Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uusi parisuhde ahdistaa, kun olen itse kuormittunut
21.09.2026 |
Minulla on kohtuullisen uusi parisuhde ja näemme aika usein. Olen huomannut, että aina kun olen kuormittunut niin kumppanini ärsyttää minua ihan suunnattomasti. Hänen läsnäolonsakin ärsyttää, vaikkei hän tekisi tai sanoisi mitään väärää.
Kuinka kauan menee, että hermosto tottuu uuteen ihmiseen ja uuteen suhteeseen? Joinakin päivinä kun olen itse levännyt ja hyvällä tuulella hän on aivan ihana ja meillä on tosi kivaa. Heti jos olen itse väsynyt, kuormittunut tai surullinen niin koko suhde ja kumppani on negatiivinen asia.
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Aika ei ole oikea parisuhteelle. Tai olet väärän henkulön kanssa. Todennäköisesti vähän molempia.
Pelottaako yksinolo? Miksi?
Tai Ap on nepsy. Kuulostaa paljon siltä. Hän tarvitsee enemmän aikaa ja rauhaa palautumiseen itsekseen ja ilman ärsykkeitä. Yhteenmuutto olisi siltä kantilta hyväkin ratkaisu kunhan tekee omat tarpeet ja rajat selviksi. Tuossa vaiheessa kun ei asuta yhdessä on enemmän paineita nähdessä nauttia yhdessäolosta joka kerta eikä tavalliselle kuormittuneisuudelle tai väsymykselle jää tilaa. Yhdessäasuessa voi nauttia silloin kun siltä tuntuu ja taas vetäytyä olemaan itsekseen kun siltä tuntuu. Viimeksi mainitussa riittävän tilava omakotitalo auttaa. Oikein ekstrovertin kanssa joka tarvitsee yhdessäoloa nimenomaan kumppanilta yhteisasuminen tuskin toimii jos on itse kuormittumisherkkä introvertti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde itsessään pelkästään ei kuormita, mutta työpäivän jälkeen olen yksinkertaisesti niin loppu ettei ole enää jaksamista antaa mitään yhtään kenellekään.
Ap
No nää on omia valintoja.
Sellainen suhde, joka ei ole tasapainossa, hajoaa kuitenkin.
Miksi olla yhdessä jos ei pysty edes mistään puhumaan kumppanin kanssa, saatana.
Älä pliis tule raivoamaan alatyylisesti tällaiseen ketjuun, jonka aloittaja kaipaa näkemyksiä tilanteeseensa. Kiroilu ja syyllistäminen ei auta ketään tekemään tarvittavia muutoksia. Pysy pois keskusteluista, jotka ärsyttävät ja turhauttavat sinua, jos et kerta kaikkiaan pysty olemaan asiallinen.
Vierailija kirjoitti:
Haloo, ei ole mikään pakko olla parisuhteessa.
Jos työ vie mehut, jutskataan myös esimiehen ja työterveyshuollon kanssa ja tehdään järjestelyjä.
Sä et ilmeisesti osaa puhua kenenkään kanssa.
Aika kovia johtopäätöksiä vetelet vieraasta ihmisestä. Joskus on helpompaa aloittaa niin, että avautuu ensin anonyymisti ajatuksiaan selkeyttääkseen ja siitä sitten saa rohkeutta ottaa asia puheeksi myös elävässä elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Mun ex miesystävän kanssa piti olla alati iloinen, tai muuten hän alkoi itse kiukuttelemaan. Jos olin väsynyt tai kipeä, niin otti sen henk.koht loukkauksena itsään kohtaan. En kauan jaksanut häntä väkisin miellyttää, kun mikään ei kelvannut muutenkaan.
Tässä on silti kaksi puolta. Ihmisen tulee myös ottaa vastuu tunteistaan, eli saa olla huono päivä, mutta tulee myös huomioida muut. Ex-mieheni oli usein väsynyt ja joku asia usein mätti töissä tai muualla ja sitä kautta vaikutti parisuhteeseen sekä kodin ilmapiiriin, koska oli kuin myrkkypilvi. En tarkoita, että täytyy väkisin vääntää hymyä, mutta asiallinen ja lämmin kohtelu puolisoaan kohtaan on mahdollista väsymyksestä/flunssasta huolimatta.
