Lue keskustelun säännöt.
5 v ei usko kieltoja - miten tästä vaiheesta pääsee eroon?!
21.09.2026 |
Juu, lapsemme on jo ennestään ollut melko kovapäinen ja omatahtoinen. On silti noudattanut aikuisten ohjeita melko hyvin. Nyt 5 v iässä on iskenyt aivan mahdoton vaihe. Lapsi ei usko kieltoja ollenkaan. Jos kotona aikuinen sanoo, että et saa ottaa tavaraa x käteen tai mennä ulos ovesta yksin, lapsi tekee näin silti. Kuulee kyllä, kun kielletään, mutta ei tottele. Päiväkodissa saattaa karata ruokalasta, jos ei huvita palauttaa tarjotinta ruokailun jälkeen. Saattaa rynnätä parkkipaikalle tanssimaan, vaikka on sata kertaa sanottu, että sieltä voi tulla auto. Jos lapselle on koitunut kiellon noudattamattomuudesta seuraus (esim. lelun pois ottaminen tai mukavan tekemisen peruuntuminen), ei tällä ole ollut mitään vaikutusta.
Mitä ihmettä pitää tehdä, että tällaisesta vaiheesta pääsee eroon?
Kommentit (22)
Selvästikään seuraukset eivät ole olleet tarpeeksi vakavia lapsen mielestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Selvästikään seuraukset eivät ole olleet tarpeeksi vakavia lapsen mielestä.
Mikä sitten olisi riittävän vakava seuraus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvästikään seuraukset eivät ole olleet tarpeeksi vakavia lapsen mielestä.
Mikä sitten olisi riittävän vakava seuraus?
Sellainen että se saa 5-vuotiaan miettimään tekojaan ja syy-seuraus suhteita.
Rikosta seuraa rangaistus. Toistetaan niin monta kertaa, että oppi menee perille.
Kävelee ulkona käsi kädessä, kunnes osaa kävellä vieressä. Tavara, jonka ottaa luvatta, lähtee pois tietyksi ajaksi. Ulko-oven voi laittaa takalukkoon. Huomiota saa hyvällä käytöksellä, ikäviä seuraamuksia huonolla käytöksellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se menee ihan itsestään ohi, kun ikää tulee. Ei kannata kauheasti edes vaatia, jos niitä ei kuitenkaan noudateta. Tuollaisessa vaarallisessa tilanteessa ihan estää esim. menemästä autotielle tai parkkipaikalle kiinni pitämällä. Oli meilläkin vilkkaalla ja temperamenttisella tyttärellä tuollainen vaihe, itse en oikein reagoinut tuohon oikein mitenkään, ja parissa vuodessa oli ohi.
Tällaiseen kun jättää reagoimatta, niin meidän lapsesta kasvaisi melkoinen monsteri, joka kuvittelisi kaiken menevän oman pään mukaan.
Ei ole ollut tarpeeksi tärkeä lelu tai tekeminen kerran ei vaikuta mitään, korvautunut vain jollain toisella lelulla/tekemisellä. Lapsi tekee mitä huvittaa niin kauan kun näkee että aikuiset antaa tehdä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otat syliin ja alatte yhdessä katsoa netistä paikkoja hiilikaivoksiin lapsille. Sieltä löytyykin kiva paikka afrikasta missä lapsetkin saavat käydä töissä.
Vierailija kirjoitti:
Et halua kuulla tätä, mutta rapsautus Koivuniemen Herralla voisi tehdä hyvää. Sillä tavalla ennen saatiin jääräpäitä kuriin. Lapsi itkee, kun rapsautetaan, mutta silloin onkin tärkeää mennä lapsen tasolle ja selittää, että miksi pitää totella. Kun lapsi lupaa ihan aidosti totella, niin sitten lämpimät halit. Ei ainakaan itselläni jäänyt mitään hampaankoloon sellaisesta. T. boomerin lapsi
Tätä minäkin ehdotan ja oveen sellainen lukitus ettei pääse lähtemään parkkipaikalle tanssimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä nyt sitten pahoinpitele sitä lasta kuitenkaan kun vain oppii elämästä.
Kerro lapselle, että jos ei ole kiltisti, niin ei pääsekkään hienoon kouluun, vaan joutuu S2-lasten kanssa samalle luokalle.
