Avioliitto edistää miehen terveyttä, jopa keskinkertainen, naiselle hyväksi on vain erittäin hyvä parisuhde

Vierailija kirjoitti:

Onko oikeasti olemassa miehiä, joilta nainen saisi henkistä tukea avioliitossa? Minun mieheni ei ainakaan ole sellainen, mutta hän voi kyllä olla jopa persoonallisuushäiriöinen ja imee energiaani. Esimerkiksi äitini kuoli tasan viikko sitten. Olen nukkunut sen jälkeen huonosti ja ollut muutenkin stressaantunut. Olen känyt koko ajan normaalisti töissä ja hoitanut 100% yksin kotityöt eli en ole edes ottanut sairaslomaa. Mies ei tunnu ymmärtävän sitä, että en nyt ole ihan normaalilla tuulella. Hän haluaisi huomiota. Kun selitin hänelle, että jaksamiseni on nyt kortilla kaiken ylimääräisen tekemisen suhteen, niin mies ihan tosissaan ystävällisesti ehdotti, että minun kannattaisi mennä terapeutille. Että sellaista tukea saan tässä elämäni toistaiseksi vaikeimmassa kohdassa. Parhaillaan vakavasti ihmettelen, että mitä minä tästä avioliitosta oikein saan.

Mies tarvitsee naiselta huomiota ja kunnioitusta aina eikä.se katso aikaa, paikkaa eikä suhdanteita. Nämä kun on kohdallaan niin mies pitäää naista kuin kukkaa kämmenellä. ...ellei sit ole pleikkatia pelaava vätys

Avioliito on kirkon ja valtion yhteinen sopimus,jolla naiset on saatu vaiennettua ja alistettua. Vuosisatoja,sillä "herran pelko" ja yhteiskunnan tuomitsevat sairaat ja väkivaltaiset asenteet. Milloin tästä päästään Suomessa eroon? Tämä ei nykypäivänä enää kuitenkaan käy kuten vielä muutama vuosikymmen sitten oli tapana,joten miehen itkevät,kuinka naiset ovat pahoja akkoja ilman yhtään sääliä-eivät edes tissiä anna,nuo julmat noidat,yhyy..Ei anneta,kun ei itse saada,se siinä on se ongelma,jota esi-äitimme eivät voineet yhteiskunnallisista olosuhteista johtuen voineet vastustaa-henki siinä olisi lahtenyt ja monelta lähtee tänä päivänäkin. Nykyään on usein onneksi silti  toisin. Pistäkäähän vähän paremmaksi,miehet;minä en ole kenenkään tarpeiden laskuaukko,vaan ihminen tunteineen,tarpeineen ja unelmineen sekä ennenkaikkea aidon ihmissuhteen vaaativa nainen-mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa on todellakin asia,joita miesten tulisi mietti suhteessa naissukupuoleen. Pidä poika hauskaa kun olet nuori,mutta jos vaimoa ja perhettä kaipaat,hurvittelut kannattaa lopettaa viimeistään kolmekymppisenä ja jos joskus kaipaat löytää "hyveellisen" naisen,älä ainakaan huo..ssa käy ja sitä itsehillintää on terveellistä harjoittaa. Ole mies,älä marjanpoimija.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En haluaisi täällä yleistää kaikkia miehiä, koska niitä ihania miehiä on olemassa. Itse löysin sellaisen, mutta vasta yli 40-vuotiaana. Puolisoni on aivan ihana mies, ihanan romanttinen, huomaavainen ja kohtelee minua todella hyvin. On hänellä omat ongelmansa niin kuin minullakin on. Ei kukaan ole täydellinen.

Kuitenkin olen huomannut varsinkin Suomessa ja suomalaisessa junttikulttuurissa, että miehet ovat no... juntteja. Tunteettomia, omaa napaa katsovia otuksia. He osoittavat kiinnostusta ja huolehtimista vain silloin, kun haluavat naiselta jotain. Mutta kun he kyllästyvät tai parisuhde on edennyt, niin se kiinnostus ja huolehtiminen vain katoavat, vaikka itse pyrit huolehtimaan miehestä ihan samalla tavalla, kuin suhteen alussa. Tuntuu, että junttimiehet ajattelevat, että naisia pitää kohdella hyvin vain suhteen alussa ja sitten voidaan lopettaa kaikki se romantisointi ja lepertely. Että ollaan vaan, ja sen pitäisi riittää naiselle, vaikka suhteen alussa onkin käyttäydytty toisella tavalla.

Onneksi nykyinen mies on toisenlainen näistä junteista. Jos kaikki olisivat kuin oma mieheni, niin ihan varmasti kaikki miehet olisi parisuhteissa.

Mä erosin tuollaisesta miehestä yli 20 v sitten juuri siksi, etten saanut siitä liitosta mitään. (Toista, onnellista on täynnä nyt 17v.) Meillä on exän kanssa aikuinen tytär, 25 v, joka on käynyt hyvin mielenkiintoisia keskusteluja meidän molempien kanssa muun muassa eron syistä. Isänsä oli pitkään verisesti loukkaantunut siitä, että kehtasin lähteä, hän kun oli ajatellut että kun mennään naimisiin niin sitten ollaan siinä. Toisesta vaimostaan (20 v ajan) totesi vähemmän mairittelevasti, että hyvä kroppa ratkaisee, ei naisen tarvitse olla fiksu. Jotenkin en koe menettäneeni mitään, tosin nykyään siell  alkaa kuningas alkoholi ottaa voiton, ehkä sekin vaikuttaa kieltämättä melko junttimeininkiin.

Tunnen miehiä, joille tärkein asia naisessa on tissit, ja parisuhteessa se  että " saa pesää" , ruokaa ja siivouspalvelut. Ymmärrettävistä syistä näillä eivät ditten ole suhteet kestäneet. 

Vierailija kirjoitti:

Onko oikeasti olemassa miehiä, joilta nainen saisi henkistä tukea avioliitossa? Minun mieheni ei ainakaan ole sellainen, mutta hän voi kyllä olla jopa persoonallisuushäiriöinen ja imee energiaani. Esimerkiksi äitini kuoli tasan viikko sitten. Olen nukkunut sen jälkeen huonosti ja ollut muutenkin stressaantunut. Olen känyt koko ajan normaalisti töissä ja hoitanut 100% yksin kotityöt eli en ole edes ottanut sairaslomaa. Mies ei tunnu ymmärtävän sitä, että en nyt ole ihan normaalilla tuulella. Hän haluaisi huomiota. Kun selitin hänelle, että jaksamiseni on nyt kortilla kaiken ylimääräisen tekemisen suhteen, niin mies ihan tosissaan ystävällisesti ehdotti, että minun kannattaisi mennä terapeutille. Että sellaista tukea saan tässä elämäni toistaiseksi vaikeimmassa kohdassa. Parhaillaan vakavasti ihmettelen, että mitä minä tästä avioliitosta oikein saan.

Hyvä kysymys. Kysy se itseltäsi, ja vastaa myös diihen. 

Taas miehet sitä, miehet tätä.