En jatkaisi tuota suhdetta. Vapauta vain itsesi. Koska se, mitä se suhde on alusta alkaen, jatkuu samanlaisena. Hermostosi ei tule tottumaan tähän ihmiseen, varsinkin kun kerrot, ettei hän ole sanonut tai tehnyt mitään väärää. Ehkä sitä tuo ärsyyntymisesi juuri kertoo sinulle hänestä? Et vain oikeasti pidä hänestä parisuhdemielessä. Älä turhaan pakota itseäsi mihinkään. Hän voi olla kiva ihminen, muttei siitä sen enempää. Ei kaikki kivat ihmiset ole sopivia parisuhdemielessä. Kaikkien mukavien kanssa ei tarvitse kokeilla parisuhdetta eikä vain siksi, koska sellainen olisi tarjolla. Sinulla on varaa jättää tämä kortti kääntämättä. Aina on varaa jättää kortti katsomatta ja jatkaa omia polkujaan.
Ihmisiä kyllä tulee ja menee. Tilaisuuksia tulee ja menee. Anna virrata vapaasti ja poista sitä patoavat tekijät elämästäsi. Koska jossain vaiheessa tuo tunne tulvisi yli kuitenkin.
Komppaan edellisiä: se oikea/sopiva ihminen ei ärsytä missään vaiheessa pelkällä olemassaolollaan varsinkaan suhteen alussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika ei ole oikea parisuhteelle. Tai olet väärän henkulön kanssa. Todennäköisesti vähän molempia.
Pelottaako yksinolo? Miksi?
Tai Ap on nepsy. Kuulostaa paljon siltä. Hän tarvitsee enemmän aikaa ja rauhaa palautumiseen itsekseen ja ilman ärsykkeitä. Yhteenmuutto olisi siltä kantilta hyväkin ratkaisu kunhan tekee omat tarpeet ja rajat selviksi. Tuossa vaiheessa kun ei asuta yhdessä on enemmän paineita nähdessä nauttia yhdessäolosta joka kerta eikä tavalliselle kuormittuneisuudelle tai väsymykselle jää tilaa. Yhdessäasuessa voi nauttia silloin kun siltä tuntuu ja taas vetäytyä olemaan itsekseen kun siltä tuntuu. Viimeksi mainitussa riittävän tilava omakotitalo auttaa. Oikein ekstrovertin kanssa joka tarvitsee yhdessäoloa nimenomaan kumppanilta yhteisasuminen tuskin toimii jos on itse kuormittumisherkkä introvertti.
En kyllä lähtisi suosittelemaan yhteenmuuttoa, jos/kun erillään asuessakaan ei jaksaisi toista tavata. Menisi ojasta allikkoon.
Vierailija kirjoitti:
En jatkaisi tuota suhdetta. Vapauta vain itsesi. Koska se, mitä se suhde on alusta alkaen, jatkuu samanlaisena. Hermostosi ei tule tottumaan tähän ihmiseen, varsinkin kun kerrot, ettei hän ole sanonut tai tehnyt mitään väärää. Ehkä sitä tuo ärsyyntymisesi juuri kertoo sinulle hänestä? Et vain oikeasti pidä hänestä parisuhdemielessä. Älä turhaan pakota itseäsi mihinkään. Hän voi olla kiva ihminen, muttei siitä sen enempää. Ei kaikki kivat ihmiset ole sopivia parisuhdemielessä. Kaikkien mukavien kanssa ei tarvitse kokeilla parisuhdetta eikä vain siksi, koska sellainen olisi tarjolla. Sinulla on varaa jättää tämä kortti kääntämättä. Aina on varaa jättää kortti katsomatta ja jatkaa omia polkujaan.
Ihmisiä kyllä tulee ja menee. Tilaisuuksia tulee ja menee. Anna virrata vapaasti ja poista sitä patoavat tekijät elämästäsi. Koska jossain vaiheessa tuo tunne tulvisi yli kuitenkin.
