Lue keskustelun säännöt.
HS: Psykiatri levitti vuosia lääkeyhtiön viestiä masennuksesta – ”Suren, että olin osallinen”
02.09.2026 |
Lääkeyhtiöt maksoivat psykiatri Eila Sailakselle siitä, että hän opetti lääkäreitä tunnistamaan masennusta. Nyt yli 600 000 suomalaista käyttää masennuslääkkeitä, ja Sailas kokee syyllisyyttä.
Yksi tärkeä syy diagnoosien tulvaan on voimakas valistusviestintä, jota lääkeyhtiöt buustaavat.
”Suomessa reseptilääkkeiden markkinointi suoraan kuluttajille on kielletty. Siksi on parempi keskittyä markkinoimaan psykiatrisia diagnooseja”,
”Olin aika sukkelasanainen. Luulen, että sen takia minua pyydettiin. Ei siksi, että olisin ollut erityisen viisas, osaava tai tieteellisesti meritoitunut.”
”Suren, että olen ollut osallinen tässä muutoksessa. En osannut silloin ryhtyä pohtimaan, mitä masennus on ja mitä se ei ole”, Sailas tunnustaa.
Masennuksen ja ahdistuksen takia lääkäriin tulevat potilaat tarvitsisivat usein ongelmiinsa muunlaista apua, Sailas sanoo. He ovat kokeneet epäonnea, rahapulaa ja ihmissuhdevaikeuksia.
Diagnoosin ja lääkkeet he kuitenkin yleensä saavat. Muuta ei lääkärillä ole antaa.
Mielenterveys | Psykiatri levitti vuosia lääkeyhtiön viestiä masennuksesta – ”Suren, että olin osallinen”
Kommentit (30)
Masennuslääkereseptin kirjoittaminen on helppo ja edullinen ratkaisu kun ei haluta tehdä jatkotutkimuksia tai halutaan ylipäänsä potilaasta eroon. Aivan sama, sanooko potilas tuntevansa itsensä masentuneeksi. Sen lisäksi kipupotilaille ei ole juuri muuta apua tarjolla kuin masennuslääkitys kipukynnyksen nostoon.
Onhan se outoa, että läheisensä menehtymisen vuoksi uniongelmista kärsivälle kirjoitetaan masennuslääkitys heti saman tien. Kyseessä on yleensä tilapäinen sopeutumisongelma. Olisi itse asiassa aika outoa, jos läheisen menehtyminen ei tuntuisi missään eikä herättäisi mitään ajatuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monimutkainen juttu. Lääkkeet voivat auttaa pois masennuksen alhosta, mutta paraneeko masennus jos sen taustasyyt pysyvät?
Tunnen pari ihmistä joilla on diagnooseja jos jonkinmoisia. On ahdistusta, paniikkihäiriötä, masennusta ja keskittymishäiriötä. Molempia yhdistää se, että diagnoosit ovat tulleet sen jälkeen kun ovat ns. kusseet omiin muroihinsa oikein kunnolla. Molemmilla peliongelma, toinen on virallisesti alkoholisti ja toisella viinaa menee myös aivan liikaa. Raha-asiat täysin epätoivoisessa solmussa, asunnot ovat täynnä jätettä. Toinen käy välillä töissä, toinen on ollut työttömänä vuosia. Molemmat eristäytyneet ystävistään melkein kokonaan.
Auttaako se lopulta paljoakaan, että näille määrätään lisää vahvoja masennuslääkkeitä kotiin viemisiksi? Uskon että ei.
Auttaahan ne lääkkeet nyt vähän sentään, vaikka ei ihan kaikilla.
Enemmän auttaisi todella huonosti voivia mm. opioidit, DHHD-lääkkeet ja taikasienet.
Mikäköhän rooli tuolla rakenteellisella, täysin laillisella ja avoimella korruptiolla mahtaa olla nykyisen ADHD-diagoosien lisääntymisen kanssa? Esimerkiksi käypä hoito -suosituksen puheenjohtaja Anita Puustjärvi on kouluttanut Takeda Oyllä, Biocodex Oyllä ja ottanut vastaan luentopalkkoita Orionilta sekä Shire/Takedalta. Sami Leppämäki on myös saanut luentopalkkoita Bioxodexilta ja Takedalta, lisäksi Lundbecilta. Leena Pihlakoski on saanut myös luentopalkkoita Biocodex Oylta ja Takedalta. Takeda valmistaa Elvansea ja Intunivia ja Biocodex taas Meidkinetiä, Orion metyylifenidaatti Orionia.
