Lue keskustelun säännöt.
Kirjolla sarjan persoonat ja autismi
05.09.2026 |
Oma analyysini näin keittiöpsykologin näkökulmasta.
Ihan mielenkiintoinen ajan ilmiö. Uteliaasti ja samalla kriittisesti suhtaudun. Tässä kriittinen ja suora analyysi.
Varmasti kaikissa näissä ihmisissä on autistisia piirteitä mutta:
Maunolla ns. stereotyyppisimmät autismin piirteet: mielenkiinnon kohteet, monologit, haasteet sosiaalisissa tilanteissa, ylikuormittumisesta johtuva kiivastuminen ja motorinen kömpelyys (kävely, ruokailu). Toisaalta vaikuttaa ihan fiksulta kaverilta ja autismi nimenomaan ei tarkoita älyllistä kehitysvammaisuutta. Hyvä asenne elämään haasteista huolimatta.
Aadan kohdalla valitettavasti tuli vahvasti sellainen käsitys että nyt ei ensisijainen haaste ole autismin kirjo vaan lievä älyllinen kehitysvammaisuus. Jonkinlaisia autismin piirteitä voi siinä sivussa olla mutta mielestäni hänen vahvuudet ovat sosiaalisissa taidoissa (päinvastoin kuin yleensä autisteilla). Mielenkiinto lapselliseksi miellettyjä asioita kohtaan ei voi viitata autismiin vaan ehkä juuri siihen että haluaisi olla vielä lapsi ja kaipaa vielä aikuisen tukea. Ongelmat sosiaalisissa tilanteissa johtuvat suoraan sanoen ymmärtämisen haasteista.
Samu: Vaikka hänellä on myös mielenkiintoa ns. lasten leluja kohtaan niin hän vaikuttaa ihan ikätasoa vastaavalta muuten. Esim. ajankulun hahmottamisen ongelmaa mutta ei missään nimessä koko palettia autismin kirjon piirteitä. Ihan suht normaalilta nuorelta vaikuttaa. Onko diagnoosi tarpeen, melko lievä autismi? Lähinnä sukupuoli-identiteetti on poikkeava mutta se on asia erikseen. Ei ilmennyt sarjassa vakavia mielenterveyden ongelmia vaan päinvastoin vaikutti kohtuu tasapainoiselta.
Kiona: Vähän jäi ristiriitaiset fiilikset. Kuormittuu helposti aistiärsykkeistä mutta toisaalta sosiaalinen ja sosiaalisesti taitava. Häne. Kohdallaan kieltämättä nousi mieleen ajan kuva: neuroepätyypilliseksi diagnosoimalla pyritään häivyttämään sitä ajatusta, että pitäisi jotain tehdä asioiden eteen että ahdistus häviäisi. Etsitään niin sanotusti diagnoosista perustelu sille, ettei pärjää sen sijaan että keksittäisiin keinoja selviytyä elämässä ja päästä eteenpäin. En halua vähätellä aistiyliherkkyyttä mutta jotenkin voi diagnoosiin kietoutuminenkin kääntyä itseään vastaan.
Kaikenkaikkiaan jotenkin huvittavaa että autismista kertovaan ohjelmaan valikoituu/valikoidaan 3/4 ihmistä jotka ovat melko ulospäinsuuntautuneita.
Kommentit (86)
Mitä ihmeellistä ulospäinsuuntautuneissa autisteissa on? Eihän siinä ole mitään epätavallista, että autisti on ulospäinsuuntautunut?
Taas kerran ilmeisesti ap osaa tunnistaa vaan sitä, miten autismi tyypillisesti ilmenee miehillä, ja naisten autismia kyseenalaistaa, että onkohan se nyt autismia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä koko aihepiiri alkaa olla aika pahasti loppuun kaluttu ja menneen talven lumia. Itsediagnoosit ja jatkuvat, hatusta keksityt neurotyypit pilasivat avun niiltäkin, jotka sitä todella tarvitsevat. Uskottavuus on kärsinyt koko kirjainporukan kohdalla. Harmi.
Autismin kirjo ei ole millään lailla menneen talven lumia, vaan autisteja on aina ollut ja tulee aina olemaan ihan samallalailla. Ei me minnekään kadota sillä, että jonkun juntin mielestä uskottavuus kärsii siitä, että autisteiksi tunnistetaan muutkin kuin se valkoihoinen pikkupoika joka osaa ulkoa kaikki juna-aikataulut ja veturimerkit.