Komppaan edellisiä: se oikea/sopiva ihminen ei ärsytä missään vaiheessa pelkällä olemassaolollaan varsinkaan suhteen alussa.
Voi se sopivakin ihminen kuormittaa poikkeuksellisessa tilanteessa. Jos on esimerkiksi masennusta, työuupumusta, unettomuutta tai vastaavaa. Normaalissa tasapainotilanteessa eli kun hän voi hyvin ja on levännyt tuo kumppani ei Ap:ta kuormitakaan, vaan tuntuu ihanalta ja on hyvä olla. Itselle epänormaali ja epätasapainoinen tilanne aiheuttaa myös poikkeavia tunteita, käyttäytymistä ja reagointia. Hyvissäkin suhteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika ei ole oikea parisuhteelle. Tai olet väärän henkulön kanssa. Todennäköisesti vähän molempia.
Pelottaako yksinolo? Miksi?
Tai Ap on nepsy. Kuulostaa paljon siltä. Hän tarvitsee enemmän aikaa ja rauhaa palautumiseen itsekseen ja ilman ärsykkeitä. Yhteenmuutto olisi siltä kantilta hyväkin ratkaisu kunhan tekee omat tarpeet ja rajat selviksi. Tuossa vaiheessa kun ei asuta yhdessä on enemmän paineita nähdessä nauttia yhdessäolosta joka kerta eikä tavalliselle kuormittuneisuudelle tai väsymykselle jää tilaa. Yhdessäasuessa voi nauttia silloin kun siltä tuntuu ja taas vetäytyä olemaan itsekseen kun siltä tuntuu. Viimeksi mainitussa riittävän tilava omakotitalo auttaa. Oikein ekstrovertin kanssa joka tarvitsee yhdessäoloa nimenomaan kumppanilta yhteisasuminen tuskin toimii jos on itse kuormittumisherkkä introvertti.
En kyllä lähtisi suosittelemaan yhteenmuuttoa, jos/kun erillään asuessakaan ei jaksaisi toista tavata. Menisi ojasta allikkoon.
Ei kategorisesti mene. Itse olen yksi niistä joka vapautuu yhteenmuuttaessa ja kokee taas erilaista kuormittuneisuutta silloin kun tapaamalla tavataan tiheästi mutta jutussa ei vielä ole sitä helppoutta, yksinkertaisuutta ja samassa asunnossa asumisen rentoutta. Saa olla rakkaan kanssa ilman erillisiä sopimisia, aikatauluja ja paineita mitä keksittäisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jatkaisi tuota suhdetta. Vapauta vain itsesi. Koska se, mitä se suhde on alusta alkaen, jatkuu samanlaisena. Hermostosi ei tule tottumaan tähän ihmiseen, varsinkin kun kerrot, ettei hän ole sanonut tai tehnyt mitään väärää. Ehkä sitä tuo ärsyyntymisesi juuri kertoo sinulle hänestä? Et vain oikeasti pidä hänestä parisuhdemielessä. Älä turhaan pakota itseäsi mihinkään. Hän voi olla kiva ihminen, muttei siitä sen enempää. Ei kaikki kivat ihmiset ole sopivia parisuhdemielessä. Kaikkien mukavien kanssa ei tarvitse kokeilla parisuhdetta eikä vain siksi, koska sellainen olisi tarjolla. Sinulla on varaa jättää tämä kortti kääntämättä. Aina on varaa jättää kortti katsomatta ja jatkaa omia polkujaan.
Ihmisiä kyllä tulee ja menee. Tilaisuuksia tulee ja menee. Anna virrata vapaasti ja poista sitä patoavat tekijät elämästäsi. Koska jossain vaiheessa tuo tunne tulvisi yli kuitenkin.