Llukuisia meta-analyyseja sisältävän katsauksen The efficacy of psychotherapies and pharmacotherapies for mental disorders in adults: an umbrella review and meta‐analytic evaluation of recent meta‐analyses mukaan pääosin lääkeyhtiöiden rahoittamaa ja harhan riski on suuri sekä näytön varmuus erittäin matala kun taas käypä hoito -suosituksen mukaan vahvaa A-tasolla, niin mikäköhän mahtaa selittää näitä eroja? Näillä luentopalkkioita nauttivilla käypä hoito -suosituksen laatijoilla on siis vahva luottamus siihen, että stimulanttien vaste on suurin piirtein todellisuudessa yhtä suuri kuin tutkimus antaa ymmärtää, mutta laajan sateenvarjokatsauksen tekijöillä luottamus näyttöön on heikkoa tai erittäin heikkoa:
"Lääkehoidon osalta suurimmassa meta-analyysissa raportoitiin lumehoitoon verrattuna pieni tai keskisuuri standardoitu keskiarvoero (SMD 0,45; ks. kuva 2) [99]. Kun tarkasteltiin kaikkia meta-analyyseja, lääkehoidon vaikutukset olivat heterogeenisia ja vaihtelivat SMD-arvojen 0,16 ja 0,97 välillä [98–102].
Amfetamiinien kohdalla havaittiin suuria SMD-arvoja [98, 100, 102], kun taas metyylifenidaatin kohdalla vaikutuskoot olivat pieniä tai keskisuuria [100, 101]. Harhan riski oli tutkimuksissa usein suuri tai epäselvä, ja näytön varmuus arvioitiin matalaksi tai erittäin matalaksi [98, 100]."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo 2008 Irving Kirsch niminen professori julkaisi meta-anakyysin, jonka mukaan masennuslääkkeet toimivat vain mitättömän vähän lumelääkettä (sokeripilleri) paremmin. Myös se on tiedetty jo kauan, että lääkkeet eivät paranna mitään, ne turruttavat ja aiheuttavat sivuvaikutuksia. Ja sitäkään ei koskaan ole osoitettu todeksi, että masennus johtuisi aivojen välittäjäaineiden epätasapainosta, kyse on vain hypoteesista ja lääkeyhtiöiden lobbauksesta
Silti suomalaiset syö mieluummin pillereitä, lihovat ja katsovat netfliksiä. Masentuneet ovat tyhmiä. Ei tuu mieleen että hei, nää pillerit ei oo auttanut vaikka oon popsinut jo vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, että suurin osa masennus ja ahdistusdiagnoosin saaneista paranisi välittömästi, jos saisi millin tilille ja/tai voisi palautua 18 vuoden ikään, jossa kaikki omat mokat on vielä tekemättä. Enkä tarkoita tätä ilkeilyksi.
Vierailija kirjoitti:
Silti suomalaiset syö mieluummin pillereitä, lihovat ja katsovat netfliksiä. Masentuneet ovat tyhmiä. Ei tuu mieleen että hei, nää pillerit ei oo auttanut vaikka oon popsinut jo vuosia.
Mikä on vaihtoehto? Menet lääkäriin ja saat lisää niitä pillereitä, heippa, hyvää kotimatkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näissä masennuslääkkeissä on usein se ongelma että aiheuttavat anhedoniaa.
Lopulta elämässä ei ole mitään järkeä jos mikään ei tunnu miltään vaan olet zombie.
juomavesi täynnä mikromuovia ja lääkejäämiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkeyhtiön suorittanasta manipuloinnista ropsahti psykiatrin pankkitilille kuitenkin varsin kohtuullinen korvaus kaiken muun myynnin edistamiseen liittyvän avokätisyyden ohessa, joten herääkin kysymys, mikä sai juuri nyt omatunnon kolkuttelemaan. Raha kuitenkin puhuu näissä lääkkeiden myynnissä ja markkinoinnissa.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että edes yksi on herännyt siihen miten vastuuttomasti on käyttäytynyt. Saadapa muutkin lääkärit tajuamaan miten suurimman osan lääkkeistä voisi jättää määräämättä ja oikeasti auttaa potilaita.
Tämmöinen itsereflektio ja oman aiemman toiminnan kyseenalaistaminen on ihailtavaa. Valitettavan harvinaista mutta jospa Sailaksen ulostulo rohkaisisi muitakin astumaan esiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, en kyllä enää ikinä lähde psykiatrista apua hakemaan, kun ei sieltä mitään apua saa. Kahdesti kokenut, mitä täyttä silsaa se on.
Ei hemmetti, voiko oikeasti Suomessa olla 600.000 masennusdiagnoosin saanutta ihmistä? Ja päälle sitten ilmeisesti kaikki autistit ja aadeehoodeet ja mitä noita kaikkia onkaan. Tervepäiset ihmisethän ovat näköjään tätä nykyä jo vähemmistönä.
Vierailija kirjoitti:
Masennuslääkereseptin kirjoittaminen on helppo ja edullinen ratkaisu kun ei haluta tehdä jatkotutkimuksia tai halutaan ylipäänsä potilaasta eroon. Aivan sama, sanooko potilas tuntevansa itsensä masentuneeksi. Sen lisäksi kipupotilaille ei ole juuri muuta apua tarjolla kuin masennuslääkitys kipukynnyksen nostoon.
