Lue keskustelun säännöt.
Muita joista tuntuu että päättynyt suhde oli elämän rakkaus?
09.09.2026 |
En pääse yli tästä olosta. En valinnut eroa vaan minut jätettiin. Olen näennäisesti mennyt eteenpäin elämässä, mutta kukaan muu ei ole tuntunut yhtä oikealta. En kuvittele, että palaisimme yhteen, mutta muut miessuhteet tuntuvat pelkältä tyytymiseltä sen jälkeen kun on menettänyt suhteen, jossa luuli vanhenevansa.
Kommentit (30)
No ap eihän hän sitten sun elämän rakkaus ollut, jos hän päätti jättää sinut. Mieti nyt vähän. Elämän rakkaus ei koskaan jätä eikä petä, vaan elää kanssasi kaikki elämän hyvät ja vähemmän hyvät ajat ja tekee kaikkensa, että parisuhde voi hyvin. Hän haluaa kehittyä siinä kanssasi suorastaan taituriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luojan kiitos erosimme!
Miten ajattelit että kommenttisi liittyy keskistelun aiheeseen?
No ei kyl. Musta tuntuu että jokainen päättynyt suhde oli yksi elämän jännistä virheistä. Sulla lienee ongelma nimeltään läheisriippuvuus, tai jotain muuta häikkää päässä.
Vierailija kirjoitti:
No ei kyl. Musta tuntuu että jokainen päättynyt suhde oli yksi elämän jännistä virheistä. Sulla lienee ongelma nimeltään läheisriippuvuus, tai jotain muuta häikkää päässä.
Nämä tunnevammaiset kommentit kuvastavat hyvin nykyaikaa, jossa muut ihmiset ovat vain hyödykkeitä.
Ap, sinussa ei ole mitään vikaa. Kokemasi eron aiheuttama kipu ja pitkä toipumisaika ovat biologisesti ja emotionaalisesti täysin normaaleja. Ihmisille on lajina tyypillistä kiinteä vahvasti läheisiin ihmisiin ja menetys sattuu kuin puukko selässä.
Anna itsellesi aikaa toipua. Ei ole kiire minnekään.
Tuo tunne suhteen päättymisen jälkeen ei taida olla niin harvinainen. Joo, onhan toisaalta. Vaikeaa kommentoida mitään, kun ei tiedä mitään sinusta tai päättyneestä suhteesta. Totta on, että joidenkin välillä syntyy erityislaatuisia yhteyksiä ja suhteita.
Vierastan termiä elämän rakkaus. Sillä, ei kukaan tiedä mitä elämä voi jatkossa tarjota. Tällä hetkellä kuitenkin ei auta kuin hyväksyä tosiasiat. Suhde oli ja meni. On enemmän kuin ok surra, nuolla haavansa, pysähtyä hetkeksi, opetella elämään itsensä kanssa
Tulevaisuutta ja uusia tuttavuuksia tai mahdollisia rakkauksia ei pidä sulkea pois. Mietin kysyä ikääsi ja suhteen kestoa sekä syitä sen päättymiseen. Tajusin, miten vähän niilläkään on merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin. Katsoitko tarkemmin kuka toinen oli. Huonotkin puolet. Vai näitkö vain pintaa. En viettäisi aikaa muiden huonojen puolien kanssa yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei kyl. Musta tuntuu että jokainen päättynyt suhde oli yksi elämän jännistä virheistä. Sulla lienee ongelma nimeltään läheisriippuvuus, tai jotain muuta häikkää päässä.
Nämä tunnevammaiset kommentit kuvastavat hyvin nykyaikaa, jossa muut ihmiset ovat vain hyödykkeitä.
Ap, sinussa ei ole mitään vikaa. Kokemasi eron aiheuttama kipu ja pitkä toipumisaika ovat biologisesti ja emotionaalisesti täysin normaaleja. Ihmisille on lajina tyypillistä kiinteä vahvasti läheisiin ihmisiin ja menetys sattuu kuin puukko selässä.
Anna itsellesi aikaa toipua. Ei ole kiire minnekään.
Kysymys kuului, oliko kyseessä hänen elämän rakkaus ja varmasti voidaan todeta ettei ollut, koska he eivät ole yhdessä. Koska se toinen osapuoli ei halua. Koska se toinen osapuoli ei rakasta eikä halua häntä. Siinä faktassa sen toteamisessa ei ole mitään tunnevammaista, vaan sen sisäistäminen on alku toipumiselle. Tietenkin sydänsuru ottaa aikansa oli miten oli, kuka muuta väittäisikään. Sen sijaan on mielisairasta roikkua kenessäkään, joka ei kerta kaikkiaan sinua halua.