Komppaan edellisiä: se oikea/sopiva ihminen ei ärsytä missään vaiheessa pelkällä olemassaolollaan varsinkaan suhteen alussa.Voi se sopivakin ihminen kuormittaa poikkeuksellisessa tilanteessa. Jos on esimerkiksi masennusta, työuupumusta, unettomuutta tai vastaavaa. Normaalissa tasapainotilanteessa eli kun hän voi hyvin ja on levännyt tuo kumppani ei Ap:ta kuormitakaan, vaan tuntuu ihanalta ja on hyvä olla. Itselle epänormaali ja epätasapainoinen tilanne aiheuttaa myös poikkeavia tunteita, käyttäytymistä ja reagointia. Hyvissäkin suhteissa.
No minusta vaan ei kuulosta alun alkaenkaan kovinkaan hedelmälliseltä parisuhteelta tai sopivalta ihminen joka ärsyttää suunnattomasti pelkällä läsnäolollaan huonona päivänä. Käsittääkseni tässä ei myöskään ole kyse mistään poikkeuksellisesta tilanteesta, vaan ihan vain arkisesta elämästä joissa on raskaita päiviä ja helpompia päiviä.
Väkivaltaisissa parisuhteissakin on hyviä hetkiä. Joten jos niitä suhteen puolesta puhuvia murusia pitää poimia vain niistä aurinkoisista päivistä niin ei minun mielestäni ole hääppöiset näkymät yhteiselolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jatkaisi tuota suhdetta. Vapauta vain itsesi. Koska se, mitä se suhde on alusta alkaen, jatkuu samanlaisena. Hermostosi ei tule tottumaan tähän ihmiseen, varsinkin kun kerrot, ettei hän ole sanonut tai tehnyt mitään väärää. Ehkä sitä tuo ärsyyntymisesi juuri kertoo sinulle hänestä? Et vain oikeasti pidä hänestä parisuhdemielessä. Älä turhaan pakota itseäsi mihinkään. Hän voi olla kiva ihminen, muttei siitä sen enempää. Ei kaikki kivat ihmiset ole sopivia parisuhdemielessä. Kaikkien mukavien kanssa ei tarvitse kokeilla parisuhdetta eikä vain siksi, koska sellainen olisi tarjolla. Sinulla on varaa jättää tämä kortti kääntämättä. Aina on varaa jättää kortti katsomatta ja jatkaa omia polkujaan.
Ihmisiä kyllä tulee ja menee. Tilaisuuksia tulee ja menee. Anna virrata vapaasti ja poista sitä patoavat tekijät elämästäsi. Koska jossain vaiheessa tuo tunne tulvisi yli kuitenkin.
Komppaan edellisiä: se oikea/sopiva ihminen ei ärsytä missään vaiheessa pelkällä olemassaolollaan varsinkaan suhteen alussa.Voi se sopivakin ihminen kuormittaa poikkeuksellisessa tilanteessa. Jos on esimerkiksi masennusta, työuupumusta, unettomuutta tai vastaavaa. Normaalissa tasapainotilanteessa eli kun hän voi hyvin ja on levännyt tuo kumppani ei Ap:ta kuormitakaan, vaan tuntuu ihanalta ja on hyvä olla. Itselle epänormaali ja epätasapainoinen tilanne aiheuttaa myös poikkeavia tunteita, käyttäytymistä ja reagointia. Hyvissäkin suhteissa.
No minusta vaan ei kuulosta alun alkaenkaan kovinkaan hedelmälliseltä parisuhteelta tai sopivalta ihminen joka ärsyttää suunnattomasti pelkällä läsnäolollaan huonona päivänä. Käsittääkseni tässä ei myöskään ole kyse mistään poikkeuksellisesta tilanteesta, vaan ihan vain arkisesta elämästä joissa on raskaita päiviä ja helpompia päiviä.
Väkivaltaisissa parisuhteissakin on hyviä hetkiä. Joten jos niitä suhteen puolesta puhuvia murusia pitää poimia vain niistä aurinkoisista päivistä niin ei minun mielestäni ole hääppöiset näkymät yhteiselolle.
Tässä ei nyt ole kyse väkivaltasuhteesta, vaan siitä ettei nepsypiirteitäkin itsestään tunnistava osaa erottaa mikä asia aiheuttaa mitäkin tunteita. Ongelma ei ole parisuhteen olemassaolo, vaan elämän tai työn liika kuormittavuus ja kenties se ettei kumppani ja luultavasti Ap itsekään tiedä mitkä hänen rajansa ja tarpeensa todellisuudessa ovat.
