Kun neuvotaan, että ihmissuhteet, jotka koetaan taakaksi, katkaistaan ja jatketaan elämää

En, minä olen vaan heivannut rasittavat elämästäni. Olen kenties turhan helposti hyväksikäytettävä joka pusketaan äärirajoille.

Olen.

No oikea syy oli kun mies löysi toisen naisen, mutta tottakai se syy pitää vierittää muualle. Itse tiedän että en mä yhtäkkiä viikossa oleellisesti muuttunut siitä ihanasta ja rakkaasta ihmiseksi jossa kaikki ottaa päähän ja on liikaa.

Kyllä olen. Oma siskoni koki, että ei tarvitse minua eikä monia muitakaan enää lainkaan.

Olen ollut silloin kun meni huonosti, mies etsi uuden naisen, joka savusti ulos porukoista, huonosta voinnista tehtiin yleinen naurunaihe ja nostettiin tikunnokkaan pilkattavaksi. Ja takaisin oltiin muka tulossa, kun sain elämäni kuntoon, jotta se voitaisiin tuhota uudelleen. Näillä ihmisillä on nyt ikuinen porttikielto elämääni. Kahdesti todistivat olevansa pelkkää huonoa ja tuhoisaa seuraa.

Ihmissuhteiden ongelmia ei kukaan enää jaksa selvitellä, kaikki nähdään vaan oman itsekkyyden kautta. Jos joku asia toisessa ärsyttää tai ei enää itseä hyödytä, nykyään laitetaan välit poikki vaan.   Kummalliseksi on mennyt maailma.  Ei kaikista tarvitse aina tykätä, mutta pitäisi ymmärtää, että yhteisöissä ollaan erilaisia ja se voi olla hyödyllistäkin, toimeen pitäisi osata tulla monenlaisten ihmisten kanssa, varmasti palkitsevampaa kuin sulkea elämästä kaikki vähänkään hankalat tai erilaiset pois.

Aion hylätä kaikki sukulaiset jotka vaan roikkuvat minussa ja minun seurassani, itse eivät anna mitään vastalahjaksi. Onneksi on puoliso joka rakastaa. 

Ei niitä jaksa selvitellä, jos ei sillä selvittelyllä mitään saavuta. Kiusaajien kanssa välienselvittely on yhtä tyhjän kanssa, sun pitäisi antaa kaikki anteeksi, ettet olisi heistä paha ihminen. Jollet anna, jatkavat kiusaamista. Tai sit antavat selkään tai vierittävät syyn jonkun muun niskoille tai esittävät olevansa jotenkin tosi pahoillaan: älä nyt leikistä suutu, ei käynyt kuinkaan, ota huumorilla hei tosikko! Heiltä ei saisi vaatia yhtään mitään, vaan pitäis riittää se, ettei hetkeen kiusata yhtä rankasti, mutta kohta taas mennään. Kerran kiusaaja, aina kiusaaja.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut silloin kun meni huonosti, mies etsi uuden naisen, joka savusti ulos porukoista, huonosta voinnista tehtiin yleinen naurunaihe ja nostettiin tikunnokkaan pilkattavaksi. Ja takaisin oltiin muka tulossa, kun sain elämäni kuntoon, jotta se voitaisiin tuhota uudelleen. Näillä ihmisillä on nyt ikuinen porttikielto elämääni. Kahdesti todistivat olevansa pelkkää huonoa ja tuhoisaa seuraa.

Olisiko joku psykoosilääkitys paikallaan? 

Olen ollut monillekin. Vähin äänin suhteet lakanneet. Kurjalta on tuntunut ja tullut itsekin tosi varovaiseksi ihmissuhteissa. Silloin kun elämä on aivan sekasin vierelle jäi vaan harvat tyypit. 

Vuoroin ollaan taakkana, vuoroin avuksi. Oikeat ihmissuhteet sen kestävät.

Itsekästä tuollainen välitön suhteiden katkaisu.

Olin tukena ja korvana ja piristäjänä kun mies petti ja jätti. Sitten kun ystävä löysi uuden miehen niin käänsi selkänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut silloin kun meni huonosti, mies etsi uuden naisen, joka savusti ulos porukoista, huonosta voinnista tehtiin yleinen naurunaihe ja nostettiin tikunnokkaan pilkattavaksi. Ja takaisin oltiin muka tulossa, kun sain elämäni kuntoon, jotta se voitaisiin tuhota uudelleen. Näillä ihmisillä on nyt ikuinen porttikielto elämääni. Kahdesti todistivat olevansa pelkkää huonoa ja tuhoisaa seuraa.

Olisiko joku psykoosilääkitys paikallaan? 

Miten niin? No, kiusaaja on aina kiusaaja. Ja juuri niitä sain perääni silloin, kun meni huonosti. Ghostattiin, nöyryytettiin ja kiusattiin ihan vietävästi itsetuhoista masennuspotilasta, vietiin kaikki apu ja tuki ympäriltä. Ja sitä jatkui vuosia. Onko se susta hyvää käytöstä?