Autismin kirjolla olevat naisethan on enimmäkseen sosiaalisilta taidoiltaan neurotyypillisten miesten tasolla.
Kaikille parempi kun luovut keittiöpsykologin roolistasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä koko aihepiiri alkaa olla aika pahasti loppuun kaluttu ja menneen talven lumia. Itsediagnoosit ja jatkuvat, hatusta keksityt neurotyypit pilasivat avun niiltäkin, jotka sitä todella tarvitsevat. Uskottavuus on kärsinyt koko kirjainporukan kohdalla. Harmi.
Autismin kirjo ei ole millään lailla menneen talven lumia, vaan autisteja on aina ollut ja tulee aina olemaan ihan samallalailla. Ei me minnekään kadota sillä, että jonkun juntin mielestä uskottavuus kärsii siitä, että autisteiksi tunnistetaan muutkin kuin se valkoihoinen pikkupoika joka osaa ulkoa kaikki juna-aikataulut ja veturimerkit.
Kyllä me katoamme. Me katoamme trendiin, jossa joka toinen ilmoittautuu kirjolle täysin ilman diagnoosia. Sen lisäksi katoamme tosiaan täysin hatusta revittyihin uusiin neurotyyppeihin. Viimeinen mihin me -toivottavasti - katoamme, on uusin tutkimus ja tiede. Narsismi alkaa jo olla menneen talven lumia, ja seuraavaksi pyyhkiytyvät neurotyypit. Mitä me olemme, sillä ei ole merkitystä. Täysin apua tarvitsevat autistit sitten erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Etsitään niin sanotusti diagnoosista perustelu sille, ettei pärjää sen sijaan että keksittäisiin keinoja selviytyä elämässä ja päästä eteenpäin. En halua vähätellä aistiyliherkkyyttä mutta jotenkin voi diagnoosiin kietoutuminenkin kääntyä itseään vastaan."
Minä yritin noin neljäkymmentä vuotta, ilman diagnoosia, keksiä keinoja selviytyä elämässä ja päästä eteenpäin. Ne keinot eivät toimineet, koska en tiennyt olevani autisti. Vasta diagnoosin myötä pystyin vihdoin ymmärtämään haasteitani ja löytämään oikeasti itselleni toimivia keinoja selvitä ja pärjätä.
Kai sä AP oot tietoinen siitä että ei ole "tyypillistä" autistia? Siitä termi "kirjo". Ei ole yhtä muottia jonka mukaan mennään.
Ihan niinkuin ei ole tyypillistä muottia jonka sisään mahtuu kaikki ei-autistiset, allistiset tai muihin neurotyyppeihin kuuluvat.
Ja juuri tämän takia, että ihmiset eivät edelleenkään tiedä mitä autismi itse asiassa on ja tarkoittaa, se ei ole menneen talven lumia tai loppuun haluttu aihe, kuten jotkut kommentoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kai sä AP oot tietoinen siitä että ei ole "tyypillistä" autistia? Siitä termi "kirjo". Ei ole yhtä muottia jonka mukaan mennään.
Ihan niinkuin ei ole tyypillistä muottia jonka sisään mahtuu kaikki ei-autistiset, allistiset tai muihin neurotyyppeihin kuuluvat.
Ja juuri tämän takia, että ihmiset eivät edelleenkään tiedä mitä autismi itse asiassa on ja tarkoittaa, se ei ole menneen talven lumia tai loppuun haluttu aihe, kuten jotkut kommentoi.
Kukaan ei tiedä mitä se loppujen lopuksi on. Tällä hetkellä se on idioottimainen sillisalaatti, jossa ovat myös traumatisoituneet, mt-ongelmaiset ja kaikki muu mukana. Kirjo. Ihmisyyden kirjo. Kokemuksien ja eletyn elämän kirjo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä koko aihepiiri alkaa olla aika pahasti loppuun kaluttu ja menneen talven lumia. Itsediagnoosit ja jatkuvat, hatusta keksityt neurotyypit pilasivat avun niiltäkin, jotka sitä todella tarvitsevat. Uskottavuus on kärsinyt koko kirjainporukan kohdalla. Harmi.