Ei pidä syyttää parisuhdetta ensimmäisenä siitä jos elämä muuten on liian kuormittavaa. Siltähän tuo vaikuttaisi kun riittävän levänneenä kumppani tuntuu hyvältä. Eri asia olisi jos kumppani tuntuisi levänneenäkin jotenkin väärältä. Silloin on kyseessä vaan perinteinen yhteensopimattomuus. Tietysti myös siinä tapauksessa on kyse epäsopivuudesta jos kumppani ei halua ymmärtää Apn tarpeita ja muuttaa käytöstään sellaiseksi että se tukee Apn jaksamista. Vaikea sanoa mitään näin vähillä tiedoilla kun syy nyt voi olla mikä vaan. Ehkä on epäsopivuus tai sitten Ap on heittämässä hyvää parisuhdetta ja ihanaa ihmistä pois siksi ettei tiedä edes mitä tuntee (esim ärsytystä vai sittenkin kuormitusta, joka näkyy ärtymyksenä) ja mikä tuntemus johtuu mistäkin.
pms, hullut päivät yms. on tuolle ilmiölle monta nimeä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erityisherkkien ei pitäisi pariutua
naisen mieli on sellainen tuuliviiri. ei siinä ollut mitään uutta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä pelkäsin yhteenmuuttoa samasta syystä, että väsyn niin helposti ja en jaksa olla toisen kanssa 24/7. Kun vuosien erillään asumisen jälkeen muutettiin yhteen, huomasin, että tämähän on paljon helpompaa kuin kuvittelin. Kaikki jatkuva tapaamisista sopiminen ja toisen "viihdyttäminen" (kun hänen tavaransa on hänen asunnollaan) poistuivat. Elimme kumpikin elämäämme rinnakkain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jatkaisi tuota suhdetta. Vapauta vain itsesi. Koska se, mitä se suhde on alusta alkaen, jatkuu samanlaisena. Hermostosi ei tule tottumaan tähän ihmiseen, varsinkin kun kerrot, ettei hän ole sanonut tai tehnyt mitään väärää. Ehkä sitä tuo ärsyyntymisesi juuri kertoo sinulle hänestä? Et vain oikeasti pidä hänestä parisuhdemielessä. Älä turhaan pakota itseäsi mihinkään. Hän voi olla kiva ihminen, muttei siitä sen enempää. Ei kaikki kivat ihmiset ole sopivia parisuhdemielessä. Kaikkien mukavien kanssa ei tarvitse kokeilla parisuhdetta eikä vain siksi, koska sellainen olisi tarjolla. Sinulla on varaa jättää tämä kortti kääntämättä. Aina on varaa jättää kortti katsomatta ja jatkaa omia polkujaan.
Ihmisiä kyllä tulee ja menee. Tilaisuuksia tulee ja menee. Anna virrata vapaasti ja poista sitä patoavat tekijät elämästäsi. Koska jossain vaiheessa tuo tunne tulvisi yli kuitenkin.
Komppaan edellisiä: se oikea/sopiva ihminen ei ärsytä missään vaiheessa pelkällä olemassaolollaan varsinkaan suhteen alussa.Voi se sopivakin ihminen kuormittaa poikkeuksellisessa tilanteessa. Jos on esimerkiksi masennusta, työuupumusta, unettomuutta tai vastaavaa. Normaalissa tasapainotilanteessa eli kun hän voi hyvin ja on levännyt tuo kumppani ei Ap:ta kuormitakaan, vaan tuntuu ihanalta ja on hyvä olla. Itselle epänormaali ja epätasapainoinen tilanne aiheuttaa myös poikkeavia tunteita, käyttäytymistä ja reagointia. Hyvissäkin suhteissa.
