Lue keskustelun säännöt.
Kumpi on pahempi tunne: lapsettomuuden katuminen vai lapsien katuminen?
Kommentit (83)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsien katuminenhan voi tarkoittaa myös sitä että lapset katuvat syntymistään juuri näille vanhemmille.
Mulle se olisi jälkimmäinen, että olisin tuonut maailmaan lapsen, joka joutuisi selviytymään siitä, ettei kelvannut vanhemmalleen rakastettavaksi, kuten itse olen joutunut. Elämäni paras teko on jättää ei-halutut lapset tekemättä.
Miten tahatonta lapsettomuutta kadutaan?
Ei tuohon voi vastata, koska kukaan meistä ei pysty kokemaan samanaikaisesti lapsettomuuden katumista ja lasten katumista. Jokaisella joka jompaa kumpaa katuu, on kokemus vain toista noista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsettomaksi jäänyt ei tiedä mitä menettää, mutta lapsellinen ei läheskään aina saa mitä tilaa. Silloinkaan ei katumisesta toisaalta ole mitään hyötyä, koska tilanne on se mikä on.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuohon voi vastata, koska kukaan meistä ei pysty kokemaan samanaikaisesti lapsettomuuden katumista ja lasten katumista. Jokaisella joka jompaa kumpaa katuu, on kokemus vain toista noista.
Jokainen lapsia saanut on alun perin ollut lapseton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomaksi jäänyt ei tiedä mitä menettää, mutta lapsellinen ei läheskään aina saa mitä tilaa. Silloinkaan ei katumisesta toisaalta ole mitään hyötyä, koska tilanne on se mikä on.
Lapsellinenkaan ei tiedä mitä menetti. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuohon voi vastata, koska kukaan meistä ei pysty kokemaan samanaikaisesti lapsettomuuden katumista ja lasten katumista. Jokaisella joka jompaa kumpaa katuu, on kokemus vain toista noista.
Jokainen lapsia saanut on alun perin ollut lapseton.
Mutta ei sitä kadu, koska ei lasten saannin jälkeen enää ole lapseton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomaksi jäänyt ei tiedä mitä menettää, mutta lapsellinen ei läheskään aina saa mitä tilaa. Silloinkaan ei katumisesta toisaalta ole mitään hyötyä, koska tilanne on se mikä on.
En tykkää tästä ajatusmaailmasta, että lapsettomaksi jäänyt "menettäisi" jotain ja lapsia saanut "saisi" jotain. Kumpikin menettää ja saa jotain.
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomaksi jäänyt ei tiedä mitä menettää, mutta lapsellinen ei läheskään aina saa mitä tilaa. Silloinkaan ei katumisesta toisaalta ole mitään hyötyä, koska tilanne on se mikä on.
Todellakin tiedän, mitä menetin (tai tietoisesti jätin kokematta). Kyllä lapsettomallakin on tiedossa, mitä lapsiperhe-elämä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomaksi jäänyt ei tiedä mitä menettää, mutta lapsellinen ei läheskään aina saa mitä tilaa. Silloinkaan ei katumisesta toisaalta ole mitään hyötyä, koska tilanne on se mikä on.
Lapsettomaksi jäänyt saa sitä mitä tilaa, jos lapsettomuus on oma valinta. Lapsellinen ei tiedä mitä menettää, koska hän ei voi elää rinnakkaiselämää, jossa olisi lapseton.
Toisessa kärsii yksi ja toisessa kärsii molemmat. Minimoi kärsimystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomaksi jäänyt ei tiedä mitä menettää, mutta lapsellinen ei läheskään aina saa mitä tilaa. Silloinkaan ei katumisesta toisaalta ole mitään hyötyä, koska tilanne on se mikä on.
En tykkää tästä ajatusmaailmasta, että lapsettomaksi jäänyt "menettäisi" jotain ja lapsia saanut "saisi" jotain. Kumpikin menettää ja saa jotain.
Mitä lapsen saanut menettää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomaksi jäänyt ei tiedä mitä menettää, mutta lapsellinen ei läheskään aina saa mitä tilaa. Silloinkaan ei katumisesta toisaalta ole mitään hyötyä, koska tilanne on se mikä on.
En tykkää tästä ajatusmaailmasta, että lapsettomaksi jäänyt "menettäisi" jotain ja lapsia saanut "saisi" jotain. Kumpikin menettää ja saa jotain.
Mitä lapsen saanut menettää?
Paljonkin. Aloitetaan vaikka siitä, että lapsen myötä menettää mahdollisuuden elää lapsettomana.
Katumus lapsettomuuteen iskee keski-iässä. Se kai liittyy siihen, että siinä kohtaa pysähtyy ensi kertaa miettimään elämäänsä. Että mitä järkeä tässä oli. Oliko tällä elämällä mitään merkitystä? Muuta kuin oman nautinnon etsiminen ja tavaran ostaminen.
Vierailija kirjoitti:
Katumus lapsettomuuteen iskee keski-iässä. Se kai liittyy siihen, että siinä kohtaa pysähtyy ensi kertaa miettimään elämäänsä. Että mitä järkeä tässä oli. Oliko tällä elämällä mitään merkitystä? Muuta kuin oman nautinnon etsiminen ja tavaran ostaminen.
No ei iske. Uskottele sinä vaan niin itsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Katumus lapsettomuuteen iskee keski-iässä. Se kai liittyy siihen, että siinä kohtaa pysähtyy ensi kertaa miettimään elämäänsä. Että mitä järkeä tässä oli. Oliko tällä elämällä mitään merkitystä? Muuta kuin oman nautinnon etsiminen ja tavaran ostaminen.
Itse olen hyvinkin nuoresta saakka miettinyt elämääni. Enkä ole vieläkään katunut sitä, että valitsin lapsettomuuden, vaikka lähipiiri kovasti yritti hokea, että elämän tarkoitus on lisääntyä.
N65
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomaksi jäänyt ei tiedä mitä menettää, mutta lapsellinen ei läheskään aina saa mitä tilaa. Silloinkaan ei katumisesta toisaalta ole mitään hyötyä, koska tilanne on se mikä on.
En tykkää tästä ajatusmaailmasta, että lapsettomaksi jäänyt "menettäisi" jotain ja lapsia saanut "saisi" jotain. Kumpikin menettää ja saa jotain.
Mitä lapsen saanut menettää?
Sitähän sinä et tiedä 😊
Se että katuu omien lasten olemassaoloa, koska he ovat eläviä ihmisiä jotka eivät ole pyytäneet saada syntyä.