Lue keskustelun säännöt.
Tuleeko teille joistain leffoista "kotoisa" olo?
13.09.2026 |
En osaa muuten selittää mutta tekee mieli katsoa se elokuva uudelleen ja uudelleen
Kommentit (30)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Die hard 1, jostain syystä siitä tulee aina lapsuus mieleen.
Passion of the Christ tekee sellaisen olon, kun se on ohi.
Kyllä. Taru Sormusten Herrasta -trilogia, extended edition. Mikä vaan elokuva käy, kaikki toimii kuin kehräävä kissa, lämmin viltti ja kuuma kaakao.
Vierailija kirjoitti:
Joo, tulee. Perjantaina katsoin pitkästä aikaa Amelien mieheni ja nuoremman lapseni kanssa, ja siitä tulee sellainen kotoisa olo.
Sama minulla! En heti keksinyt mitään, kiitos kun muistutit🥰
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Esim. Tappava ase -leffat on mulle sellasia, katson niitä aina uudestaan. Se pääparivaljakon leppoisa (tai välillä vähemmän leppoisa) sanailu on mukavaa katsottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, tulee. Perjantaina katsoin pitkästä aikaa Amelien mieheni ja nuoremman lapseni kanssa, ja siitä tulee sellainen kotoisa olo.
Sama minulla! En heti keksinyt mitään, kiitos kun muistutit🥰
Jean-Pierre Jeunet vois tehdä lisää elokuvia meitä varten. Haloo, J-P, ootko kuulolla? Kansa haluaa lisää Amelien tyylisiä elokuvia.
(Minusta myös hänen ohjaamansa Delicatessen on hyvä, mutta ei ehkä varsinaisesti kotoisa.)
On muutamia leffoja, joiden vaikutus non-verbaalilla tasolla: Mississippi Grind, High Fidelity, Mr. Turner, Suurkaupungin hait -jaksan katsoa uudestaan ja uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perhe on pahin - ja Archie ja Edith Bunker perheineen!
Kellopeliappelsiini oli yhdessä vaiheessa tuollainen. EN siis ihaillut elokuvan väkivaltaa tai päähenkilön maailmankuvaa, mutta se on vain niin hyvin tehty ja hauskasti näytelty (ei realistisesti, vaan teatraalisesti kuten Kubrickin leffoissa usein tarkoituksella tehdään), että se alkoi tuntua usean katselukerran jälkeen kotoisalta. Ikään kuin olisi tuttujen performansseja katsellut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Serbian Filmistä
-poika13v
Voisko joku mainita nyt sen Sodoman 120 päivää, niin olis bingo täynnä? Aina yhtä nokkelasti näitä elokuvia tuputetaan vastaavissa ketjuissa. Niin omaperäistä. Varmasti joku on joskus nauranut tuolle "vitsille" vuonna 2002.
90-luvun Frasiera olen katsonut niin paljon uusintoina, että sitcomin hahmot tuntuvat melkein kakkosperheeltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kellopeliappelsiini oli yhdessä vaiheessa tuollainen. EN siis ihaillut elokuvan väkivaltaa tai päähenkilön maailmankuvaa, mutta se on vain niin hyvin tehty ja hauskasti näytelty (ei realistisesti, vaan teatraalisesti kuten Kubrickin leffoissa usein tarkoituksella tehdään), että se alkoi tuntua usean katselukerran jälkeen kotoisalta. Ikään kuin olisi tuttujen performansseja katsellut.
Mun pitäis ktsoa se uudelleen. Näin Kellopeliappelsiinin ehkä vuonna 1998 ja silloin musta tuntui, että en halua aika pitkään aikaan nähdä tätä uudelleen. Nyt ehkä aika olis kypsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Serbian Filmistä
-poika13v
Voisko joku mainita nyt sen Sodoman 120 päivää, niin olis bingo täynnä? Aina yhtä nokkelasti näitä elokuvia tuputetaan vastaavissa ketjuissa. Niin omaperäistä. Varmasti joku on joskus nauranut tuolle "vitsille" vuonna 2002.
Kyllä joku vielä mainitsee.
George a. Romeron zombietrilogia, Night-, Dawn-, ja Day of the Dead.
Midsommar - loputon yö on mukavan kotoisa kesäleffa
Tappavat aseet, Die Hardit, Conneryn, Mooren ja Daltonin James Bondit, Arskan ja Syltyn 80-90 luvun leffat.
Joo, tulee. Perjantaina katsoin pitkästä aikaa Amelien mieheni ja nuoremman lapseni kanssa, ja siitä tulee sellainen kotoisa olo.