Odotan tosissani aikaa, jolloin lapsi on iso

Haastava tapaus, solmussa tunteidensa kanssa eikä ota apua vastaan. Sairaalaan ollaan menossa, osastojaksolle...ja lapsi on alle 5-vuotias. Paljon levottomuutta, häiriökäyttäytymistä, ahdistunutkin lienee mitä oireista nyt voi päätellä. Viimeksi eilen löi isäänsä, rajaton tapaus eikä tottele aikuista. Kuria pidetään, se on johdonmukaista ja päiväkodin kanssa yhteneväistä. Ei auta, samat jutut toistuvat jatkuvasti.



Mieheni on hyvä suomalainen perusmies, hiljainen jöröttäjä. Aamuisin aina ärtyisä, ei puhu kellekään mitään. Minusta olisi kiva keskustella jo aamiaisella mukavista jutuista, mutta koska mies jöröttää ja lapsi on ahdistuneen levoton, paskat siitä mitään tulee...niinpä syödään hiljaisuudessa, välillä lasta komentaen.



Nämä vapaapäivät ovat kamalia. Arkisin homma toimii jotenkin, koska mies on jatkuvasti töissä ja lapsi päiväkodissa (kuntoutuksen vuoksi), mutta nämä viikonloput...ei. Minä en pidä näistä tippakaaan.



En tahdo kuulostaa teini-ikäiseltä marttyyrilta, mutta kauanko tätä tarvitsee vielä kestää? Perhe-elämä ei ota sujuakseen, apua on vaikea saada. Haaveilen siitä että muuttaisin pois kun lapsi on isompi, jääkööt keskenään mököttämään ja tappelemaan isänsä kanssa. En jaksaisi aina olla sovittelemassa, hyvittelemässä, hymyilemässä ja kannustamassa, kun itsekin olen aivan poikki. Minulla on useampi perussairaus, jotka vievät voimia muutenkin ja tämä stressaus vaan pahentaa oireita.