Autismin kirjo ei ole millään lailla menneen talven lumia, vaan autisteja on aina ollut ja tulee aina olemaan ihan samallalailla. Ei me minnekään kadota sillä, että jonkun juntin mielestä uskottavuus kärsii siitä, että autisteiksi tunnistetaan muutkin kuin se valkoihoinen pikkupoika joka osaa ulkoa kaikki juna-aikataulut ja veturimerkit.
Kyllä me katoamme. Me katoamme trendiin, jossa joka toinen ilmoittautuu kirjolle täysin ilman diagnoosia. Sen lisäksi katoamme tosiaan täysin hatusta revittyihin uusiin neurotyyppeihin. Viimeinen mihin me -toivottavasti - katoamme, on uusin tutkimus ja tiede. Narsismi alkaa jo olla menneen talven lumia, ja seuraavaksi pyyhkiytyvät neurotyypit. Mitä me olemme, sillä ei ole merkitystä. Täysin apua tarvitsevat autistit sitten erikseen.
Ei olla katoamassa minnekään. Eikä ole olemassa uusia neurotyyppejä, on olemassa vain aina olemassa olleita neurotyyppejä, jotka on tunnistettu vasta nyt. Mun isovanhemmalla on ollut PDA, mun vanhemmalla on PDA, mulla on PDA ja mun lapsella on PDA, vaikkei kukaan meistä ole tiennyt sille mitään sanaa tai määritelmää kuin vasta pari vuotta nyt. Se tieto pelasti mun ja mun lapsen elämän. Ja todellakin ollaan apua tarvitsevia autisteja, vaikka ollaan älykkäitä, verbaalisia jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Etsitään niin sanotusti diagnoosista perustelu sille, ettei pärjää sen sijaan että keksittäisiin keinoja selviytyä elämässä ja päästä eteenpäin. En halua vähätellä aistiyliherkkyyttä mutta jotenkin voi diagnoosiin kietoutuminenkin kääntyä itseään vastaan."
Minä yritin noin neljäkymmentä vuotta, ilman diagnoosia, keksiä keinoja selviytyä elämässä ja päästä eteenpäin. Ne keinot eivät toimineet, koska en tiennyt olevani autisti. Vasta diagnoosin myötä pystyin vihdoin ymmärtämään haasteitani ja löytämään oikeasti itselleni toimivia keinoja selvitä ja pärjätä.
En lähtisi identifioitumaan trendin mukaan. Joudut pian tekemään sen uusiksi kymmenen vuoden sisään. Pahimmillaan useampaan kertaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä koko aihepiiri alkaa olla aika pahasti loppuun kaluttu ja menneen talven lumia. Itsediagnoosit ja jatkuvat, hatusta keksityt neurotyypit pilasivat avun niiltäkin, jotka sitä todella tarvitsevat. Uskottavuus on kärsinyt koko kirjainporukan kohdalla. Harmi.
Autismin kirjo ei ole millään lailla menneen talven lumia, vaan autisteja on aina ollut ja tulee aina olemaan ihan samallalailla. Ei me minnekään kadota sillä, että jonkun juntin mielestä uskottavuus kärsii siitä, että autisteiksi tunnistetaan muutkin kuin se valkoihoinen pikkupoika joka osaa ulkoa kaikki juna-aikataulut ja veturimerkit.
Kyllä me katoamme. Me katoamme trendiin, jossa joka toinen ilmoittautuu kirjolle täysin ilman diagnoosia. Sen lisäksi katoamme tosiaan täysin hatusta revittyihin uusiin neurotyyppeihin. Viimeinen mihin me -toivottavasti - katoamme, on uusin tutkimus ja tiede. Narsismi alkaa jo olla menneen talven lumia, ja seuraavaksi pyyhkiytyvät neurotyypit. Mitä me olemme, sillä ei ole merkitystä. Täysin apua tarvitsevat autistit sitten erikseen.
Ei olla katoamassa minnekään. Eikä ole olemassa uusia neurotyyppejä, on olemassa vain aina olemassa olleita neurotyyppejä, jotka on tunnistettu vasta nyt. Mun isovanhemmalla on ollut PDA, mun vanhemmalla on PDA, mulla on PDA ja mun lapsella on PDA, vaikkei kukaan meistä ole tiennyt sille mitään sanaa tai määritelmää kuin vasta pari vuotta nyt. Se tieto pelasti mun ja mun lapsen elämän. Ja todellakin ollaan apua tarvitsevia autisteja, vaikka ollaan älykkäitä, verbaalisia jne.
