedettävä. Tuskin kukaan jaksaa aina jonnekin kotoaan lähteä, jos on huono päivä.
Vierailija kirjoitti:
No hittoako änkeät sen uuden sussusi seuraan työpäivän jälkeen, jos tiedät, ettet jaksa??
Jos tavoitteena on jossain vaiheessa yhdessä asuminen ja perinteisen tyylinen yhteinen elämä, niin puolison seuraa pitäisi kyllä jaksaa myös työpäivän jälkeen. Meillä toimii käytännössä niin parhaiten, että työpäivän tai muun pitemmän menon jälkeen ensin syön ja luen samalla nettiä, eikä mulle saa sinä aikana tulla toimittamaan mitään ei-akuuttia. Noin kolmessa vartissa saan aivot taas vastaanottokykyisiksi ja voidaan alkaa jutella. Tällaista voi hyvin tehdä kun asuu yhdessä. Jos oman ajan tarve töiden jälkeen olisi monta tuntia, olisi paljon vaikeampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun ex miesystävän kanssa piti olla alati iloinen, tai muuten hän alkoi itse kiukuttelemaan. Jos olin väsynyt tai kipeä, niin otti sen henk.koht loukkauksena itsään kohtaan. En kauan jaksanut häntä väkisin miellyttää, kun mikään ei kelvannut muutenkaan.
Tämä! Huh kun tuli takauma. Ex ärsyyntyi, kun olin allapäin äitini jouduttua sairaalaan. Väänsi mun suupieliä ylöspäin, että ei saa näyttää synkältä.
Jäi nyt epäselväksi, että kuormittaako sinua itse parisuhde vai jokin muu asia?
Kannattaa kyllä avautua aiheesta tälle kumppanille, ja miettiä ratkaisu.