Onhan se outoa, että läheisensä menehtymisen vuoksi uniongelmista kärsivälle kirjoitetaan masennuslääkitys heti saman tien. Kyseessä on yleensä tilapäinen sopeutumisongelma. Olisi itse asiassa aika outoa, jos läheisen menehtyminen ei tuntuisi missään eikä herättäisi mitään ajatuksia.
Tähän on tultu koska rauhoittavat demonisoitiin. Mielialalääkkeiden lisäksi psykoosilääke Ketipinoria määrätään jopa alaikäisille kuin liukuhihnalta. Olen sanonut jo vuosia että tätä aikaa tullaan pian kauhistelemaan kuten lobotomioita kauhistellaan nykyään
Toivottavasti ei nyt niin paljon sure, että sairastuu masennukseen. Ei Sailas ole ensimmäinen eikä viimeinen, joka tekee tietämättömyyttään ja ymmärtämättömyyttään todella huonoja ratkaisuja psykiatrian erikoisalalla.
Vierailija kirjoitti:
Monimutkainen juttu. Lääkkeet voivat auttaa pois masennuksen alhosta, mutta paraneeko masennus jos sen taustasyyt pysyvät?
Tunnen pari ihmistä joilla on diagnooseja jos jonkinmoisia. On ahdistusta, paniikkihäiriötä, masennusta ja keskittymishäiriötä. Molempia yhdistää se, että diagnoosit ovat tulleet sen jälkeen kun ovat ns. kusseet omiin muroihinsa oikein kunnolla. Molemmilla peliongelma, toinen on virallisesti alkoholisti ja toisella viinaa menee myös aivan liikaa. Raha-asiat täysin epätoivoisessa solmussa, asunnot ovat täynnä jätettä. Toinen käy välillä töissä, toinen on ollut työttömänä vuosia. Molemmat eristäytyneet ystävistään melkein kokonaan.
Auttaako se lopulta paljoakaan, että näille määrätään lisää vahvoja masennuslääkkeitä kotiin viemisiksi? Uskon että ei.
Tiedostan nämä ikävät tilanteet.
En juo, en polta, en pelaa, vuokra on maksettu, tilillä kuusinumeroinen summa rahaa. Olen liikuntakykyinen, ylioppilas ja amk-tutkinto kohtuullisin arvosanoin melko pienellä vaivalla, puhun kolmea kieltä sujuvasti. Ymmärrän maailman menon, olen siis realiteeteissa.
Minulla on useampi diagnoosi joihin on tarjottu sekä lääkkeitä että terapiaa. Ensin terapiaan ei päässyt, sitten en ollut enää terapiakelpoinen (toisin sanoen vointi niin huono että en olisi selvinnyt terapiasta) ja nyt hinnat ovat jopa Kelan tukemana karanneet niin pilviin että niissä ei ole mitään järkeä. Ja siis tilannetta on hoidettu työterveydessä, erikoissairaanhoidossa ja nyt viimeksi perusterveydenhuollossa. Lääkäreitä ja hoitajia on ollut oikeasti kymmeniä, osastohoidolta olen välttynyt.
Virheitä olen minäkin tehnyt mutta en mielestäni edellä mainittuja. Kaikki masennuslääkkeet eivät ole vahvoja eikä niillä ole päihdyttävää vaikutusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennuslääkereseptin kirjoittaminen on helppo ja edullinen ratkaisu kun ei haluta tehdä jatkotutkimuksia tai halutaan ylipäänsä potilaasta eroon. Aivan sama, sanooko potilas tuntevansa itsensä masentuneeksi. Sen lisäksi kipupotilaille ei ole juuri muuta apua tarjolla kuin masennuslääkitys kipukynnyksen nostoon.
Onhan se outoa, että läheisensä menehtymisen vuoksi uniongelmista kärsivälle kirjoitetaan masennuslääkitys heti saman tien. Kyseessä on yleensä tilapäinen sopeutumisongelma. Olisi itse asiassa aika outoa, jos läheisen menehtyminen ei tuntuisi missään eikä herättäisi mitään ajatuksia.Tähän on tultu koska rauhoittavat demonisoitiin. Mielialalääkkeiden lisäksi psykoosilääke Ketipinoria määrätään jopa alaikäisille kuin liukuhihnalta. Olen sanonut jo vuosia että tätä aikaa tullaan pian kauhistelemaan kuten lobotomioita kauhistellaan nykyään
Yksi Ketipinorin tunnetumpia sivuvaikutuksia on kognitiivisten toimintojen heikkeneminen. On todellakin vastuutonta määrätä alaikäisille (ja kenelle tahansa ei-psykoottiselle) tällaista lääkettä, joka pahimmillaan taannuttaa heidät lievästi kehitysvammaisen tai muistisairaan tasolle.
Hyvä että edes yksi on herännyt siihen miten vastuuttomasti on käyttäytynyt. Saadapa muutkin lääkärit tajuamaan miten suurimman osan lääkkeistä voisi jättää määräämättä ja oikeasti auttaa potilaita.