PDA on jäätävintä höpö höpöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Etsitään niin sanotusti diagnoosista perustelu sille, ettei pärjää sen sijaan että keksittäisiin keinoja selviytyä elämässä ja päästä eteenpäin. En halua vähätellä aistiyliherkkyyttä mutta jotenkin voi diagnoosiin kietoutuminenkin kääntyä itseään vastaan."
Minä yritin noin neljäkymmentä vuotta, ilman diagnoosia, keksiä keinoja selviytyä elämässä ja päästä eteenpäin. Ne keinot eivät toimineet, koska en tiennyt olevani autisti. Vasta diagnoosin myötä pystyin vihdoin ymmärtämään haasteitani ja löytämään oikeasti itselleni toimivia keinoja selvitä ja pärjätä.
En lähtisi identifioitumaan trendin mukaan. Joudut pian tekemään sen uusiksi kymmenen vuoden sisään. Pahimmillaan useampaan kertaan.
En ole identifioitunut minkään trendin mukaan. Olen vain vihdoin saanut jonkun nimen ja selityksen sille, miksi olen niin erilainen enkä ole ikinä pystynyt normaaliin elämään (ja sama edellisillä sukupolvilla), ja tämän tiedon avulla olen vihdoin onnistunut saamaan elämäni jotenkuten kasaan. Ei mulla ollut mitään mahdollisuuksia hyvään elämään ennen tätä tietoa. Nyt voin ihan hyvin. Ennen en ikinä voinut.
Jokaiseen valtavirrasta poikkeavaan persoonallisuudenpiirteeseen ei tarvitse diagnoosia. Mennyt ihan pelleilyksi jo koko nepsy-vouhotus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä koko aihepiiri alkaa olla aika pahasti loppuun kaluttu ja menneen talven lumia. Itsediagnoosit ja jatkuvat, hatusta keksityt neurotyypit pilasivat avun niiltäkin, jotka sitä todella tarvitsevat. Uskottavuus on kärsinyt koko kirjainporukan kohdalla. Harmi.
Autismin kirjo ei ole millään lailla menneen talven lumia, vaan autisteja on aina ollut ja tulee aina olemaan ihan samallalailla. Ei me minnekään kadota sillä, että jonkun juntin mielestä uskottavuus kärsii siitä, että autisteiksi tunnistetaan muutkin kuin se valkoihoinen pikkupoika joka osaa ulkoa kaikki juna-aikataulut ja veturimerkit.
Kyllä me katoamme. Me katoamme trendiin, jossa joka toinen ilmoittautuu kirjolle täysin ilman diagnoosia. Sen lisäksi katoamme tosiaan täysin hatusta revittyihin uusiin neurotyyppeihin. Viimeinen mihin me -toivottavasti - katoamme, on uusin tutkimus ja tiede. Narsismi alkaa jo olla menneen talven lumia, ja seuraavaksi pyyhkiytyvät neurotyypit. Mitä me olemme, sillä ei ole merkitystä. Täysin apua tarvitsevat autistit sitten erikseen.
Ei olla katoamassa minnekään. Eikä ole olemassa uusia neurotyyppejä, on olemassa vain aina olemassa olleita neurotyyppejä, jotka on tunnistettu vasta nyt. Mun isovanhemmalla on ollut PDA, mun vanhemmalla on PDA, mulla on PDA ja mun lapsella on PDA, vaikkei kukaan meistä ole tiennyt sille mitään sanaa tai määritelmää kuin vasta pari vuotta nyt. Se tieto pelasti mun ja mun lapsen elämän. Ja todellakin ollaan apua tarvitsevia autisteja, vaikka ollaan älykkäitä, verbaalisia jne.
PDA on jäätävintä höpö höpöä.
No mä olen elänyt tämän kanssa sen ~ 50 vuotta, ja voin vakuuttaa, että tämä on erittäin todellista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä koko aihepiiri alkaa olla aika pahasti loppuun kaluttu ja menneen talven lumia. Itsediagnoosit ja jatkuvat, hatusta keksityt neurotyypit pilasivat avun niiltäkin, jotka sitä todella tarvitsevat. Uskottavuus on kärsinyt koko kirjainporukan kohdalla. Harmi.