No minusta vaan ei kuulosta alun alkaenkaan kovinkaan hedelmälliseltä parisuhteelta tai sopivalta ihminen joka ärsyttää suunnattomasti pelkällä läsnäolollaan huonona päivänä. Käsittääkseni tässä ei myöskään ole kyse mistään poikkeuksellisesta tilanteesta, vaan ihan vain arkisesta elämästä joissa on raskaita päiviä ja helpompia päiviä.
Väkivaltaisissa parisuhteissakin on hyviä hetkiä. Joten jos niitä suhteen puolesta puhuvia murusia pitää poimia vain niistä aurinkoisista päivistä niin ei minun mielestäni ole hääppöiset näkymät yhteiselolle.Tässä ei nyt ole kyse väkivaltasuhteesta, vaan siitä ettei nepsypiirteitäkin itsestään tunnistava osaa erottaa mikä asia aiheuttaa mitäkin tunteita. Ongelma ei ole parisuhteen olemassaolo, vaan elämän tai työn liika kuormittavuus ja kenties se ettei kumppani ja luultavasti Ap itsekään tiedä mitkä hänen rajansa ja tarpeensa todellisuudessa ovat.
Ei pidä syyttää parisuhdetta ensimmäisenä siitä jos elämä muuten on liian kuormittavaa. Siltähän tuo vaikuttaisi kun riittävän levänneenä kumppani tuntuu hyvältä. Eri asia olisi jos kumppani tuntuisi levänneenäkin jotenkin väärältä. Silloin on kyseessä vaan perinteinen yhteensopimattomuus. Tietysti myös siinä tapauksessa on kyse epäsopivuudesta jos kumppani ei halua ymmärtää Apn tarpeita ja muuttaa käytöstään sellaiseksi että se tukee Apn jaksamista. Vaikea sanoa mitään näin vähillä tiedoilla kun syy nyt voi olla mikä vaan. Ehkä on epäsopivuus tai sitten Ap on heittämässä hyvää parisuhdetta ja ihanaa ihmistä pois siksi ettei tiedä edes mitä tuntee (esim ärsytystä vai sittenkin kuormitusta, joka näkyy ärtymyksenä) ja mikä tuntemus johtuu mistäkin.
Minäkin siedän parhaimmillani jopa vauva palstan miesvauvoja ilman, että he pääsevät yhtään ihoni alle. Ei se tee heistä hyviä ihmisiä tai kannattavia parisuhdekumppaneita, puhumattakaan että kannattaisi muuttaa yhteen yhdenkään kanssa.
Vierailija kirjoitti:
naisen mieli on sellainen tuuliviiri. ei siinä ollut mitään uutta
Jos nyt tarkkoja ollaan niin kuuviiri ja toimii ihan systemaattisesti kuun kierron mukaan. Mutta ilmeisesti neroille mieslapsille liian vaikea tätäkään käsittää.
Vierailija kirjoitti:
pms, hullut päivät yms. on tuolle ilmiölle monta nimeä
Niin tosiaan juutalaiset naiset oli vapautettu töistä 3-7pv aina puolukkapäiviksi. Itse ainakin käytän tuota etua täysin ja jos mies yrittää tulla hyppimään varpaille pms aikaan niin saa kerätä niitä varpaita verisenä biojätteestä.
Tämä ei ole naisten ongelma vaan miesten tulee oppia väistämään naista silloin kun on tämä aika. Ketään ei kiinnosta oppiiko mies vai ei, mies voi mennä ihan hyvin jonnekin koloon myös uikuttamaan että "wää wää en tajua naisia apuaaa". Ei ole keltään pois
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko muuten voimakastunteinen ja kehon signaalit helposti huomaava ihminen? Jos olet, voi väsymyksen aiheuttamat tuntemukset kehossa heijastua myös tunteisiin. Itsellä on niin. Olen myös nepsy, sekin on yksi selitys hermoston herkälle reagoinnille.
Joo kyllä tunnistan itsessäni monia nepsypiirteitä.
Ap
Tämähän selittää ongelmat. Oletko kertonut uudelle ystävällesi arjen haasteistasi? Suosittelen kertomaan.
Alue: Aihe vapaa
Taas joku jonka mielestä suhde tarkoittaa pelkkää panemista...🙄