Luulisi tepsivän!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kurituksen puutteesta on kyse. Jos ei puhe auta, niin sitten on käytettävä rangaistuksia. Kevyt vitsa voi olla vaikka karkkipäivän menetys
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se menee ihan itsestään ohi, kun ikää tulee. Ei kannata kauheasti edes vaatia, jos niitä ei kuitenkaan noudateta. Tuollaisessa vaarallisessa tilanteessa ihan estää esim. menemästä autotielle tai parkkipaikalle kiinni pitämällä. Oli meilläkin vilkkaalla ja temperamenttisella tyttärellä tuollainen vaihe, itse en oikein reagoinut tuohon oikein mitenkään, ja parissa vuodessa oli ohi.
Tällaiseen kun jättää reagoimatta, niin meidän lapsesta kasvaisi melkoinen monsteri, joka kuvittelisi kaiken menevän oman pään mukaan.
Kyllä meillä reagointiin. Alkuun kovaakin. Mutta kun kaikki rangaistukset ja seuraamukset vaan lisäsivät uhmaa, tuli oikein sellainen "en IKINÄ anna periksi", niin tajusin että nyt tämä meidän kasvatus vain kasvattaa egoa kovakuorisemmaksi, eikä auta yhtään. Lapsi alkoi vaikuttaa siltä, että oli muodostamassa maailmankuvaa, jossa oli minä vastaan maailma, ja minähän en periksi anna! Sitten päätettiin pehmentää otetta, ja se toimi PALJON paremmin tämän lapsen kohdalla. Kyllä me edelleen kerrottiin, mikä tekeminen on väärin, mitä ei saisi tehdä, ja tosiaan kun oli vaarallisesta tilanteesta kyse, estettiin fyysisesti tekemästä vaarallista. Mutta muuten sai kiukutella kiukkunsa ja touhuilla, ilman että pistetään jäähyille tai muuten rangaistaan. Siitä se vähitellen itsestään rauhoittui iän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvästikään seuraukset eivät ole olleet tarpeeksi vakavia lapsen mielestä.
Mikä sitten olisi riittävän vakava seuraus?
Sellainen että se saa 5-vuotiaan miettimään tekojaan ja syy-seuraus suhteita.
On tietysti mahdollista, ettei jostain syystä kykene hahmottamaan syy-seuraus-suhteita.
Lapselle ei ole selitetty ikätasoisesti, MIKSI EI saa tehdä kuin tekee ja kuinka toimitaan OIKEIN. Oikein käyttäytymisestä kannattaa palkita ylenpalttisesti kauniilla sanoilla ja kannustamisella. Sillä tavalla lapsi oppii korjaamaan käytöstään sekä sen, että voi ihan oikeasti hallita omaa käytöstään.
Ei 5-vuotias vielä ymmärrä omin päin, että mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä. Vanhempien pitää tiukasti olla kasvatuksessa auktoriteetteja. Se tarkoittaa opettamista, ojennusta, oikaisua, kuritusta tarvittaessa. Lapsi itkee välillä turhautuneena, kun ei saa tehdä, mutta kun lapsena oppii tärkeät asiat, niin aikuisena pääsee vähemmällä. Se on niin, kuin Suomen kieli. Se on kuin pyramidi. Ensimmäinen vuosi on hirvittävän vaikea ja työläs, mutta seuraava vuosi on aavistuksen helpompi. Seitsemäntenä vuotena se on jo tosi helppoa ulkomaalaisillekin. Kun tekee pohjatyöt kunnolla ja ahkerasti, niin työ helpottuu.
Mitä päiväkodissa seuraa, jos ei noudata sääntöjä? Onko kotona samat säännöt ja seuraamukset, vai onko niitä seuraamuksia ollut vasta päiväkodissa? Ehkä kannattaisi jutella päiväkodissa asiasta, ja sopia yhteisistä toimintatavoista. Jos on nepsyydestä kyse, niin normitavat eivät välttämättä riitä, vaan tarvitsette sen alan asiantuntijuutta.
Se menee ihan itsestään ohi, kun ikää tulee. Ei kannata kauheasti edes vaatia, jos niitä ei kuitenkaan noudateta. Tuollaisessa vaarallisessa tilanteessa ihan estää esim. menemästä autotielle tai parkkipaikalle kiinni pitämällä. Oli meilläkin vilkkaalla ja temperamenttisella tyttärellä tuollainen vaihe, itse en oikein reagoinut tuohon oikein mitenkään, ja parissa vuodessa oli ohi.