Päiväkodin ja koulun opettajat kysymys?

Jollain kotona pitkään olleella voi olla vaikeuksia hakeutua seuraan, ja jäävät tarkkailijan rooliin.



Sitten taas toiselle voi olla täysin luontevaa ryhtyä heti leikkeihin ja touhuihin mukaan.



Monesti kotona olleet ovat vähän "pikkuvanhoja", koska heidän kanssaan on ehditty keskustella paljon, ja selittää asioita. Tosin ihan hyvin näin voi olla "päiväkotilapsellakin".

se koulun aloitus on vaikeampi, koska ei ole tottumusta olla päivää poissa kotoa ja erossa vanhemmasta. Joskus koulun aloitus on rankka myös vanhemmalle.



Tiedän sellaisenkin tapauksen, jossa herkkä ja empaattinen ekaluokkalainen itki koulussa monena päivänä. Opettaja yritti selvittää pahan olon syytä, jolloin kävi ilmi, että lapsi oli huolissaan äidistään eikä siksi uskaltanut viihtyä koulussa. Kotiäiti nimittäin saattoi lapsen joka aamu koulun pihalle, halaili ja itki ja päästeli suustaan sammakoita, kuten "äidin tulee sinun niin hirveän ikävä, kun sinä olet koko päivän poissa äidin luota".

sammakoita päästävä äiti, koska jos olen rehellinen, niin olen kyllä aivan tyytyväinen siihen, että minäkin palaan taas työelämään ja kaikilla meillä arki muuttuu sitten aika radikaalista. Itselle muutos on kuitenkin kaikesta huolimatta hyvin mieleinen, vaikka kotonakin on ollut mukavaa.



Mieluusti kuulisin lisää kokemuksia myös vastaavassa tilanteissa olevilta vanhemmilta. Ja miten tätä tilannetta voisi harjoitella/harjaannuttaa, että ei muutos ole liian suuri.



Ap

Onko ollut niin, että aikuinen ei ole kuulemassa joka lausetta ja niin, että lapsellasi ei ole ollut tilaisuuttaa kannella jokaisesta epämiellyttävästä tapahtumasta. Koulumaailma voi olla julmaa ja olisi hyvä, jos lapsesi olisi tottunut olemaan välittämättä/huomioimatta kaikesta nitä sanotaan lasten kesken.

Sehän harjaannuttaa jo paljon.

Naapurustossa on "sopivasti" noin neljä vuotta vanhempia lapsia ja osaavat kyllä vedättää pienempiä melkoisesti ja puheetkin ovat välillä hyvinkin suorasukaisia, joten kyllä näitä ollaan välillä kotona sitten selvitetty.



Entä mitä mieltä ammattilaiset tai muut äidit olette siitä, että kannattaako kuusivuotiaan kanssa näistä asioista jutella ennakkoon ja kertoa esim. kaverisuhteiden luomisesta yms. Voi kuulostaa varsin typerältä kysymykseltä, mutta kun tämä esikoinen on kova miettimään ja pohtimaan asioita pitkän kaavan mukaan, niin onko parempi vain, että kokee ne sitten, jos kokea täytyy? Kavereita siis on muissa piireissä, mutta tulevalla luokalla voi hyvinkin olla, että siellä on paljon jo valmiita kaverisuhteita.

Palaamme siis ulkomaankomennukselta maaliskuussa ja silloin vanhin menee esikouluun. Ei toki ennätä olla esikoulussa kuin reilut kaksi kuukautta ennen kesälomaa.

Yleensä kotona ainakin 5-vuotiaaksi olleet ovat tällaisia:



- huomaa, että heille on selitetty asioita, tietävät paljon ja osaavat keskustella

- rauhallisempia

- "isomman oloisia"

- jos kotona ollut nuorempia sisaruksia (esikoinen), ei välttämättä osaa vuorotella lelujen käytössä, on vähän itsekäs

- ei välttämättä osaa lukea päiväkodin sosiaalisia tilanteita: ei löydä leikkikaveria, ei ymmärrä, että joiden leikkiä ei voi mennä häiritsemään vaan jokaiselle pitää antaa leikkirauha

- joskus toimii ryhmän "poliisina", raportoi tarkkaan aikuisille mitä kukakin teki

- jos annetaan ryhmässä yleiset ohjeet, ei osaa niitä välttämättä kuunnella, tarvitsee henkilökohtaiset ohjeet



ja näitä ei ole jokaisessa lapsessa, mutta joitakin näistä. On myös niitä, joista ei voi sanoa, että onko ollut kotona vai päiväkodissa.

Juuri näin itsekkin olin ajatellut.



Ei ole kova määräilemään, vaan enemmänkin liian kiltti ja tottelevainen. Jos nyt näin voi sanoa, voiko ihminen olla liian kiltti?



Kannattaisiko näistä mahdollisista tulevista tilanteista keskustella? Olisiko siitä hyötyä, kun takana on kuitenkin esikoisella kuusi vuotta elettyä elämää ja aikaa harjoitella kaksi kuukautta:)

Tyhmä kysymys, mutta täällähän saa kysellä tyhmiäkin.

"ryhmän poliisiksi".



Vanhempiensa mukaan hiljainen, rauhallinen ja syrjäänvetäytyvä poika, joka eskarin aloittaessaan osoittautui varsin kovaääniseksi "poliisiksi". Kanteli ja raportoi muiden tekemisiä.



Varsinaisilta oppimistaidoiltaan ei juurikaan muita jäljessä, mutta hivenen pikkuvanha, huomasi että ollut paljon aikuisten maailmassa.



Meitä on moneen junaan, lapsiakin sekä kotonahoidettuja että kontaten päiväkotiuransa aloittaneita. Itse uskon että ainakin osa-aikaisesti päiväkoti olisi hyvä aloittaa jo ennen eskaria, mutta kaikki mahdollisuuksiensa mukaan ;)



Hyvin teillä menee! Tervetuloa takaisin Suomeen!

että esikoulua ennen olisi ollut hyvä olla jo hieman pidempään päiväkodissa. Ihan rytmien takia ja myös sen, että uskon sen tuovan myös hyvää omatoimisuutta. Minusta välillä tuntuu, että perheen kuopus on jopa omatoimisempi, kun on tottunut elämään kahden isomman kanssa.



Nyt vasta ymmärsin tuon poliisi sanan tarkoituksen. Täytyy myöntää, että tämä esikoinen on ollut aina "oikeudenmukaisuuden torvi", joten pitänee tähän ainakin kiinnittää huomiota ja jutella asiasta. Ja tuo kantelu on mielestäni kamalaa, mutta onneksi siitä ei juuri merkkejä ole.