"Missä se oikein on, ku yritin tunnin sisällä soittaa ainakin neljä kertaa, ja...

tunnen tyypin joo. Aina on jotain ihmeellistä tapahtunut.

Voi olla myös Pohjois-Pohjanmaalta. :) Minäkin tiedän tuon ihmistyypin. Sama ihmistyyppi toivottaa vieraat tervetulleeksi marmattamalla, kun näitä ei ole aiemmin näkynyt mutta kiva että nyt vihdoin tulivat. Vierailun päätteeksi sitten muistutellaan, että älkää nyt päästäkä näin pitkää väliä seuraavaan vierailuun. Siinä vieras jo miettii paniikissa, että tarviiko tänne tosiaan tulla uudelleenkin ja millä tekosyyllä välttäis tulemasta. :)

"kännykkä-aikana" pitää aina olla tavoitettavissa! Tai ainakin pitää olla hyvä syy ja selitys, miksi puhelimeen ei vastattu. Tunnen kyllä ihmislajin. Vikana on, että oma elämä on vielä kehittymättä.



Mä olen tutuille ilmoittanut, että saatan "unohtaa" kännykän kotiin/kassiin tai en esim mökillä laita sitä päälle ollenkaan. Ihanaa. Vielä ei kukaan ole tullut tekemään tsekkauksia;)



Jos kaverisi tuosta suuttuu, niin sanot vaan että haluat nyt omaa rauhaa. Ennen oltiin lapsenakin päivä jossain äidin tavoittamattomissa, ja hyvin meni. Miksei sitten aikuisena?

Vähän yksinkertainen on, jos ei tuota ymmärrä.

Kerran loppu akku just kun hän soitti (en ehtinyt vastaamaan) ja heti oli kyselemässä, että mitä pahaa hän on tehnyt, kun lyön luurin korvaan. Toisella kertaa ei ollut kännykkä mukana kaupassa kun oli latautumassa ja oli soittanut mieheni kännyykkään ja kysynyt, onko mulle sattunut jotain.

Ja töissä joudun välin painamaan punaista luuria, jos on työpuhelu kesken lankapuhelimessa. Silti tämä soittaa heti uudelleen ja on pakko keskeyttää se työpuhelu sanoakseen, että on työpuhelu.

tämä kyttääjä ollaan molemmat alle nelikymppisiä pikkulapsiperheellisiä. Joten mistään mummokyttäilystä ei ole kysymys.

En vaan saa omaa elämää tältä ihmiseltä, ja jos sen otan laittamalla puhelimen kiinni, alkaa nuo ihmettelyt ja uhkailut tulla ovelle tarkistamaan..



t. ap

ja jos joskus käykin niin yritän itse soittaa hänelle eikä hän pystykkään vastaamaan niin saattaa myöhemmin kysyä että olenko nyt suuttunut ja puhunko hänelle enää. Jokainen kerta. Huoh.

Jos soitan hänelle, hän ei vastaa. Soitan vain jos minulla on asiaa. Odotan koko päivän että soittaisi takaisin mutta ei soita.



Mun mielestä tänä päivänä on äärettömän epäkohteliasta olla soittamatta takaisin kun kerran näkee että toinen on koittanut tavoittaa. Kyllä minä ainakin soitan aina. Miksi en soittaisi??



Mullekkin on tullut useasti sellainen olo että on jostain ottanut nokkiinsa (on sellaista sorttia) jollei vastaa tai soita takaisinpäin moneen päivään.



Ei ihmisen tarvitse olla koko ajan tavoitettavissa, en tarkoita sitä. Mutta jos se kännykkä soi ja istut siinä vieressä niin on se pirun epäkohteliasta olla vastaamatta. ja jos se puhelin on jäänyt kotiin kauppareissulla, ollaan saunassa tms. niin on epäkohtaliasta olla soittamatta takaisin.



Ja aina voi laittaa vaikka viestin että soitan huomenna/myöhemmin tms.



Tämän päivän puhelin"sääntöjä" ei voi verrata aiempaan kun ei ollut kännyköitä.

Mikset sitten vastaa.

Paikka on huono (kaupassa) tai on kiire, tai vaan väsyttää. Tietyistä puheluista tietää jo etukäteen että turhaa jaarittelua ja ajantuhlausta on tiedossa ainakin puoleksi tunniksi.

En jaksa aina olla käytettävissä.

Mä en odota koskaan, että ihmiset soittaisivat takaisin. Soitan, ja jos ei vastata, laitan tekstarin siitä mitä asiaa minulla oli. Sitten jatkan elämääni ja minulle vastataan jos vastataan. En tosiaan odota koko päivää, hulluksihan sitä tulisi. :)



Minulle tulee mieleen, että mitkä asiat on niin kiireellisiä naapurien välillä, ettei niistä voi lähettää tekstaria hyvissä ajoin? Kaikki tapaamiset ja yhteiset jutut voi kuitenkin sopia jo päiviä tai viikkoja etukäteen.

Esimerkiksi äitini rinkutti aikanaan useamman kerran muutaman minuutin välein kun olin nukuttamassa reilun vuoden ikäistä lastani päiväunille. Hyvin nukahti kun puhelin koko ajan soi...



Olen samaa mieltä siitä että on kohteliasta soittaa takaisin heti kun ehtii. Mutta jos joku on niin prkleen epäkohtelias ettei malta odottaa että soitan takaisin, vaan soittaa useamman kerran samana päivänä tai jopa saman tunnin aikana, niin en minäkään jaksa olla kohtelias ja soittaa takaisin. Sitä saa mitä tilaa. Jos soittajalla on tärkeää asiaa, niin hän laittaa asiansa viestillä puhelun jälkeen (tai viestin että soittaisitko pian takaisin).

en tykkää laittaa tekstiviestejä koska saman asia sanoo 20 sekunnissa kun näpyttelee monta minuuttia sitä viestiä.



Ja monesti naapurilleni on asiaa sovituista jutuista, meillä on samanikäiset lapset ja leikkivät paljon keskenään. On voitu sopia että huomenna hidä poika tulee meille mutta en saakkaan äitiä kiinni, ei soita takaisin.



Siinä sitä sitten ihmetellään ties kuinka monetta kertaa että tuleeko vai ei, pyydetäänkö joku muu leikkimään vai tehdäänkö jotain muuta.



Nämä ovat siis ihan arkipäiväisiä.. meillä oli syksyllä yhteinen projekti ja en saanut päiväkausiin häneen yhteyttä niin teinpä sen sitten yksin.



Todella turhauttavaa kun tiedän että on "tavoitettavissa" mutta ei vastaa eikä reagoi toisen yhteydenottoihin mitenkään.



Väkisinkin siitä tulee mieleen että onko nyt jostain suuttunut vai ei... ja en todella ole sellainen että soitan monta kertaa päivässä, soitan jos on asiaa ja jään odottamaan vastasoittoa kun ei ole vastannut.



Mun mielestä omituista käytöstä.