Ei ole yhdenkään parisuhteen päättyessä tai edes aikana tuntunut siltä, että tämä on elämäni rakkaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se siltä joka kerta tuntui kun erosi.
Tuntui. Nyt muutaman vuoden jälkeen ymmärrän että ei ollut kuitenkaan ja olen iloinen että suhde päättyi. Aika ja etäisyys auttaa näkemään paremmin.
Kyllä se siitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se ollut elämäsi rakkaus, jos se kohteli sua huonosti. Älä tyydy sellaiseen ajatukseen, että elämä ei muka tarjoaisi sulle enempää kuin jonkun huonosti käyttäytyvän mulkun, joka jätti sut syystä x. Et ehkä ole vielä tavannut elämäsi rakkautta.
Se on ikävä tunne kun menettää jonkun josta välittää todella paljon. Mutta ei sille voi mitään. Hän siirtyi eteenpäin. On opittava olemaan ilman häntä. Jos hyvä onni sattuisi ja uuden löydät jonka kanssa voit olla oma itsesi ja joka välittää sinusta oikeasti omana itsenäsi. Joka osaa myös olla oma itsensä. Josta sinä voit välittää hänen ollessaan oma itsensä. Toivotan onnea kaikille. Toivottavasti te kaikki sen löydätte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, onneksi. Olen jättänyt ja tullut jätetyksi, mutta ajan kuluessa ikävät tunteet ovat unohtuneet. Nykyään kun näen exiäni tuntuu ihan ihmeelliseltä, että ollaan koskaan oltu yhdessäkään.
On tuntunut joskus, mutta tunne on ajan kanssa mennyt ohi. Se kuuluu jotenkin siihen eron tunnesotkuun.
Tosiasiahan on, niin kuin joku jo kirjoitti, että elämäsi rakkaus olisi pysynyt rinnallasi, myötä- ja vastamäessä. Hän on osoittanut, ettei hän ole elämäsi rakkaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei kyl. Musta tuntuu että jokainen päättynyt suhde oli yksi elämän jännistä virheistä. Sulla lienee ongelma nimeltään läheisriippuvuus, tai jotain muuta häikkää päässä.
Nämä tunnevammaiset kommentit kuvastavat hyvin nykyaikaa, jossa muut ihmiset ovat vain hyödykkeitä.
Ap, sinussa ei ole mitään vikaa. Kokemasi eron aiheuttama kipu ja pitkä toipumisaika ovat biologisesti ja emotionaalisesti täysin normaaleja. Ihmisille on lajina tyypillistä kiinteä vahvasti läheisiin ihmisiin ja menetys sattuu kuin puukko selässä.
Anna itsellesi aikaa toipua. Ei ole kiire minnekään.
Kysymys kuului, oliko kyseessä hänen elämän rakkaus ja varmasti voidaan todeta ettei ollut, koska he eivät ole yhdessä. Koska se toinen osapuoli ei halua. Koska se toinen osapuoli ei rakasta eikä halua häntä. Siinä faktassa sen toteamisessa ei ole mitään tunnevammaista, vaan sen sisäistäminen on alku toipumiselle. Tietenkin sydänsuru ottaa aikansa oli miten oli, kuka muuta väittäisikään. Sen sijaan on mielisairasta roikkua kenessäkään, joka ei kerta kaikkiaan sinua halua.
Elämän kriiseissä ihmisillä on monenlaisia tunteita, osa ihan omituisia ja keskenään ristiriitaisia. Turha parjata noin.
Panemista sä vaan kaipaat. Osta dildo! :)
Ei sitten yhtään. Hän oli hyväksikäyttävä valheellinen loinen. Onneksi suhteemme ei kestänyt kauempaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei, onneksi. Olen jättänyt ja tullut jätetyksi, mutta ajan kuluessa ikävät tunteet ovat unohtuneet. Nykyään kun näen exiäni tuntuu ihan ihmeelliseltä, että ollaan koskaan oltu yhdessäkään.
Mietin ihan samaa kaikista ex-kumppaneistani. En tiedä miksi olen edes alkanut suhteeseen heidän kanssaan.
Luojan kiitos erosimme!