Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Teenkö oikein 1-vuotiaan kanssa: jos ruoka ei kelpaa, olkoon syömättä
27.12.2011 |
Näin olen tehnyt siitä lähtien kun alkoi kiinteitä syömään. On syönyt alusta asti itse sormiruokaillen, puuron ja keiton tosin syötän itse, sillä ei osaa käyttää lusikkaa vielä.
Laitan siis lautaselle kaikkea tarjolla olevaa vähän, lisään jos ruoka maistuu. Monesti kuitenkin käy niin, että syö vain "lisukkeet", esimerkiksi raejuuston. Muuhun ei koske, haluaisi syödä vain sitä raejuustoa. Joskus lisään raejuustoa, jotta syö edes jotain, joskus taas en.
Teenkö oikein teidän mielestänne, jos en tarjoa lapselle erikseen mieluista ruokaa vaan teen niin, että jos lautasella oleva ruoka ei kelpaa, muutakaan ei saa. Tällätavalla kyllä saattaa jäädä jokin ruoka kokonaan syömättä...
Lisään vielä, että lautasella on aina jotain, mistä lapsi pitää, mutten lähde ainoana ruokana syöttämään hänelle sitä, esimerkiksi juuri raejuustoa.
Kommentit (13)
Lapselle tarjotaan ruokaa viidesti päivässä, noin kolmen tunnin välein, meillä klo 8, 11, 14, 17 ja 20. Lapset syö sen minkä syö, välillä vähemmän ja välillä enemmän riippuen siitä, onko menossa kasvupyrähdys ja miten paljon ovat liikuneet yms. Ja kaikki ruuat eivät tietenkään ole lemppareita, mutta uusiin makuihin pitää totutella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos lapsi ei itse syö. Myös niitä epämieluisampia ruokia kuten puuroa pitää oppia syömään.
Ja anna herkut vasta sitten sen jälkeen kun ensin on syöty se oikea ruoka.
Lapsi syö, jos on nälkä. Lihavat lapset ja aikuiset tulevat juuri siitä, että ruokaa tuputetaan vauvasta asti, vaikkei olisi nälkäkään. Nälänhallinta rikotaaan heti kättelyssä.
Lapsi syö, jos on nälkä. Lihavat lapset ja aikuiset tulevat juuri siitä, että ruokaa tuputetaan vauvasta asti, vaikkei olisi nälkäkään. Nälänhallinta rikotaaan heti kättelyssä.
Mitään herkkuja tuonikäinen ei tarvitse. Luoja nähköön, mitä neuvoja täällä annetaan!
T. Ravitsemusasiantuntija
Että päätän että tänään on tarjolle vaikka kanaviillokkia, perunaa ja salaattia.
Jos lapsi alkaa jotain ränkläämään ja söisi vaan yhtä niin en laittaisi lisää sitä mikä menee -koska silloin lapsi päättää mitä syö; enkä minä.
Jos lapsen on nälkä ja söisi vaan raejuustoa niin saa syödä ne perunat ja soositkin. Tai olla syömättä jos ei ole nälkä. Muuten voisi lapselle laittaa suoraan vaan päivittäin raejuustoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lusikalla vuoden iästä alkaen. Ruokaikin on maistunut säännöllisisllä ruoka-ajoilla ja kotiruualla. Lapset myös ottavat mallia, mitä aikuiset syövät eli oma esimerkki tässäkin kunniaan.
Ethän ap, anna lapsellesi mehuja janojuomaksi? Pikkuinen saa tarvitsemansa energian mehuista ja ruoka ei maistu.
Meidän yksivuotias heittää lautasen lattialle. sormiruokaa syö, jos antaa palan kerrallaan eteen. Jos antaa useamman niin heittelee niitä pitkin poikin. Mitä teen väärin? Imetänkin vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan siksi, että äiti on niin pahuksen hidas syöttäjä. Saavat syödä sitä, mitä haluavat eli mitään en pakota syömään ja jos joku maistuu, sitä saa lisää, vaikka muuta ruokaa olisi lautasella edelleen. Mitään ei ole pakko maistaa.
Tiedän toimivani kaikkien ohjeiden vastaisesti, mutta ihan ihmisiä noita on kasvanut, ja vieläpä kohtalaisen kaikkiruokaisia. Kun mitään ei ole pakko syödä ja lähes kaikkea saa syödä, kehittyy lapsen oma maku omaan tahtiin eikä väkisin.
lusikalla vuoden iästä alkaen. Ruokaikin on maistunut säännöllisisllä ruoka-ajoilla ja kotiruualla. Lapset myös ottavat mallia, mitä aikuiset syövät eli oma esimerkki tässäkin kunniaan.
Ethän ap, anna lapsellesi mehuja janojuomaksi? Pikkuinen saa tarvitsemansa energian mehuista ja ruoka ei maistu.