Toivottavsti en ole,, enkä kaikki niitä ihmiä, joiden kansssa joskus olen ollut huomattavsti läheisempi ole mitenkään erityisen dramaattisesti katkaissut välejä. 

Osa ihmissuhteistan vain aikaa myöten hiipunut ja lakastunut. Toisaalta osaan ihmisistö tulee pidettyä hyvin harvoin yhteyttä mutta silti haluan ja koen, että hekin haluavat säilyttää välit, vaikka ei ole kummallakaan tapana olla usein yhteydessä. 

Sitten on heitä, jotkla eivät oikeastaan juuri koskaan ole yhteydessä itse mutta osoittavat kyllä olevsansa hyvinkin mielissään kun heihin on. (Tai sitten esittävät ja näyttelevät erinoamsien hyvin ilahtunutta). 

Yksin elävänä tiedostan erinomaisen hyvin, että minun on yritettävä itse jaksaa ja yrittää huolehtia ihmissuhteistani, koska kukaan muu ei tee sitä puolestani. 

Ikisinkku mies 40+

Etikoinen kysymys. Taakka, joka on hylätty? Kuka semmoista ihmistä jää kaipaamaan, joka dramaattisesti katkoo välit. Ei ole aikuisen ihmisen käytöstä. Narsisti toimii noin, valtapeliä hälle. Ei kestä yhtään, jos jostain ihmisestä on vaivaa. Loputtoman itsekästä toimintaa. 

Ihmissuhteen katkaiseminen voi olla ainoa vaihtoehto. Henkinen väkivalta on nujertavan hirveää eikä sitä tarvitse kenenkään sietää. Kaikkea ei voi selvittää. Tietynlaiset ihmiset ei muutu ikinä. Ne, jotka kauhistelee välien katkomista, ei voi ikinä kuvitella, millaisia ihmisiä ja ihmissuhteita on olemassa. 

Vierailija kirjoitti:

Aion hylätä kaikki sukulaiset jotka vaan roikkuvat minussa ja minun seurassani, itse eivät anna mitään vastalahjaksi. Onneksi on puoliso joka rakastaa. 

niinkauan kun on... sekin voi kadota ja häipyä. elämässä mikään ei koskaan ole varmaa. voi myös sairastua ja kuolla... sitten olet yksin eikä kukaan muista olemassaoloasi , niin käy itsekkäille ihmisille

Vierailija kirjoitti:

En, minä olen vaan heivannut rasittavat elämästäni. Olen kenties turhan helposti hyväksikäytettävä joka pusketaan äärirajoille.

Joo, mua on myös hyväksikäytetty, kun olen ollut liian kiltti (autisti). Silti ne on nämä hyväksikäyttäjät, jotka on heivanneet minut, kun ovat ensin riistäneet ja imeneet tyhjiin kaikki, mitä voivat saada. Mun ei ole tarvinnut heivata ketään. 🤷🏻‍ Nyt pysyn kaukana ihmisistä,

Tämä "neuvo" on epäinhimillinen ja sairas. En hylännyt esim. vaikeasti alkoholisoitunutta äitiänikään koskaan täysin,vaikka en saanut häneltä hänen viimeisinä vuosinaan mitään muuta kuin ongelmia,vihaa ja lisästressiä elämääni. Vaikka hänen kuolemansa oli lopulta helpotus,rakastin häntä koko sydämestäni saamatta siltikään vastarakkautta. Et voi sanoa olevasi ihminen tai moraalinen,jos et ole valmis uhraamaan omaa hyvinvointiasi ja mukavuuttasi tärkeämpien arvojen vuoksi. En ole valmis sanomaan lapsilleni:jos joku ihminen on vaikea ja ongelmainen, hänellä ei ole ihmisarvoa, hänen elämänkokemuksensa ei merkitse mitään". Miksi sinä olet täällä? Nauttiaksesi kaikista materiaalisista/sosiaalisista eduista,joita elämä eteesi tuo vai ollaksesi aidosti merkityksellinen osa ihmisyyden kokemusta,joka sisältää kärsimystä? Kovin sairasta,tyhjää ja kylmää on tämä heikkojen hylkääminen nykyään-esivanhempamme eivät olisi tätä arvostaneet lainkaan. Kun elää kyllin kauan oppii, että antaessaan saa enemmän kuin ottaessaan.

Välit voi katkaista myös siksi, että haluaa suojella itseään ihmisiltä, joiden käytöksestä on ollut itselle valtavasti vakavaa haittaa, esim. traumoja tai mt-ongelmia. Kiusaajat niitä tahallaan muille aiheuttavat ja syventävät, jos saavat siihen tilaisuuden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aion hylätä kaikki sukulaiset jotka vaan roikkuvat minussa ja minun seurassani, itse eivät anna mitään vastalahjaksi. Onneksi on puoliso joka rakastaa. 

niinkauan kun on... sekin voi kadota ja häipyä. elämässä mikään ei koskaan ole varmaa. voi myös sairastua ja kuolla... sitten olet yksin eikä kukaan muista olemassaoloasi , niin käy itsekkäille ihmisille

Niin voi käydä myös kilteille, kaikkensa muille antaneelle. Ihmiset on. 💩