Autismin kirjo ei ole millään lailla menneen talven lumia, vaan autisteja on aina ollut ja tulee aina olemaan ihan samallalailla. Ei me minnekään kadota sillä, että jonkun juntin mielestä uskottavuus kärsii siitä, että autisteiksi tunnistetaan muutkin kuin se valkoihoinen pikkupoika joka osaa ulkoa kaikki juna-aikataulut ja veturimerkit.
Kyllä me katoamme. Me katoamme trendiin, jossa joka toinen ilmoittautuu kirjolle täysin ilman diagnoosia. Sen lisäksi katoamme tosiaan täysin hatusta revittyihin uusiin neurotyyppeihin. Viimeinen mihin me -toivottavasti - katoamme, on uusin tutkimus ja tiede. Narsismi alkaa jo olla menneen talven lumia, ja seuraavaksi pyyhkiytyvät neurotyypit. Mitä me olemme, sillä ei ole merkitystä. Täysin apua tarvitsevat autistit sitten erikseen.
Ei olla katoamassa minnekään. Eikä ole olemassa uusia neurotyyppejä, on olemassa vain aina olemassa olleita neurotyyppejä, jotka on tunnistettu vasta nyt. Mun isovanhemmalla on ollut PDA, mun vanhemmalla on PDA, mulla on PDA ja mun lapsella on PDA, vaikkei kukaan meistä ole tiennyt sille mitään sanaa tai määritelmää kuin vasta pari vuotta nyt. Se tieto pelasti mun ja mun lapsen elämän. Ja todellakin ollaan apua tarvitsevia autisteja, vaikka ollaan älykkäitä, verbaalisia jne.
PDA on jäätävintä höpö höpöä.
Helppohan tuollaista on sanoa, kun sulla ei selvästi ole mitään kokemusta asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Jokaiseen valtavirrasta poikkeavaan persoonallisuudenpiirteeseen ei tarvitse diagnoosia. Mennyt ihan pelleilyksi jo koko nepsy-vouhotus.
Sanovat valtavirrassa mukavasti elelevät joiden elämää valtavirta ja sen vaatimukset ja normit eivät rajoita ja rampauta..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Etsitään niin sanotusti diagnoosista perustelu sille, ettei pärjää sen sijaan että keksittäisiin keinoja selviytyä elämässä ja päästä eteenpäin. En halua vähätellä aistiyliherkkyyttä mutta jotenkin voi diagnoosiin kietoutuminenkin kääntyä itseään vastaan."
Minä yritin noin neljäkymmentä vuotta, ilman diagnoosia, keksiä keinoja selviytyä elämässä ja päästä eteenpäin. Ne keinot eivät toimineet, koska en tiennyt olevani autisti. Vasta diagnoosin myötä pystyin vihdoin ymmärtämään haasteitani ja löytämään oikeasti itselleni toimivia keinoja selvitä ja pärjätä.
En lähtisi identifioitumaan trendin mukaan. Joudut pian tekemään sen uusiksi kymmenen vuoden sisään. Pahimmillaan useampaan kertaan.
Ei saisi löytää keinoja selvitä, kun sun mielestä kyse on trendistä? 😃
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaiseen valtavirrasta poikkeavaan persoonallisuudenpiirteeseen ei tarvitse diagnoosia. Mennyt ihan pelleilyksi jo koko nepsy-vouhotus.
Sanovat valtavirrassa mukavasti elelevät joiden elämää valtavirta ja sen vaatimukset ja normit eivät rajoita ja rampauta..
Kaikki ne, joiden elämää nää asiat ei kosketa mitenkään ja jotka ei näistä mitään tiedä, on aina olevinaan niin asiantuntijoita tässäkin 🙄.
Eli naiset ei suorita ap:n ennakkoluuloja vastaavaa miestyypillistä autismia riittävän hyvin?
Tämä koko aihepiiri alkaa olla aika pahasti loppuun kaluttu ja menneen talven lumia. Itsediagnoosit ja jatkuvat, hatusta keksityt neurotyypit pilasivat avun niiltäkin, jotka sitä todella tarvitsevat. Uskottavuus on kärsinyt koko kirjainporukan kohdalla. Harmi.