Meillä on ruoka myös viidesti päivässä, ruoka-aikojen välillä saa vain vettä. Mehuja ei ole koskaan saanut, ei myöskään mitään herkkuja (keksiä, pullaa, karkkia...).
Ja samaa ruokaa syö kuin mekin, joskus hieman muunneltuna tosin.
En tullutkaan ajatelleeksi tuota "minä päätän mitä syödään, ei lapsi". Eli tästä lähin taidankin jättää mieluisan ruoan lisäämisen pois, ellei muukin ruoka lautaselta häviä. Kiitän vinkistä!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän yksivuotias heittää lautasen lattialle. sormiruokaa syö, jos antaa palan kerrallaan eteen. Jos antaa useamman niin heittelee niitä pitkin poikin. Mitä teen väärin? Imetänkin vielä.
Lapset heittelevät noita lautasia vielä kaksivuotiainakin, vaikka itse olen puhtaltanut pelin poikki siinä vaiheessa, eli torunut, nostanut pois syöttiksestä jne.
Kai muuten imetät vasta muun aterian jälkeen?
Meillä on yleensä lapsella oma lusikka ja aikuisella myös. Kun vaikuttaa siltä, että lapsi alkaa närppiä jne, aletaan auttamaan. Meillä on kyllä pieni lapsi, joten siksi yritetään huolehtia, että syö kunnolla.
Meillä on myös vuoden ikäinen, joka onneksi syö aika reippaasti, mutta myös välillä valkkailee lempiruokia niinkuin teillä.
Ehkä sinuna tekisin niin, että jos aiot tarjota muutamaa sorttia eri sormiruokia, joista vaikkapa kasvikset ovat niitä joita ei meinaa syödä, niin ensin laittaisit niitä kasviksia vähän tarjolle ja rohkaiset maistelemaan ja syömään itse. Meidän poika ainakin syö, kun antaa paloja suoraan suuhun ja sitten itse laittaa sen jälkeen vähän. Sitten kun on niitä syöty vähän aikaa, niin annat myös sitä lempparia tarjolle.
Jos ei yhtään suostu syömään kasviksia, annat olla ja kokeilette puolen tunnin päästä samaa uudestaan. Jos ei vielä ollutkaan oikeasti nälkä niin turha väkisin tunkea. Meidänkin poika söisi just maitotuotteita vaikka kuinka ja joskus sitten annan sen viilin jos ei "kunnon ruoka" ole millään maistunut koko päivänä. Mutta ihan joka aterialla ei kannata siihen mennä ettei tosiaan totu siihen että kieltäytymällä saa jotain mieluisampaa. Välillä ihan hyvä vaan pitää se pieni tauko ja kokeilla myöhemmin samaa uudestaan.
Itse asiassa joskus meillä toimii ihan semmoinen pikku harhautuskin, että kun suu menee kiinni ja alkaa kuikuilu ja kitinä, niin annan jonkun kauhan tai lelun vaikka ihmeteltäväksi, keitän itselleni kupin kahvia ja minuutin päästä kokeilen taas syöttää. Monesti kelpaa kun lapsi on hetken saanut jotain muuta ajateltavaa ja unohtanut kiukuttelun.
Tai sitten vien lautasen pois, lämmitän vaikka vähän mikrossa jos on jäähtynyt ja sitten suurieleisesti selostaen otan ketsuppi- tai sinappipullon (tai vaikka maitorahkapurkin) josta laitan lapselle ruokaan pikku nokareen. Kehun kuinka herkullista ruoka nyt on kun siinä on iiiiiihanaa herkkusinappia naminami, lapsi katsoo silmät suurina ja yleensä avaa suunsa. Ei välttämättä toimi kuin parin lusikallisen verran mutta on sekin jotain. :D
Niin, ja jos syön lapsen kanssa samaa ruokaa, laitan lapsen omalle lautaselle vain vähän. Sitten kun sen syöminen lakkaa, sama ruoka äidin lautaselta annettuna maistuu aina paremmalta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mina olen tehnyt niin etta olen antanut sen minka tiedan "herkuksi" esimerkiksi juuri sen raejuuston tai nakkikeitossa nakit ( toki nitriittomia) vasta lopuksi. Nain on mennyt jonkin verran muutakin ruokaa ja uusiin makuihin on tottunut paremmin. Meidan muksua on hiukan haastavaa syottaa kun haluasi syoda itse.
Alue: Aihe vapaa
Eli ruoka alkaa kyllä maistua, kun on nälkä. Jos lähdet sille tielle, että tarjoat vain lapselle mieluisia vaihtoehtoja, tai jos joka kerta kun ruoka ei maistu saa sitä mistä varmasti tykkää, teet itsellesi (ja lapsellesi) melkoisen karhunpalveluksen. Lapsi kyllä oppii nopeasti, että ruokapöydässä venkoilemalla palkinnoksi saa omia herkkuja.